Muutama viikko sitten kundikaveri jätti puolenvuoden yhdessä olon jälkeen. Ihan yhtäkkiä tosta vaan. Ja mä luulin että on helpompi unohtaa. Ajattelin että ei yksi mies saa maailmaa kaatumaan. Että onhan noita miehiä maailmassa. Yritin uutta juttua toisen kanssa mutta ei siitä mitään tule kun ei pysty unohtamaan entistä. Ja se sattuu. Kun jokainen asia muistuttaa yhteisistä hetkistä, joista antas mitä vaan kun saisi ne takaisin. Ja kuitenkin tietää että vaikka ne saisikin takaisin niin ei mikään olisi niinkuin oli ennen. Miksi ei kaikki vaan voisi olla niinkuin oli ennen? Koska se mikä on ollutta on mennyttä.. Miksi täytyy muistaa vaikka kuinka haluaisi unohtaa? Olis vaan niin paljon helpompaa..
en saa sua mielestäni
rakastunut
6375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla oli sama juttu... Rakkaus voi olla julmaa. No mut jätettiin kans tosta noin vaan,ilman mitään syytä. En mielestäni tehnyt mitää väärin? Vai teinkö? Tai sit kundi ei vaan enää rakastanut mua.... Mun pää on vieläkin täynnä kysymyksii,joihin mä en varmaa koskaa saa vastauksii... =(
niin....ymmärränhän minä sen että ei toisen kanssa väkisin voi olla. Mutta sitä minä en ymmärrä että puolen vuoden yhdessä olon jälkeen lakkaa vaan yhtäkkiä kiinnostamasta. Ja niin montaa asiaa minäkin haluaisin eksältäni kysyä. Eikä sekään ehkä osaisi vastata. Ja eihän se tietysti varmaan ole jättäjällekkään helppoa..mutta helpompaa kuin jätetylle. Tietysti suhteenlaadusta riippuen. Mutta sitä se elämä on... "luodin kestävää sydäntä ei oo vielä keksittykkään mut on turha pelätä laukausta sillä yksinäisyys saman reijän nakertaa" (-kalle ahola/hyvää yötä ja huomenta-) Koitetaan jaksaa...ehkä se vielä tästä...
Se on vaikea unohtaa. Paikoista, kappaleista, tuoksuista, sanoista, useista asioista tulee mieleen se entinen rakas. Jätkiä on ja tulee aina olemaan, mutta parempi itsenkin kannalta on varmasti sisäistää ja päästä yli entisestä ennen kuin hyppää toiseen suhteeseen. Sitä seurusteltiin entisen poikaystäväni kanssa semmoset 4 ½kk ja nyt on menny saman verran siitä, kun meillä meni poikki. Aika parantaa osittain, mutta edelleen ajattelen häntä silloin tällöin. Niin se vain on. Kaikki ei olisi ennallaan, jos vielä tulisi toinen mahdollisuus, mutta silti siitä haaveilee. Joku kun onnistuu murtamaan tiensä toisen sydämeen, on siltä yhtä vaikea päästä pois. Aika parantaa ja sitten se toinen rakkaus.
niin.. Mutta niin se vaan on että jokainen ihminen jättää jälkensä sydämeen eikä se jälki sieltä varmaan koskaan lähde. Haalistuu ehkä mutta jää silti. Ne hetket on muistoissa eikä niitä ole helppo unohtaa vaikka aikaa kuluisi. Jokainen suhde on kuitenkin niin erillainen että sitten sitä miettii joskus miten tämä asia olisi sen entisen kanssa tehty tai muuta. Ja niin, sitä tavallaan toivoo ja haaveilee että tulisi vielä se toinen mahdollisuus ja vaikkei sitä tulisikaan niin toivossa on hyvä elää.
ihan ku mun suusta. paitsi et oon jätkä. mulle kävi vähän samallalailla, ja kyl se syö miestä kun kattelee ympärille ja kaikki asiat muistuttaa vaan sitä ihanaa aikaa. mut minkäs sille mahtaa. suhde ei kaiken järjen mukaan voi toimia yksipuolisella tasolla.
mä oon koittanu nähä kavereita ja tehä kaikkee et sais muuta ajattelemisen aihetta. kylhän se auttaa, mut on sitä joutoaikaakin esim viikonloppuna jolloin asiat vaan palaa mieleen. oon kans koittanu "huoritella" tätä tyttöä mielessäni, et saisin unohettuu sen mut eihän se onnistu.
"Miksi täytyy muistaa vaikka kuinka haluaisi unohtaa? Olis vaan niin paljon helpompaa.." tota mäkin mietin harva se päivä.
aika parantaa haavat, sanotaan. hyvää kevättä ja kesää sulle.
että on ihmisiä jotka ymmärtää. En kai sitten ole ainut maailman jätetty :) Niin se vaan on...elämä on kovaa ja rakkaus julmaa. Mutta koitetaan selvitä päivä kerrallaan. :) jaksamisia