kerro..

me pelätään, kysymys on ainoastaan pelon hallinnasta; toisaalta on hyvin tervettä käyttäytymistä tuntea pelkoa tietyissä tilanteissa. Kokemuksesta sanoisin, että pelonkin kanssa oppii elämään: tosi rankkaa se toki on, koska se aktivoi kaikki aistit äärimmileen. Olisiko mahdollista, että ihminen pystyisi elämään päivästä toiseen vuosien ajan jatkuvan pelon kanssa tuhoutumatta itse: en usko ja sen takia ajattelenkin, että pelko täytyy jossain vaiheessa kohdata: katsottava silmästä silmään, vaikka oikeasti pelkäisikin paljon! Jos käytännössä on vain vaihtoehdot: olemassaolo tai pelon tuoma tuho; uskon, että siinä vaiheessa useammat meistä haluavat kohdata pelkonsa, eivätkä luovuta pelon edessä. Pelon kestää paremmin, jos ja kun uskoo siihen asiaan minkä puolesta taistelee. Mitään kovin sankarillista en löydä pelon hallinnassa tai siinä, että ei pelkäisi mitään!
Vaikea vastata sinun viestisi kysymykseen "kerro"..hieno biisi linkkinä, joka toki antoi ajattelemisen aihetta: elämä on ihanaa, kun..

että sellainen tila, jossa ei pelkää mitään saavutetaan nimenomaan sillä että on kohdannut pelkonsa. Eihän se, ettei pelkää mitään, tarkoita, ettei koskaan olisi pelännyt. Päinvastoin, voi olla niinkin, että ihminen joka ei pelkää mitään, on pelännyt elämässään tavallista enemmän ja siksi joutunut kohtaamaan enemmän pelkojaan ja sitä kautta saavuttanut tilan, jossa ei enää pelkää mitään. Esim. ihmiset jotka ovat käyneet kuoleman rajalla usein menettävät pelkonsa kuolemaa kohtaan ja samoin voi käydä muidenkin pelkojen kanssa: ne kohdattuaan ei enää pelkää.

Kyllähän pienet lapset luonnostaan pelkäävät kaikenlaista, mutta hyvä perusturvallisuuden tunne ja itsetunto varmasti auttavat siinä, ettei lukittaudu ja jähmety pelkojen edessä, vaan kohtaa niitä sitä mukaa kuin kohtaa, ja sillä tavoin luottamus siihen, että jatkossakin selviää pelottavista tilanteista lisääntyy ja vahvistuu ja saa aikaa tilan, jossa tuntee, ettei pelkää enää mitään.

Tuo biisi eräällä tavalla tulee aika lähelle ja tuo mieleen erään aikaa sitten käydyn keskustelun. Siksi vastasin tähän, vaikka muuten kirjoittelen täällä harvoin. Hyvältähän se tuntuu, jos ei pelkää mitään. Voi vapaasti elää elämäänsä ilman rajoittavia pelkoja.