Tiedän, että vika on narun toisessa päässä, eli minussa. Mutta en tiedä mitä voisin toisin tehdä. Erittäin kurjaa. Koira puree (näykkii käsiä ja jalkoja) ja hyppii päälle päivittäin (tuntuu että nyt jopa lisääntynyt). Ensimmäisestä päivästä lähtien olen yrittänyt kaikilla konsteilla kitkeä puremista yms pois.
Näitä "johtajuusjuttuja" olen toteuttanut alusta asti:
- Minä syön ensin, koira istuu/menee maate ja saa vasta luvalla mennä kupille syömään
- Koira ei koskaan ole saanut tulla sohvalle/sängylle
- Olen aina mennyt ovista ensin, koira istunut ja luvalla saanut tulla perässä
- Palkkiota vastaan on koiran aina pitänyt tehdä jotain
- Koira osaa seurata, istua, mennä maate, antaa tassua, tulla sivulle, pysyä paikalla niin kauan kun tarvis yms pk- tottis juttuja
- On avoin, sosiaalinen, olen pennusta asti tutustuttanut sitä ympäristöön päivittäin, muihin ihmisiin ja koiriin
Puremista olen alusta asti kitkenyt siten, että olen laittanut lelua suuhun tilalle, kokeillut suihkupulloa, kääntänyt selän, kävellyt toiseen huoneeseen, eristänyt koiran toiseen huoneeseen, kokeillut ottaa niskasta, huulesta nipistää, ottaa poskivilloista ja katsoa tiukasti silmiin ja jopa "selättänyt" eli laittanut lattialle makaamaan ja pitänyt vaan hellästi mutta tiukasti kiinni niin kauan että koira rauhoittuu. Fyysisistä jutuista koira vaan innostuu, sitä kuumemmaksi koira käy. Ainut tuntuu olevan tuo eristäminen, mutta vaikka sitäkin teen koko ajan, tuntuu että koira vaa sinnikkäästi kokeilee. Hyppimiseen olen puuttunut niin että käännän selän tai laitan polven eteen. Ja aina tietenkin kiellän.
Luutavasti tulee täältä haukkuja niskaan tai muuta, mutta aina kannattaa kokeilla jos joku viisas ja fiksu sattuisi vastaamaan hyvillä neuvoilla.
Näitä "johtajuusjuttuja" olen toteuttanut alusta asti:
- Minä syön ensin, koira istuu/menee maate ja saa vasta luvalla mennä kupille syömään
- Koira ei koskaan ole saanut tulla sohvalle/sängylle
- Olen aina mennyt ovista ensin, koira istunut ja luvalla saanut tulla perässä
- Palkkiota vastaan on koiran aina pitänyt tehdä jotain
- Koira osaa seurata, istua, mennä maate, antaa tassua, tulla sivulle, pysyä paikalla niin kauan kun tarvis yms pk- tottis juttuja
- On avoin, sosiaalinen, olen pennusta asti tutustuttanut sitä ympäristöön päivittäin, muihin ihmisiin ja koiriin
Puremista olen alusta asti kitkenyt siten, että olen laittanut lelua suuhun tilalle, kokeillut suihkupulloa, kääntänyt selän, kävellyt toiseen huoneeseen, eristänyt koiran toiseen huoneeseen, kokeillut ottaa niskasta, huulesta nipistää, ottaa poskivilloista ja katsoa tiukasti silmiin ja jopa "selättänyt" eli laittanut lattialle makaamaan ja pitänyt vaan hellästi mutta tiukasti kiinni niin kauan että koira rauhoittuu. Fyysisistä jutuista koira vaan innostuu, sitä kuumemmaksi koira käy. Ainut tuntuu olevan tuo eristäminen, mutta vaikka sitäkin teen koko ajan, tuntuu että koira vaa sinnikkäästi kokeilee. Hyppimiseen olen puuttunut niin että käännän selän tai laitan polven eteen. Ja aina tietenkin kiellän.
Luutavasti tulee täältä haukkuja niskaan tai muuta, mutta aina kannattaa kokeilla jos joku viisas ja fiksu sattuisi vastaamaan hyvillä neuvoilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja ainakin minusta tehnyt oikein,jos et ole noita kaikkia kokeillut saman viikon aikana.Parasta keinoa ,jäähyä,kannattaa käyttää ja kehua oikeilla sekunneilla.
Sillä koirallasi on kyllä sellainen vaihekin menossa henkisellä puolella,että uhmaa esiintyy ja tuntuu että kaikki mitä on opettanut voi vähäksi aikaa unohtua. Mutta se vaihe(murkkuikä) menee tietenkin ohi. Mutta ole sinäkin sinnikäs ja tee sitä jäähyä,jos se tehoaa parhaiten. Muistan itse tuon vaiheen,kun tuntui ettei koiralle puhuta muuta kun EI tai HYVÄ. Mutta sinun sinnikkyydellesi varmasti annetaan pian palkkio ja pureminen loppuu kuin veitsellä leikaten. Mutta muista siis ne sekunnit,kun se on lähelläsi EIKÄ NÄYKI TAI PURE,SILLOIN ON TÄRKEÄ KEHUA KOIRAA!! vaikka olet toiminut oikein ,se nyt vaan on sen verran itsepäinen ettei tajua vielä omaa parastaan. Tästä nyt ei tainnut olla sinulle apua,mutta toivon sinulle kärsivällisyyttä.
Olet tehnyt ihan hyvää työtä, kyllä se alkaa tuottaa tulosta ennen pitkää. Minulla on käyttölinjainen äärimmäisen vietikäs energinen narttu. Tällaisen koiran kanssa (kun on kova luonne), olen itse kokenut että alistaminen ja rankaisu eivät vieneet eteenpäin, päin vastoin. Eristämällä ja hyvistä asioista palkitsemalla, sekä itse pysymällä aina ja joka tilanteessa rauhallisena, ollaan saavutettu todella hyvä yhteissopu :-) Ensimmäisen juoksun jälkeen tuntui että kaikki vain loksahti paikalleen, ja sen jälkeen tilanne on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. Minä en mm ole vaatinut koiraltani takana kävelemistä tai minun jälkeeni ovesta menemistä. Sen sijaan kaikki on kyllä tehty vasta luvan jälkeen. Heti kun se ottaa katsekontaktin, palkitsen. Kun nyt ajattelen taakse päin sitä purevaa, riekkuvaa riiviötä joka se oli lähes 8kk, en voi kun ihmetellä koiraa joksi se on kasvanut. Eli älä ole huolissasi - johtajuusongelmaa teillä tuskin on, koira on vaan nuori ja energinen, eikä tuo energisyys kanavoidu vielä oikeisiin asioihin. Muista, että ohjaajan pitää aina tuntua turvalliselta koiralle. Kyllähän se pentu emäänsäkin saa aika lailla retuuttaa ennen kun emä hermostuu, eikä tämä tarkoita että siinä olisi johtajuusongelma.
Tsemppiä :-)
Mielestäni myös olet hyvässä suunnassa koirasi kanssa, mutta mutta jotenkin jäin miettimään liikunnan osuuden arvioimisra ja merkitystä ongelmaasi? Eli metsässä, luonnossa koirasi kanssa kahden tai toisen koiran kanssa riittävästi on tärkeää? Monesti tämän osuus ja sen merkitys aliarvioidaan suorastaan laiminlyödään. Kaikenlaisia muita hutuja monesti opetetaan ja pidetään tärkeänä, mutta liikunta hajumaailma metsässä on kaiken a ja o - ykkös asia! Eli ylimääräisen energian siirtäminen sammalikkoon. Kokeilepa 10 - 20 km lenkkejä pari kolme kertaa viikossa. Jos vielä kuukauden päästä näykkii - lisää vauhtia. kyllä se siitä loppuu ja suhtenne vain paranee.
Jäähy erittäin toimiva metodi kaikkein kovimmillekki luupäille oikein tehtynä. Koira joutuu rauhottumaan ja oppii sanan EI ,joka o maksimissaan kahdesti lausuttava käsky. :) Selättäminen ja kaikenlainen kovistelu tuppaa vaan villitisemään kovapäisempiä kavereita. Varsinkin,jos olet niin sanottu "heikkojohtaja". Jäähy toteuttaessa pitää vaan muistaa olla ehdoton.
Että kuusikuisen kanssa 10 - 20 kilsan lenkkejä - no toivottavasti ei. Tuon ikäiselle riittää huomattavasti vähempikin, mutta energiat saa hyvin pois toisten samanikäisten (jos löytyy) kanssa painiessa.
Jäähyssä on sekin hyvä, että riiviö joutuu vähän panostamaan ennen kun pääsee takaisin "ihmisten ilmoille" :-) Jos vielä onnistuu tosiaan sen oman raivonsa pitämään piilossa (kylmän rauhallisena siis), huomaa pentu että se ei mitenkään saanut provosoitua sinua. Se ei siis ole voittanut mitään toimillaan.