Unihalvauksesta

Itselläni oli aikoinaan myös unihalvauksia lähes joka yö. Aluksi oli vain tuo liikkumattomuus, äänien kuuleminen ja että joku yrittää herätellä, muttei onnistu. Sitten kovia kipukohtauksia ja sitten hengityksen lamaantumista. Se oli kammottavaa. Mitä enemmän yritin ponnistella herätäkseni, sitä kauemmin tila jatkui. Täytyis vaan yrittää rentoutua, niin menee parhaiten ohi.
Nykyään syön mietoja masennuslääkkeitä, (olen koko ikäni ollut sairauspelkoinen). Lääkkeet näkojään rauhoittavat sen verran, ettei kohtauksia enää juurikaan tule.
Muistan kyllä hyvin ne ajat, kun halvauksia saattoi tulla 5-6 kertaa peräjälkeen. Aina kohtauksen aikana vannoin, että tilan lauettua nousen ylös hetkeksi sängystä, koska se auttaa. Kuitenkin oli niin väsynyt, että uusi tila vei mennessään.
Jälkeenpäin ajatellen mitä enemmän niitä pelkäsin, sitä enemmän niitä tuli.
Toki välillä saan niitä vieläkin, mutta en yritä pyristellä tilaa vastaan, vaan koitan ajatella ihania asioita ja rentoutua niin kohtaus menee nopeiten ohi. Tuntuu, että kovin harvoilla on näitä unihalvauksia, ainakin tuttavapiirissäni olen ainoa.

Itselläni on usein kohtauksia joissa juuri herätessäni alan sätkimään ja hengitän älyttömän nopeasti, kuulen ja näen normaalisti. Juuri tänä aamuna tuli pahin kohtaus pitkään aikaan ja näin hahmon myös....Välillä saan itsekin näitä halvauksia ja joka kerta muistan kaiken herätessäni. Sätkimiskohtauksia saan about kerran viikossa ja joka kerta pahenevat. Myös kerran heräsin siihen että en voinut hengittää enkä liikkua mutta näin ja kuulin ja kuulin sydämen äänen ihan selkeästi ja se vain hidastui. Luulin kuolevani mutta onneksi se meni kuitenkin ohi..

5-6 vuotta sitten sain unihalvauksia turhankin useasti, nykyään selvästi harvemmin. Koskaan niihin ei ole liittynyt mitään kipua tai pelon tunnetta enkä ole nähnyt mitään hahmoja (se kipuhan on vain kuvitteellista mutta varmasti helvetillistä kuitenkin). Mun kohtauksissa on sellane erikoisuus, että mä pystyn JOSKUS liikuttamaan käsiä ja jalkoja ku oikein väkisin yritän. Kerran sain jopa purtua sormeen koska halusin kokeilla "herättääkö" se mut. Kivun tunsin mutta muuta vaikutusta ei ollut. Se vähän huolestutti. Olen välillä miettinyt, että ne onko ne varmasti unihalvauksia (siis koska pystyn vähän liikkumaan) mutta kyllä mä nykyään tiiän, että niitähän ne on. Olenpa vielä älynny sellase homman, että niitä kohtauksia ei tule koskaan sillo ku joku toinen on lähellä.

Mulla kohtaus menee ohi vaan siten, että laitan silmät kiinni ja rentoudun enkä yritä tehä mitään muuta. Muuten se saattaa kestää vaikka kuinka kauan. Oon kanssa kyselly tutuilta onko noita unihalvauksia kenelläkään mutta eipä ole eli harvinainen "ilmiö" tuntuu loppupeleissä olevan, ainaki tuollaset useesti toistuvat kohtaukset. Lisäksi niillä joilla ei ole asiasta mitään käsitystä tuntuu pitävän vähän hulluna tai sitte ne ei vaan oo yhtään kiinnostuneita.

"Jälkeenpäin ajatellen mitä enemmän niitä pelkäsin, sitä enemmän niitä tuli."
Tuo pitää paikkaansa.

Ps. Muistan lukeneeni joskus, että jos unihalvauksia esiintyy useesti niin sillon kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Enpä ole kuitenkaa tästä asiasta käyny ite avautumassa.