Tunnen totaallisesti olevani hiuskarvan varassa.
Menetän varmaan vielä järkeni.
Taistelen jatkuvasti itseäni vastaan.
"olen täysi paska". "enkä ole".
"en osaa edes puhua ihmiselle" "ei ne huomaa että jännitän.
On SAIRAAN LAMAUTTAVAA analysoida itseään jatkuvasti,syyttää milloin mistäkin,vihata peilikuvaansa vaikka siihen ei ole realistista syytä. Arvatkaa vain miten vihaan itseäni kun olen nameilla ruokkinut oloani.
Lihonnut muutaman kilon. Naama kukkii stressistä.
Vituttaa,kun saan taistella itseni kanssa.
Tajuan mitä minun pitäisi tehdä,mutta sairauteni estää sen.
En osaa edes sanoa onko vuosien aikana tilanne mennyt paskempaan vai parempaan suuntaan.
Aloitin sertralin kuurin puolivuotta sitten,se on poistanut kyllä paniikkihäiriön. Mutta ahdistaa ja masentaa aivan sairaasti silti.
Tekisi mieli taas turruttaa itsensä rauhoittavilla.
Mutta en halua niihin koukkuun.
Pelottaa aivan sairaasti. voitanko tätä taistelua.
Ei,itsetuhoisuus fyysisessä mielessä ei ole heiniäni.
Harjoitan jatkuvaa henkistä väkivaltaa kokoajan.
Käyn töissä mutta lamaannun sielläkin. kun huomaan etten ole samaa kuin muut.
en ole "normaali". Vihaan kahvihetkiä kun pitäisi muka jaksaa jauhaa paskaa,analysoin silloinkin jatkuvasti.
puhunko oikein,huomaavatko he että hermostun.
Vaikka mitä vitun väliä sillä on.
huomaatteko.
olen täysin ulapalla.
Jopa niin paljon että masennuksen tilalle iskee viha.
Ja mitä kohtaan,itseäni? saatanallinen oravanpyörä.
Tuntuu ihan turhalta kirjoittaa tännekin.
olen kuitenkin yksin tämän kanssa.
Yksin saan taistella loppuun asti.
Onneksi löydän aina jotakin miksi jatkaa.
Hankin koirankin. pakko ulkoilla ainakin.
Menetän varmaan vielä järkeni.
Taistelen jatkuvasti itseäni vastaan.
"olen täysi paska". "enkä ole".
"en osaa edes puhua ihmiselle" "ei ne huomaa että jännitän.
On SAIRAAN LAMAUTTAVAA analysoida itseään jatkuvasti,syyttää milloin mistäkin,vihata peilikuvaansa vaikka siihen ei ole realistista syytä. Arvatkaa vain miten vihaan itseäni kun olen nameilla ruokkinut oloani.
Lihonnut muutaman kilon. Naama kukkii stressistä.
Vituttaa,kun saan taistella itseni kanssa.
Tajuan mitä minun pitäisi tehdä,mutta sairauteni estää sen.
En osaa edes sanoa onko vuosien aikana tilanne mennyt paskempaan vai parempaan suuntaan.
Aloitin sertralin kuurin puolivuotta sitten,se on poistanut kyllä paniikkihäiriön. Mutta ahdistaa ja masentaa aivan sairaasti silti.
Tekisi mieli taas turruttaa itsensä rauhoittavilla.
Mutta en halua niihin koukkuun.
Pelottaa aivan sairaasti. voitanko tätä taistelua.
Ei,itsetuhoisuus fyysisessä mielessä ei ole heiniäni.
Harjoitan jatkuvaa henkistä väkivaltaa kokoajan.
Käyn töissä mutta lamaannun sielläkin. kun huomaan etten ole samaa kuin muut.
en ole "normaali". Vihaan kahvihetkiä kun pitäisi muka jaksaa jauhaa paskaa,analysoin silloinkin jatkuvasti.
puhunko oikein,huomaavatko he että hermostun.
Vaikka mitä vitun väliä sillä on.
huomaatteko.
olen täysin ulapalla.
Jopa niin paljon että masennuksen tilalle iskee viha.
Ja mitä kohtaan,itseäni? saatanallinen oravanpyörä.
Tuntuu ihan turhalta kirjoittaa tännekin.
olen kuitenkin yksin tämän kanssa.
Yksin saan taistella loppuun asti.
Onneksi löydän aina jotakin miksi jatkaa.
Hankin koirankin. pakko ulkoilla ainakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisitko kiinnostunut psykoterapiasta?
Fiksut työnantajat myös tukevat sitä.
Osittain samoja piirteitä löydän itsestäni välillä. Raskasta. n ole keksinyt parannuskonstia, odotan vaan että kohtaus mene ohi. Viimeistään seuraavana aamuna se on poissa. Mä en myöskään halua rauhoittavia napostella.
KYLLÄ voitat!