Mitä teette, kun olette yksin ja tunnette itsenne todella haavoittuviksi? Koen silloin tällöin tällaisia hetkiä, jolloin tuntuu että minua vainotaan joka suunnasta. Se tuntuu uin olisi umpikujassa, mihinkään ei pääse kun "muita" on joka paikassa jotka ovat valmiina huutelemaan törkeyksiä tai syrjimään. Kuin koko maailma olisi yhtä ihmistä vastaan. Tuon epämiellyttävän tunnekokoelman yritän peittää kuuntelemalla musiikkia tai joskus rukoilemalla, pysyvät edes hieman taka-alalla. Olisi tosin kiva saada mokoma angst-attack kokonaan katoamaan ettei siitä tarvitsisi kärsiä enää ikinä. No jaa, senkin voisi välttää JOS olisi kavereita..?
Haavoittuvuus
Vulneraabeli
1203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huomenta!
Nuorempana stressaavissa tilanteissa oli tuollaista...ei taida olla kovin harvinaistakaan, jos viettää paljon aikaansa yksin. Et siis ole yksin yksinäisyyden tunteesi kanssa: Kohtalotovereita saattaa olla miljoonia! Ajattele, että vastaantulija saattaa ajatella juuri samoin kuin itsekin ajattelet.
Taisin päästä noista ahdistuksista juurikin lähinnä rukouksen kautta, ja lukemalla kristillisiä kirjoja. Sain oivalluksen, että pahempaakin on ihmiskunnan historiassa koettu kuin oma säikkyyteni. Jäi mieleen eräskin ajatus siitä, miten meiltä puuttuu etäisyyttä omaan itseemme, ja huumorintajua (en muista mistä kirjasta tuo ajatus on, mutta se jäi pyörimään mieleeni...kirjoittaja oli itsekin käynyt läpi useita masennuskausia).
Ehkä voisit saada uusia kavereita sähköpostitse kirjoittelemalla aluksi. Tälläkin osastolla taitaa olla yksi aiheeseen liittyvä linkki. Tai voisit pääsiäisen kunniaksi käydä jossakin kirkossa, ja aloittaa uusien yhteyksien ottamisen siltä suunnalta. Rauhaa!