Yhden huostahulluuteen höyrähtäneen kirjoituksesta lainattiin jo aiemmin johonkin ketjuun, mutta tämä posotus on niin uskomatonta, valheita täynnä ja joukkoon sujauteltu 0,5 % välillä asiaakin ja tuloksena niin kauhea sekametelisoppa, että välillä pitää epäillä kirjoittajan mielenterveyttäkin, miten ihmeessä joku voi kirjoittaa tällaista. Hesari on sen verran järkilehti, että pitkä keskustelu lukittiin nopeasti kun tämä hirmu pääsi siellä vauhtiin.
Katsotaan aluksi yhtä kappaletta, koska huostahullut ovat täällä kieltäneet, että ls-asiakkaisiin ei muka suunnattaisi tiukempia vaatimuksia kuin tavallisesti perheisiin. Siellä vaatimukset ovat sitä tasoa hulluimmillaan, että niitä ei voi täyttää kukaan normiperhe:
"Jarnalle:
Sinä kirjoittelit tuossa äsken nyt sen suuntaisesti, että huostaanotot tapahtuisivat jotenkin sattumalta. Näin ei todellakaan ole. Tilastollisesti yleisin taustalla oleva syy on vanhemman / vanhempien päihdeongelma, joka johtaa lapsen fyysiseen ja henkiseen laiminlyöntiin. Henkinen laiminlyönti, esimerkiksi se, että yöllä itkevän lapsen itkuun ei heti reagoida, on lapselle ihan yhtä vahingollista kuin nälässä pitäminen tai jopa pahempaa. Tätä ei päihdeongelmainen tajua, kuten ei myöskään myönnä päihdeongelmaansa ("vain" yksi siideri iltaisin...) Mielestäni lapsiperheessä pitäisi aina olla aikuinen, joka on vesiselvä. Nykyään suhtaudutaan liian sallivasti vanhempien alkoholinkäyttöön. Aikaisemmassa keskustelussa oli hyvä esimerkki tästä. Naapuri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, kun pieni lapsi itki öisin taukoamatta. Kirjoittaja vain ihmetteli, että "mehän nukuttiin" ja "pitäisikö lasta jotenkin väkivalloin estää itkemästä". Normaali vanhempi ei nuku, jos lapsi itkee ja osaa kyllä tyynnyttää."
Ajatelkaa, mikä logiikka! Eli jos perheestä on tehty ls-ilmoitus, se todistaa hänen mielestään, että kyse on päihdeongelmaisesta perheestä. Ja entä nuo tilastotiedot! Yhtään puolueetonta tutkimusta syistä ei Suomessa ole, mutta huostahullut lukevat "sossuopiskelija kyselee sossuilta huostasyitä" -tutkimuksia kuin piru raamattua.
Itse en käytä alkoholia, mutta kieltämättä ihmetyttää väittää PÄIHDEONGELMAISEKSI, jos joku juo yhden siiderin illalla. Yksi siideri tuskin estää ketään heräämästä, mutta yliväsymys tietysti voi sen tehdä. Muistan kättäriltä, kun huonekaverini ei herännyt vauvansa itkuun, hän nolosteli sitä minulle kun herätin hänet. Ei minulle tarvitse tuollaista häpeillä, koska hän oli valvonut ensin yhden yön kun jännitti lapsen syntymää, seuraavan päivän ja yön synnytti, eli 2 valvottua vuorokautta takana. Mutta huostahulluus vaatii vanhemmilta täydellisyyttä eli huono vanhempi olet, jos et ole pystyssä kuin vieteriukko kun vauva inahtaakin.
Vanhemmille luodaan ihan turhia paineita tuollaisilla älyttömillä asenteilla. JOKA IKISELLE SATTUU JOSKUS, että ei heti herää vauvan itkuun ja tuollaiset huhupuheena kerrotut jutut, miten "lapsi itki öisin taukoamatta" ovat juuri niitä kaupunkilegendoja, joita huostahullut mielellään pyörittävät. Jos äiti kirjoittaa "mehän nukuttiin" se tarkoittaa, että myös vauva nukkui, mutta huostahullulle se tarkoittaa aina jotain muuta.
Keskustelussa näytti olevan pari eittämätöntä huostahullujen laatimaa sääntöä: Kerrottiin jatkuvasti esimerkkejä "todisteiksi" huhupuheista ja itse keksityistä tilanteista, miten hirveän huonoja vanhempia voi olla, siis jatkuvasti puhuttiin ihmisistä, jotka eivät olleet mukana keskustelussa. Jos joku kertoi OMASTA tapauksestaan, ei yksittäistapaukseen haluttu ottaa kantaa. :D Mutta omat yksittäistapaukset ei-paikalla olevista ihmisistä kelpasivat sen sijaan mainiosti todisteeksi ja yleispäteväksi esimerkiksi huonoista vanhemmista ja siitä, miten yli-ihanasti lastensuojelumme toimii.
Lisäksi kaksi koliikki-vauvaa elämässäni hoitaneena on pakko sanoa, että varsinkin jos lapsi on syntynyt vaikka pari viikkoa etuajassa, ei hänen ruuansulatuskanavansa ole vielä valmis äidinmaidon sulattamiseen. Koska se kuitenkin on vastasyntyneelle ainoaa ravintoa, on hänen sitä saatava, vaikka siitä seuraa hyvinkin tuskallisia vatsan väänteitä ja ihan varmasti vauva itkee, voi itkeä tunteja yhteen menoon niin yöllä kuin päivälläkin. Ja varmasti vanhemmat ovat väsyneitä, eivät välillä ehkä herääkään itkuun, vaikka itse olen kyllä niin herkkäuninen, että en voinut olla heräämättä. Koliikkiin ei auta unikoulu, eikä ensimmäisinä kuukausina mikään muukaan, mutta muutaman kuukauden ikäiselle voi löytyä apua esim. vyöhyketerapiasta. En voi sanoa muuta kuin, että onneksi luoja varjeli meidän perhettä, että naapurissa esi asunut yhtään ilkeämielistä ilmoittelíjaa, vaikka ei silloin vielä huostahulluus tällaisissa mitoissa ollutkaan kuin nykyisin.
Katsotaan aluksi yhtä kappaletta, koska huostahullut ovat täällä kieltäneet, että ls-asiakkaisiin ei muka suunnattaisi tiukempia vaatimuksia kuin tavallisesti perheisiin. Siellä vaatimukset ovat sitä tasoa hulluimmillaan, että niitä ei voi täyttää kukaan normiperhe:
"Jarnalle:
Sinä kirjoittelit tuossa äsken nyt sen suuntaisesti, että huostaanotot tapahtuisivat jotenkin sattumalta. Näin ei todellakaan ole. Tilastollisesti yleisin taustalla oleva syy on vanhemman / vanhempien päihdeongelma, joka johtaa lapsen fyysiseen ja henkiseen laiminlyöntiin. Henkinen laiminlyönti, esimerkiksi se, että yöllä itkevän lapsen itkuun ei heti reagoida, on lapselle ihan yhtä vahingollista kuin nälässä pitäminen tai jopa pahempaa. Tätä ei päihdeongelmainen tajua, kuten ei myöskään myönnä päihdeongelmaansa ("vain" yksi siideri iltaisin...) Mielestäni lapsiperheessä pitäisi aina olla aikuinen, joka on vesiselvä. Nykyään suhtaudutaan liian sallivasti vanhempien alkoholinkäyttöön. Aikaisemmassa keskustelussa oli hyvä esimerkki tästä. Naapuri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, kun pieni lapsi itki öisin taukoamatta. Kirjoittaja vain ihmetteli, että "mehän nukuttiin" ja "pitäisikö lasta jotenkin väkivalloin estää itkemästä". Normaali vanhempi ei nuku, jos lapsi itkee ja osaa kyllä tyynnyttää."
Ajatelkaa, mikä logiikka! Eli jos perheestä on tehty ls-ilmoitus, se todistaa hänen mielestään, että kyse on päihdeongelmaisesta perheestä. Ja entä nuo tilastotiedot! Yhtään puolueetonta tutkimusta syistä ei Suomessa ole, mutta huostahullut lukevat "sossuopiskelija kyselee sossuilta huostasyitä" -tutkimuksia kuin piru raamattua.
Itse en käytä alkoholia, mutta kieltämättä ihmetyttää väittää PÄIHDEONGELMAISEKSI, jos joku juo yhden siiderin illalla. Yksi siideri tuskin estää ketään heräämästä, mutta yliväsymys tietysti voi sen tehdä. Muistan kättäriltä, kun huonekaverini ei herännyt vauvansa itkuun, hän nolosteli sitä minulle kun herätin hänet. Ei minulle tarvitse tuollaista häpeillä, koska hän oli valvonut ensin yhden yön kun jännitti lapsen syntymää, seuraavan päivän ja yön synnytti, eli 2 valvottua vuorokautta takana. Mutta huostahulluus vaatii vanhemmilta täydellisyyttä eli huono vanhempi olet, jos et ole pystyssä kuin vieteriukko kun vauva inahtaakin.
Vanhemmille luodaan ihan turhia paineita tuollaisilla älyttömillä asenteilla. JOKA IKISELLE SATTUU JOSKUS, että ei heti herää vauvan itkuun ja tuollaiset huhupuheena kerrotut jutut, miten "lapsi itki öisin taukoamatta" ovat juuri niitä kaupunkilegendoja, joita huostahullut mielellään pyörittävät. Jos äiti kirjoittaa "mehän nukuttiin" se tarkoittaa, että myös vauva nukkui, mutta huostahullulle se tarkoittaa aina jotain muuta.
Keskustelussa näytti olevan pari eittämätöntä huostahullujen laatimaa sääntöä: Kerrottiin jatkuvasti esimerkkejä "todisteiksi" huhupuheista ja itse keksityistä tilanteista, miten hirveän huonoja vanhempia voi olla, siis jatkuvasti puhuttiin ihmisistä, jotka eivät olleet mukana keskustelussa. Jos joku kertoi OMASTA tapauksestaan, ei yksittäistapaukseen haluttu ottaa kantaa. :D Mutta omat yksittäistapaukset ei-paikalla olevista ihmisistä kelpasivat sen sijaan mainiosti todisteeksi ja yleispäteväksi esimerkiksi huonoista vanhemmista ja siitä, miten yli-ihanasti lastensuojelumme toimii.
Lisäksi kaksi koliikki-vauvaa elämässäni hoitaneena on pakko sanoa, että varsinkin jos lapsi on syntynyt vaikka pari viikkoa etuajassa, ei hänen ruuansulatuskanavansa ole vielä valmis äidinmaidon sulattamiseen. Koska se kuitenkin on vastasyntyneelle ainoaa ravintoa, on hänen sitä saatava, vaikka siitä seuraa hyvinkin tuskallisia vatsan väänteitä ja ihan varmasti vauva itkee, voi itkeä tunteja yhteen menoon niin yöllä kuin päivälläkin. Ja varmasti vanhemmat ovat väsyneitä, eivät välillä ehkä herääkään itkuun, vaikka itse olen kyllä niin herkkäuninen, että en voinut olla heräämättä. Koliikkiin ei auta unikoulu, eikä ensimmäisinä kuukausina mikään muukaan, mutta muutaman kuukauden ikäiselle voi löytyä apua esim. vyöhyketerapiasta. En voi sanoa muuta kuin, että onneksi luoja varjeli meidän perhettä, että naapurissa esi asunut yhtään ilkeämielistä ilmoittelíjaa, vaikka ei silloin vielä huostahulluus tällaisissa mitoissa ollutkaan kuin nykyisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Jotta huostaanottojen määrää voitaisiin vähentää, pitäisi peräänkuuluttaa hieman perinteistä "vanhemmuuskuria": lapset tehdään vasta pitkässä ja vakaassa avioliitossa ja vain siinä, kun koulutus on hankittu ja juoksut juostu, yksinhuoltajuus on häpeä, aviottomien lasten siittäminen vielä suurempi häpeä, teiniäitiys on häpeä, avioero on häpeä, lapset elätetään omalla työllä ilman sosiaalitukia, ruokkorästeistä yhdyskuntapalvelua, sosiaalietuuksien hakeminen on häpeä, lasten kanssa eletään samassa paikassa eikä juosta pitkin maata asuntoa, asuinkuntaa ja kumppania vaihdellen, isän ja äidin tehtävä on uhrata omat mielitekonsa, elämän pitää olla säännöllistä ja raitista jne. Kuulostaa kovalta ja inhottavan vanhanaikaiselta, mutta näin se vain on, jos lasten etua ja oikeuksia ajatellaan. "
Kuulostaa tosiaan viime vuosituhannen alun periaatteilta. Mutta onko tosiaan tarkoitus kostaa suomalaisella huostabuumilla perheille se, että nyt ovat arvot muuttuneet?
"Monet näkevät lapsellaan mieluusti jonkin neurologisen syndrooman ja nykyään näitä isketäänkin ihan liukuhihnalta aivan terveidenkin lasten otsaan. Syndroomat antavat syyn kuvitella, että kaikki lapsen ongelmat johtuvat jostain ulkoisesta tekijästä. Neurologisiin ongelmiin tykästyneiden vanhempien olisi hyvä muistaa, ettei niiden syistä olla nykyään läheskään yksimielisiä. Vallitsevan käsityksen mukaan ne eivät synny pelkästään perintötekijöiden tai sikiöaikaan /synnytykseen liittyvien tekijöiden pohjalta, vaan mukana on aina vuorovaikutuksen ongelmia lasten ja vanhempien välillä, pahimmillaan julmaa henkistä laiminlyöntiä."
KUKA vanhempi näkee lapsellaan MIELELLÄÄN jonkin sairauden tai oireyhtymän?
MISSÄ isketään liukuhihnalta TERVEILLE lapsille diagnooseja, kun ei tutkimuksiinkaan meinaa päästä ei sitten millään, vaikka vanhemmat perustellusti sitä pyytävät? Diagnoositutkimuksiin on Suomessa käsittämättömän vaikea päästä, ellei ymmärrä heti mennä yksityiselle puolelle.
Neurologinen oireyhtymä ei nimenomaan johdu ulkoisesta tekijästä, vaan sisäisistä, kirjoitus on niin uskomatonta soopaa, että ei millään mitään väliä.
Tutkimuksissa - jopa Suomessa saaduissa - ollaan hyvinkin yksimielisiä nimenomaan perinnöllisestä alkuperästä. Ainoat soraäänet tulevat yhdestä ainoasta suunnasta. Siksi on törkeää, miten meillä psykoanalyyttisen koulukunnan psykiatrien annetaan puoskaroida näitä lapsia väärillä hoidoillaan, jotka EIVÄT AUTA LAPSIA MITENKÄÄN. Siitä oma lapseni on loistava esimerkki, apua saatiin vasta kun pääsin psykiatreista eroon ja siten lapselle oikeaa hoitoa ja apua. Viimeksi tänään koulupsykologin kanssa suorastaan hurrasimme tämän hetkistä tilannetta, kun vertasimme tätä siihen, miten hirveän huonossa kunnossa lapsi kotiutui hoidollisesta huostaanotosta psykiatrisine "hoitoineen".
Viimeinen lause on myös kuin viime tai sitä edellisen vuosituhannen käsityksistä. Jos en näkisi, en uskoisi, että joku kirjoittaa tuollaista soopaa vielä tänä päivänä. Vuorovaikutuksen ongelmat ovat keskeisin ongelma yleensä Aspergerin oireyhtymässä, mutta vanhempien ja lapsen välillä niitä on yleensä kaikkein vähiten, koska vanhemmat oppivat ajan myötä kantapään kautta, jos ei muuten, ymmärtämään lastaan.
Onko tuollaisten valheiden lietsontaa esim. sijaishuollon taholta nykyisin vielä yleisesti? Jos on, niin ei ihme, että Autismi-lehti kirjoitti vähän aikaa sitten, että tietoa on vieläkin uskomattoman vähän neuvoloissa, terveysasemilla, päivähoidossa, että näitä oireyhtymiä voitaisiin tunnistaa. Tunnistamisen vaikeus on varmaan siinä, että esim. AS-oireyhtymää on hyvin eri tasoista ja se harvoin esiintyy ilman jotain tarkentavaa merkintää diagnoosissa. Maininta voi olla esim. adhd-piirtein tai lievästi autistisin piirtein ja sellainen lapsi voi ulkoisesti käyttäytyä hyvin eritavalla kuin lapsi jonka dg on pelkkä Asperger.
Lapsi on nyt kolmatta vuotta neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa ja edistyminen on välillä niin nopeaa, että en tahdo itsekään pysyä mukana lapsen kehityksessä. Saati sitten opettaja tai koulupsykologi, joiden huomioitavana on paljon muitakin lapsia. On ihana saada välillä koulustakin soittoja, joissa lapsen edistystä hämmästellään. Nyt yleinen ihmettelyn aihe on se, että "tämähän on kuin aivan eri lapsi kuin silloin aikanaan". Niin on. Verrataan siis psykiatrisesta "hoidosta" ja huostaanotosta kotiutumisaikaan, vaikka pahinta vaihetta ei koulussa nähtykään, sen jouduimme sinnittelemään lapsen kanssa kotona ilman mitään hoitosuhdetta, siitä pitivät juuri psykoanalyyttisen koulukunnan psykiatrit tiukasti huolen.
Huostaanoton jälkeen lapsi ei ollut vielä 3 kk kotona oltuaankaan koulukuntoinen ja nyt hän on jo osittain tavallisen luokan opetuksessa. Sen verran kuntapoliitikkojen väärät säästöt iskivät talvella kapuloita rattaisiin, että luokassa ei voitu antaa opetusta ollenkaan pahimmassa vaiheessa. Ja opettajan virkojen vähyyden takia ei koulu voi kiriä kiinni kaikkea antamatta jäänyttä opetusta. Siksi opetan lasta kotona tavallisten koulupäivien lisäksi ja hän suorittaa kokeet koulussa. Seuraavien viikkojen aikana on toistakymmentä koetta ja kun ne on läpäisty, lapsi siirtyy kokonaan tavallisen opetuksen luokkaan.
Arvatkaa vain, onko lapsi itse motivoitunut kirimään kiinni tavallisen luokkatason, koska kuntien laittomat säästöt erityisopetuksen suhteen ovat niin törkeitä, että ei erityisopetuksen luokassa ainakaan Helsingissä kannata olla välttämättä ollenkaan. Alkuun siellä oli tilanne parempi ja lapsi hyötyi pienryhmäopetuksesta, mutta se oli silloin, tilanne muuttuu näköjään koko ajan hullummaksi ja lapsi sanoi itse tänään, että: "Pystyn tsemppaan täysillä nää viikot, että ei tarvitse mennä enää sinne hullujen keskelle." On sääli nimittää tuolla tavalla ketään lapsia, jotka mahdollisesti ovat juuri väärän psykiatrisen hoidon uhreja. Mutta se on valitettava tosiasia, jota tuollaiset huostahullut eivät ota kirjoituksissaan huomioon ollenkaan. Lapsi on jo neljässä aineessa yleisopetuksessa ja hän hämmästeli heti sitä, että iso luokka on rauhallisempi kuin pienryhmä, vaikka tilanteen piti olla toisin päin. Kaikki kunnia tästä helsinkiläisille kunnallispoliitikoille. Mutta meillä on ollut sitkeyttä taistella ja se on kieltämättä kannattanut.
Ymmärrän täysin niitä vanhempia, joilla on huonoja kokemuksia erityisopetuksesta juuri siitä syystä, että kuntien laittomat säästöt erityisopetuksen suhteen ovat laskeneet sen tasoa niin, että tosiaan pahimmillaan ei opetusta voi antaa häiriköinnin takia ollenkaan. Soppaa sekoittavat julkisessa kirjoittelussa vielä ne, jotka eivät tunnu tietävän edes sitä, millaiseksi avuksi erityisopetus on perusopetuslain mukaan lapsille tarkoitettu.
Terveydenhuollon puolella väärää hoitoa saaneet (pelkkää psykiatrista) tai ilman hoitoa jääneet lapset ovat aivan varmasti suurimpana ryhmänä erityisopetuksessa ja vasta kaukana sen jälkeen tulevat ne, joiden ongelmien alkuperä on esim. liiallisesti päihteitä käyttävissä vanhemmissa. Huostahulluille tämä ei ole kivaa luettavaa ollenkaan, joten sori vain, jos ärsytän kirjoituksillani. On vain niin suuria ilon aiheita ollut lapsen suhteen viime aikoina, että pakko saada kertoa niistä myös tällä palstalla.
Lapsi itse pitää isoon luokkaan siirtymistä tärkeänä jo tämän kevään aikana, koska syksyllä on edessä uusi koulu ja yläaste, jonka hän tulee aloittamaan yleisopetuksessa joka tapauksessa. Oli kuulema kiva tehdä tänäänkin tavallaan tuplaläksyt, tuli kiva olo hyvin hoidetuista tehtävistä. Lapsella on ollut viime kuukausina myös uusi ystävä, mikä ei ole itsestään selvyys ilman kuntoutusta jääneelle AS-lapselle, mutta tässä se oikean avun saamisen vaikutus nähdäänkin! Kavereita on myös isosta luokasta jo useita ja lapsi itse kuvaa tilannetta kavereiden suhteen, miten kiva on tuntea kuuluvansa porukkaan. Hän on yksi joukosta, jonka siirtymistä isoon luokkaan tuntuu koko luokka odottavan innolla. Aivan uskomaton muutos verrattuna aikaan ennen kuntoutusta!
Tätäkö eivät huostahullut näille lapsille sallisi? En tajua, en kerta kaikkiaan pysty tajuamaan noita lapsi-vihamielisiä asenteita.
Nosto ;)
siitä, miten väärässä huostahullut ovat mielipiteineen. En minäkään ymmärrä, miksi neurologisten oireyhtymien lapsille saisi järjestää lapsia auttavaa kuntoutusta. Äidin kirjoitukset kertovat hyvin selvästi sen, miksi kannattaa ja pitää järjestää sitä! Rikollisia ne, jotka lapsilta sen kieltävät, kyllä joka kansalaisella on oikeus terveydenhoitoon, täytyy vipata päässä aika pahasti, että lapsilta ollaan se kieltämässä.las