Onko tämä mahdollista? Miten tän haaveen sais toteutettua ja oon vasta 14-vuotias mutta rakastan kirjoittamista :DD
En sit tiiä, onnistuuko tää, mut se ois mun unelma
En sit tiiä, onnistuuko tää, mut se ois mun unelma
Haluaisin olla kirjailija
sdrhtj
8573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lue paljon
- kirjoita paljon
- käy erilaisia kirjoittamiskursseja
- hanki palautetta maksullisista arvostelupalveluista
- älä pahastu palautteesta vaan ota opiksesi; kaikki palaute ei tosin ole oikeaa hyvää mutta suurin osa on
- säästä tekstisi ja saamasi palautteet, voit nähdä ne uusin silmin vuoden tai viiden vuoden kuluttua
- älä aloita romaanin kirjoittamisella vaan lyhyempien tarinoiden
- kokeile kaikkea: runoja, esseitä, novelleja, sadan sanan raapaleita
- hanki tietoa lukemalla kirjoittamisoppaita joita on kirjastossa lukuisia omassa osastossaan
- pidä päämääränäsi kouluttautua "oikeaan" ammattiin koska kirjailijuudella harvat elävät
- tee muistiinpanoja mieleesi juolahtavista ideoista, joita voit sitten myöhemmi käyttää teksteissäsi
- älä puhu haaveestasi kovin monelle, jos käyt esim. kirjoituspiireissä voit siellä jutella vapaammin aiheesta
Saitkin jo hyviä neuvoja. Jos haluat tosissasi kirjailijaksi, hyvä vaihtoehto on kouluttautua esimerkiksi äidinkielenopettajaksi. Joudut opiskelemaan niin kieltä kuin kirjallisuutta, ja joudut kirjoittamaan paljon. Lukemista kannattaa harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eikä jämähtää vain tietynlaisiin kirjoihin. Lue suomalaisia sekä ulkomaalaisia romaaneja, lue kirja-arvosteluja, runoja, näytelmiä. Näin eri genrejen tuntemuksesi kasvaa, ja saat uusia ideoita.
Ja tärkeintä on antaa itselleen lupa kokeilla ilman epäonnistumisen pelkoa. Puolet lahjakkaidenkin kirjoittajien teksteistä voi olla huonoja, näytä muille siis vain onnistuneimpia. Sopivalla määrällä lahjakkuutta ja suurella vaivannäöllä synnytetään kirjailijoita.
Nämä ainakin mun mielestäni olisi hyvä ottaa huomioon.
vastauksista.
niin se vain on, että vain yrittämällä ja sisukkaasti kuin syysflunssa tyrkyttämällä käiksiä läpi kaikkien kustantamoiden joku tärppää. ja koet sen ihanen hetken kun soitetaan ja santoaan että KUSTANNUSSOPIMUS olisi tehtävissä. Siihen voi mennä vuosi tai todennäköisemmin 20 vuotta, mutta kärsivällisyyttä. Siispä aloita kirjoituskilpailuista, ja kokeile tekstisi kantavuutta yleisönosastoissa. Jos saat lehteen jutun johon joku vastaa, niin tiedät osaavasi pyöritellä sanoja.
On kannustavaa sanoa, että kun tyrkyttää käsikirjoituksia riittävän ahkerasti, niin joku tärppää.
Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Sitä voi kirjoittaa 100 käsikirjoitusta 70 vuoden aikana, mutta ei ole mitään taetta, että niitä julkaistaisiin.
Vähän sama asia kun katsoo Idolsia tai muita laulukilpailuja. Ihmiset on harjotelleet lapsesta asti ja ottaneet kalliita laulutunteja. Niille tärkein asia maailmassa olisi päästä laulajiksi, mutta harva pääsee.
Sinnikkyys ja pään takominen seinään ei ole mikään tae menestymisestä.
NIinhän se on, että kaikista ei ole siihen. Vaaditaan lahjoja.
Niinpä kannattaa kuunnella ammatti-ihmisten, kirjailijoiden ja esimerkiksi äidinkielen opettajien, arvostelupalvelun ihmisten tms. mielipiteitä omista teksteistä. Jos todella positiivista palautetta ei saa mistään, tuskin kirjailijaksi kannattaa yrittää. Jos taas puolet saamastasi palautteesta on todella positiivista mutta joukossa on vaikka yksi kykyjäsi epäilevä, ehkä kannattaa uskoa positiivista palautetta antaneita. Toisaalta hyvälläkin kirjoittajalla yksittäinen teksti voi olla keskinkertainen kun taas toinen voi olla loistelias.
Itse uskallan haaveilla ammatista, koska olen saanut esimerkiksi arvostamaltani kirjailijalta positiivista, rohkaisevaa palautetta. Ilman sitä en edes yrittäisi tarjota kirjoituksiani eteenpäin. Äidinkielen numeroni on silti ollut aina yhdeksän, en ole koskaan jaksanut kirjoittaa kympin aineita. Kerran kyllä kirjoitin, mutta opettaja ei uskonut kirjoittamakseni. SIlloin tajusin, että ehkä minussa on ainesta. Tai siis siinä ihmisessä, joka on aineen saanut kirjoitettua.
Eli siis päätön tyrkyttäminen ja itseensä yli-itsevarmasti uskominen ei kannata, mutta jos on jotakin syytä uskoa, niin silloin pitää jaksaa yrittää. Joku aikamme kirjailijoista sanoikin, että kirjailijan pitää olla omavaloinen. Vaikka positiivista palautetta ei olisikaan joka tuutista tarjolla (hieman sitä pitää kuitenkin olla), on jaksettava uskoa itseensä ja lahjoihinsa.
Mutta toisaalta ei kannata uskoa lannistaviin ihmisiin, jos näillä ei ole minkäänlaista koulutusta/käsitystä alalta. Kieli on asia, josta kaikilla on mielipide ja monilla kuva, että olisivat asiantuntijoita. Niinpä mielipiteitä kielen asioista jaellaan auliisti siitäkin huolimatta, että ei oikeasti tiedä asiasta.
Opettajien kommenttien perusteella minusta ei ole kirjailijaksi. Parhaat ainearvostelut ovat liikkuneet kahdeksikon tienoilla, kiitettäviä en saanut koskaan. En ole myöskään koskaan lukenut paljoa, mitä nyt jonkin verran sarjakuvia. En ole koskaan kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon, käynyt aiheeseen liittyviä kursseja tai osallistunut kirjoituskilpailuihin. Kirjoittamisen aloitin rustaamalla romaanista vajaan kolmanneksen alkua ja tuuppasin se kustantajalle.
En ole julkkis tai muutenkaan mielenkiintoinen ihminen.
Iso kustannusyhtiö on julkaissut kaikki käsikirjoitukseni, viimeisin romaani ilmestyi viime syksynä ja ainakin aiemmat ensipainokset on myyty loppuun. Olen esiintynyt kirjailijana mm. aamutelevisiossa, saanut apurahaa ja palkintoja sekä tehnyt mukavan tilin keksimällä päättömiä tarinoita. Kriitikot ovat olleet pääasiassa myötämielisiä tekstieni suhteen.
Tämä rohkaisuna niille, joita ei Oriveden opisto kiinnosta eikä Keltainen Kirjasto kuulosta tutulta.
Hee, kuulostaa historiasi hyvin samankaltaiselta kuin omani (miinus menestyminen) eli ehkä tässä vielä toivoa on!
Mukavaa tosiaan kuulla, että meillä duunariperheiden kursseja käymättömillä, sivistymättömillä taviksillakin voi olla mahiksia... ;)