Kärsin paniikkihäiriöstä ja joskus musta tulee kohtauksen aikana aggressiivinen, kun tuntuu, että kaikki hajoaa. Sitten jollain käsittämättömällä logiikalla on tehtävä pahojaan. Tavarat joskus lentää seinään jne, mutta se nyt ei vielä mitään.. Olen mottaissut poikaystävääni käteen tai nipistänyt häntä lujaa muutaman kerran, kun hän on tullut "liian" lähelle silloin, kun olen vain huutanut "älä älä älä" tai "en kestä en kestä ei saa"
Kun sitten lopulta olen havahtunut siihen, mitä olen juuri tehnyt, on oloni ollut mitä hirvein. Aluksi hän halusi ymmärtää, ja sanoi aina, että kyllähän se katoaa, kun pelot muutenkin alkaa kadota ja elämä normalisoitua.
Mutta nyt, hän ei ole halunnut nähdä minua lainkaa muutamaan viikkoon. Emme kai siis enää edes seurustele, mitä en kyllä ihmettele.. Ymmärrän häntä, kuka nyt tällaisen kanssa haluaisi olla. Yritän hyväksyä kohtaloni. Yritän selittää itselleni, ettei mikään paniikki koskaan ole syy satuttaa toista, mutten silti voi olla olematta hieman katkera. En nimittäin voi enää koskaa seurustella kenenkään kanssa. En voi antaa itselleni anteeksi. Mutta en toisaalta tätä sairautta itselleni valinnut.
Kun sitten lopulta olen havahtunut siihen, mitä olen juuri tehnyt, on oloni ollut mitä hirvein. Aluksi hän halusi ymmärtää, ja sanoi aina, että kyllähän se katoaa, kun pelot muutenkin alkaa kadota ja elämä normalisoitua.
Mutta nyt, hän ei ole halunnut nähdä minua lainkaa muutamaan viikkoon. Emme kai siis enää edes seurustele, mitä en kyllä ihmettele.. Ymmärrän häntä, kuka nyt tällaisen kanssa haluaisi olla. Yritän hyväksyä kohtaloni. Yritän selittää itselleni, ettei mikään paniikki koskaan ole syy satuttaa toista, mutten silti voi olla olematta hieman katkera. En nimittäin voi enää koskaa seurustella kenenkään kanssa. En voi antaa itselleni anteeksi. Mutta en toisaalta tätä sairautta itselleni valinnut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
keskittyneesti ja itsepäisesti apua? Voit kuulua siihen huomattavaan prosenttiosuuteen, joka saa tuntuvaa hyötyä oikeasta hoidosta (ilm. kognitiivinen käyttäytymisterapia oikea lääkitys). Katso myös tosiaan Biovitan nettisivuilta, miten karnosiini ja E-EPAkin kuulemma tukevat vointia.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikkihairio/
Jos poikaystäväsi ei halua tuollaisten pikkuasioiden vuoksi enää tavata sinua, niin olisiko parasta unohtaa koko kaveri? Kun sairastat paniikkihäiriötä, tarvitset tukea ja turvaa, et hylkäämistä.
Jos sinulla on "käsittelemättömiä" asioita/murheita, niistä voisit käydä juttelemassa terapeutin kanssa. Ehkä purkaat niitä tuolla agressiivisella käyttäytymisellä?
Entäs onkohan sinulla toimiva lääke paniikkihäiriöön? Hyvän lääkkeen lisäksi (kuten edellinen kommentoijakin kirjoitti) hyvä lisä ovat kalaöljykapselit, karnosiini, sekä monilla myös magnesium on parantanut olotilaa...
D-vitamiini on kuulemma kalaöljyäkin tehokkaampi. Ainakin, kun googlaa d-vitamiini/paniikkihäiriö tai ahdistus.
Lue tuosta linkistä, mistä D vitamiinia saa eniten. Yllättäen sitä saa kuhasta eniten ja kirjolohesta ja kasvatetusta lohesta vähiten.
http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/d-vitamiinin-puutos-on-suuri-terveysriski
Itse siirryin viikko sitten syömään D-vitamiinia ja kalaöljyä.
Mun tuttavavaa hoidettiin Panikkihäiriöisenä 13 vuotta Terveyskeskus lähetteellä/psykiatrian vastaan otolle
kävi 2-3kk säännöllisesti, totesivat kaksisuuntaisen mieliala, sai oikeat lääkkeet ,samantyyppiset oireilut
kun sinullaki on, oli hänellä, tosi kovia raiviksia,piti juosta karkuun vaik oli likka kamu,eli ystävä ,hänen
elämä muuttui kun tehtiin oikea Diagoosi/ ja sai oikean lääkityksen.
Sinulla on vain liikaa virtaa, jota et saa purettua. Kannattaisi alkaa liikkumaan, missä saat purettua negatiivista energiaa. Mitä tulee seurusteluun, niin ainahan on ala ja ylämäkiä, mitkä nuorena tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.