Eli siis, meillä on 5kk ikäinen lapsi.Mieheni on päivät töissä, ja minä hoidan lapsen.
Ja heti näin alkuun, en ikinä vaihtaisi paikkaani kenenkään kanssa ja rakastan lastani yli kaiken.
Mutta minulla ei ole itselläni yhtään vapaa-aikaa.Nytkin tulin ennen nukkumaan meno pikku hetkeksi koneelle, koska muulloin en ehdi.
Ensin aamulla pyykkien kimppuun ja mahdollisesti siivousta, sitten lapsi herää ja vaipan vaihto,sitten laitan lapselle puurot, sitten leikimme, n.½-1tunnin vaunulenkille ja lapsi nukahtaa,huilaan n.15min, sitten pyykkiä ja tiskiä, lapsi herää ja vaipan vaihto ja maitoa, leikkiminen, ruokaa lapselle (sosetta tms.), vaipan vaihto,sitten lapsi vaunuihin/sänkyyn nukkumaan, pyykkiä koneesta pois ja uutta tilalle, ruokaa alata kokkaamaan itselle ja miehelleni, lapsi herää ja vaipain vaihto ja maito aika, leikkiminen, pyykkiä...mies tulee töistä..mutta ei auta missään.
Minulla on n.tunti päivässä aikaa vain ja ainoastaan itselle (tarkoittaen myös mahd. laskujen maksun yms.) ja sekin on näin öisin ennen kuin väsy painaa jo niin kovaa päälle että on pakko mennä nukkumaan.Ja siis kun päiväni alkaa klo:5 tai 6 aamulla, että ehtisin edes jotain aloittamaan kunnolla ennen kuin lapsi herää (yleensä herää klo:7 tai 8).
Ja sama homma jatkuu vkl, vaikka mieheni on silloin kotona..ja vaikka hänelle sanoisi miljoona kertaa samat asiat, niin hän ei vain näytä tajuavan.
Haluaisin omaa aikaa, en ole päässyt edes kavereiden luona käymään kylässä sen jälkeen kun lapsi on syntynyt...en ole käynyt siis oikeastaan missään.En yksin, lapsen ja miehen kanssa kyllä.
Joten mikä avuksi..en jaksa enää kauvaa..pakko päästä jonnekkin..seinät kaatuu päälle.
En nyt sano että baareihin haluan..mutta edes päiväksi shoppailemaan tms.
Millä saan mieheni uskomaan, että olen lähellä palaa loppuun?
Ja heti näin alkuun, en ikinä vaihtaisi paikkaani kenenkään kanssa ja rakastan lastani yli kaiken.
Mutta minulla ei ole itselläni yhtään vapaa-aikaa.Nytkin tulin ennen nukkumaan meno pikku hetkeksi koneelle, koska muulloin en ehdi.
Ensin aamulla pyykkien kimppuun ja mahdollisesti siivousta, sitten lapsi herää ja vaipan vaihto,sitten laitan lapselle puurot, sitten leikimme, n.½-1tunnin vaunulenkille ja lapsi nukahtaa,huilaan n.15min, sitten pyykkiä ja tiskiä, lapsi herää ja vaipan vaihto ja maitoa, leikkiminen, ruokaa lapselle (sosetta tms.), vaipan vaihto,sitten lapsi vaunuihin/sänkyyn nukkumaan, pyykkiä koneesta pois ja uutta tilalle, ruokaa alata kokkaamaan itselle ja miehelleni, lapsi herää ja vaipain vaihto ja maito aika, leikkiminen, pyykkiä...mies tulee töistä..mutta ei auta missään.
Minulla on n.tunti päivässä aikaa vain ja ainoastaan itselle (tarkoittaen myös mahd. laskujen maksun yms.) ja sekin on näin öisin ennen kuin väsy painaa jo niin kovaa päälle että on pakko mennä nukkumaan.Ja siis kun päiväni alkaa klo:5 tai 6 aamulla, että ehtisin edes jotain aloittamaan kunnolla ennen kuin lapsi herää (yleensä herää klo:7 tai 8).
Ja sama homma jatkuu vkl, vaikka mieheni on silloin kotona..ja vaikka hänelle sanoisi miljoona kertaa samat asiat, niin hän ei vain näytä tajuavan.
Haluaisin omaa aikaa, en ole päässyt edes kavereiden luona käymään kylässä sen jälkeen kun lapsi on syntynyt...en ole käynyt siis oikeastaan missään.En yksin, lapsen ja miehen kanssa kyllä.
Joten mikä avuksi..en jaksa enää kauvaa..pakko päästä jonnekkin..seinät kaatuu päälle.
En nyt sano että baareihin haluan..mutta edes päiväksi shoppailemaan tms.
Millä saan mieheni uskomaan, että olen lähellä palaa loppuun?
Vastaukset 54
Vanhimmat
miehelle,että yksinhuoltajatkin saavat enemmän omaa aikaa. Jos siis ei kiinnosta tasavertainen perhe-elämä niin sopii lähteä. Josko se herättäisi.
Ööh..miten yksinhuoltajat saavat enemmän aikaa??? Minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole mitään aikaa koskaan itselle paitsi sen jälkeen kun lapset ovat illalla nukkumassa. En voi kuvitellakaan että lähtisin jonnekin yksin, ilman lapsia. Minnekä heidät laittaisin?? Jos menen jonnekin, tulevat lapset mukana. Jos vauva ja/tai isompi valvoo, valvon minäkin. Mutta siinä poikkean aloittajasta, että en herää klo 5 tai 6 vaan minut saa ylös vasta kun lapset heräävät eli viikolla klo 7 ja viikonloppuna klo 9. Shoppailua??? Kenellä siihen on aikaa??? MIinä ostan kaiken muun paitsi ruoan netistä koska lasten kanssa on aivan toivotonta shoppailla. Urheilua...kiva ajatus mutta minun urheiluni rajoittuu siihen kun raahaan kauppakassit vaunujen alaosassa kotiin.
Pyykkään joka päivä 1-2 isoa koneellista, tiskejä tulee ja niitä saa urakalla ladella tiskikoneeseen. Vaipanvaihdot, syöttämiset, kylvetykset, yöheräämiset, nukuttaminen jne jne. Tästä ei pääse arkena eikä viikonloppuna.
On asenteesta kiinni miten kestää. Seinät eivät kaadu päälle koska en edes ajattele, että minulla olisi mahdollisuutta käydä shoppailemassa, kavereilla, harrastamassa. Tämä on minun osani tällä hetkellä. Raskas osa, ihana osa, toivottu osa, uuvuttava osa...kaikkea yhtä aikaa. Se on kuitenkin minun osani ja teen sen niin hyvin kuin taidan ja jaksan.
lapset viettävät aikaa myös sen toisen vanhemman luona. Oletkos koskaan sellaisesta kuullut.
Asentesta on kiinni sekin,että pääsee sen lapsen kanssa shoppailemaan muutakin kuin ruokakauppaan. Ja siitä kuinka ne lapset opettaa käyttäytymään kaupassa...
Eipä jokaisella lapsella ole toista vanhempaa. Osalla on isä tai äiti kuollut tai muuten kyvytön hoitamaan. Minun mielestäni on turhan rankkaa pienille lapsille kuljeksia aikuisten mukana shoppailemassa. Pääseehän sitä shoppailemaan, totta kai, eihän sitä kukaan ole estämässä, mutta aikamoista on tuolla ruuhkissa raahata lapsia mukana, jonottaa vessajonoissa ja keksiä sopivia ruokapaikkoja. Siinä ovat lapset lopulta aivan väsyjä. Aikuisellekin on jo aika rankkaa viettää päivä shoppaillen, niin miten lapsille?? Ei kivaa kellekään. Mitä tuo lasten käyttäytyminen liittyy aiheeseen? Kuka on käyttäytymisestä valittanut???
suurin ongelma shoppailussa lasten kanssa voisi olla huonosti käyttäytyvät lapset. Ja jos se shoppailu on niin kamalan rankkaa niin mikä ihmeen hinku sinne on?! Järkevät aikataulut usein auttavat asiaa. Ja se nyt vaan on niin että ruuhkissa pitää kulkea myös lasten kanssa.
Väittiäisin että jos joku on yksinhuoltaja niin useinmiten on olemassa se toinen vanhempi joka myös osallistuu lapsen hoitoon.
Vähänpä tiedät elämästä, etkä tunnu osaavan asettua muiden asemaan. Mutta mitäpä siitä..
sinun mielipiteesi ja minulla on asioista omani. Eikös se niin mene. Kaikki eivät tajua edes sitä... Eikös täällä ollut tarkoitus saada keskustelua asiasta? Moni asia on asennekysymys. Koita hyväksyä se että joku voi joskus olla asioista eri mieltä. Sillä pääsee jo pitkälle elämässä.
Miksi netti on pullollaan näitä vouhkaajia joilla on pinna niin kireänä että jousesta kävisi?
Mielipiteeni on se, ettet osaa asettua muiden asemaan. Onko itselläsi vaikeaa hyväksyä tämä mielipide, vaikka se eroaakin omastasi..
Usein erotaan syystä, että toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa oma perhe, vaan mielummin vieras sukupuolielin. Eron jälkeen exän mukana hylätään myös omat lapset. Väkivaltaisille tai muuten mielenterveyshäiriöisille ei voi lapsia edes antaa, ja niitähän Suomessa riittää.
Aika ristiriitaista on ensin kirjoittaa, että mikä kumma hinku on mennä ostoksille, ja heti perään kirjoittaa, että sinne nyt kuitenkin pitää mennä.
että isovanhemmat asuvat 400 km päässä, ei sieltä saakka mummot ja papat lapsenlikaksi lähde.
suustani;))
Itselläni on kohta kolme lasta. Esikoinen 3vee uhmaikäinen poika, keskimmäinen 1.2kk tyttö ja kuopus syntyy kesällä. Mies on töissä käyvä, hän harrastaa vielä kaikenlisäksi kolmena iltana viikossa omia harrastuksiaan. Miten voi olla, ettei minusta siltikään tunnu, että seinät kaatuu??? Ja huom, nyt en hae takaa sitä että yrittäisin sinut äitinä tuomita. Mietin vain, että mitäpä jos antaisit olla. Nuku ja nauti. Mitä väliä sillä on jos et pese kolmea koneellista pyykkiä päivässä tai jätät kerran tekemättä ruokaa miehellesi tai jätät ne lapsen lelut lattialle. Ei meilläkään kaikki ole aina niin pilkun päälle. Pesen kerran päivässä koneellisen pyykkiä jos sitäkään ja aina on lapsille ja meille vanhemmille puhdasta vaatetta päälle. Eikä se mies valita vaikkei ruoka ole tehtynä juuri kun hän kotiin tulee, eikä valita vaikken tekisi ollenkaan. Miehesi kanssa voisit ottaa asian vakavissasi puheeksi ja jos ei puhe auta niin toimi hyvä nainen. Laita itsesi yksi kaunis ilta juhlavaksi ja painu pellolle. Ei se mies lapsensa kanssa oloon kuole, eikä päinvastoinkaan! Olen huomannut sen että monesti äiti itse asettaa itselleen hirmuiset vaatimukset, pitää kokata, siivota, pyykätä jnejnejne ja kuitenkaan kukaan ei edes huomaa jos jätät joskus siivoamatta tai pyykkäämättä. Mites sitten ne sun kaverit, kerroit että niitä on ja heidän luonaan vierailet, eikö sekin ole jo jotain. Itseni sosiaalinen verkosto kasaantuu melkein kokonaan lapsiperheistä ja kotiäideistä. Heidän kanssaan nähdään ja lapset ovat mukana.Yleensä kerran tai pari puoleen vuoteen saadaan kaikki kaveritäidit lapsemme hoitoon samaan aikaan ja päästään yhdessä ulos. Ja se riittää. Pitää vain osata asennoitua, että minä olen äiti ja lapset ovat pieniä, he tarvitsevat minua. Oletko muuten miettinyt, että ehkäpä miehesikin tahtoisi olla lapsen kanssa muttei uskalla? Teidän olisi syytä keskustella asioista ja syistä miksi miehesi ei hoida vauvaa yksinään. Niin ja muistathan sitten että aina löytyy maksullisia lastenvahteja jos oikeen rupeaa ahdistamaan.
Toivottavasti saat kirjoituksestani jotain tolkkua. Ja tsemppiä, tiedän sun tunteet, olen itsekin käynyt samat fiilikset aikoinaan läpi. Mukavaa kevään jatkoa!
Hei sinähän ylisuoritat niitä kotitöitäsi. Mikset anna itsellesi armoa välillä antaa vain olla? MIKSI heräät 5-6 aikaan, jos vauva posottaa klo 7-8 saakka?! Nuku nyt ihmeessä aamulla niin kauan kuin vauvakin nukkuu.
Juu, tottakai pitää välillä siivotakin ja pyykätä... mutta täytyykö sinun tehdä yksin ne kaikki, kun on kuitenkin univajetta? Mies välillä illalla pyykkäämään jne. Teillä on vain yksi lapsi, joten ei luulisi olevan vaikeaa miehen hoitaa välillä. Jollei mies "osaa," niin laita iltaisin vauvan kanssa pitkälle vaunulenkille ja tee sinä silloin kotona mitä huvittaa.
käytä lepäämiseen kaikki aika, silloin kun vauvakin nukkuu. Sinun jaksamisesi on vauvalle tärkeintä, ei kodin siivous.
Oli pakko tulla vastaamaan..lapsi kun vielä nukkuu.En osta netistä siksi, koska melkeinpä joka kerta esim. vaatteet ovat pieniä tai ovat ensimmäisessä pesussa kutistuneet/haalistuneen pilalle/venähtäneet muodottomiksi ja kaikilla ei ole rahaa ostaa netistä ylihinnoiteltuja tuotteita..jos ostamme esim. vaatteita, niin yleensä se on kirpparilta.Mutta sen todellakin tiedän, että yh-äideillä nyt vielä vähemmän aikaa on itselle.Muutama tuttavani on yh-äiti, ja kyllä he sanovat, että aika usein tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle.Aina se ei ole asenteesta kiinni.
Ja siksi pesen pyykkiä monta koneellista päivässä, koska muuten sitä pyykkiä kerääntyy niin paljon, että päivä ei riitä niiden pesemiseen.Ja on kokeiltu tuota : ei ole ruoka valmiina, ei ole pyykätty, ei ole siivottu..uskokaa pois kyllä se huomataan (siis tarkoittaen nyt miestäni).Ja etenkin se jos ruoka ei ole valmiina.Ehkä mieheni on oppinut kaiken kotoaan..äitinsä kun on kauhean tarkka joka asiasta.
Ja joo, anoppi on yksi piru, jos en ole nyt jotain esim. tietokonetta siivota pölyistä.
Ja kyllä on kavereita, ja ME vierailemme joskus harvoin heidän luonaan.En minä yksin.Kuten sanoin, en ole yhtäkään kavereista nähnyt yksin viimeiseen 5kk:een..paitsi sillä näyte ikkuna ostoksella.
Ja nyt lapsi heräsi...
Ja kokeiltu on tuotakin, siis kerran vain lähdin kävelemään..siis kävin näyte ikkuna ostoksilla ja muutenkin kävelemässä.Ei mennyt kuin n.1½tuntia ja melkein heti kun olin lähtenyt, mieheni oli soittanut äitinsä hätiin, koska ei jaksanut hoitaa lasta raskaan työpäivän jälkeen.
ei lapsi herännytkään ihan vielä....
Mieheni on monet kerrat sanonut minulle, että "kyllä sä ehdit, sähän istut vain päivät pitkät kotona, mä sentään oon töis". Ja joo, olen muutaman kerran suuttunut oikein kunnolla.
Ei vain tunnu mikään auttavan.
Kaikesta huolimatta, jostain kumman syystä, rakastan miestäni. Vaikka välillä tuntuu, että "menisi nyt helvettiin siitä", mutta sitten taas en halua hänen lähtevän viereltäni minnekkään.
Ja huomasin pienen kirjoitus virheen..."en ole yhtäkään kavereista nähnyt yksin viimeiseen 5kk:een..paitsi sillä näyte ikkuna ostoksella." . Oli tarkoitus kirjoittaa: "...enkä ole missään yksin käynyt, kuin yhdellä näyte ikkuna ostoksella....".
ääh..ei tästä kirjoittamisestakaan tuu mitää tähän aikaan aamusta, päässä pyörii vain "mitä seuraavaksi pitää tehdä"..taidan palata illalla asialle, niin selostuksestani voi saada joku jotain tolkkuakin.
Ota asenne vaihdos siihen pirun anoppiin, niin voisit saada jopa apua.
isä kukautta ja sä töihin. Isä huomaa sitten kuinka paljon siellä kotona vain istutaan.
Miniän asenne ei vaikuta siihen millainen anoppi on luonteeltaan.
Miten ihmeessä saat niin paljon pyykkiä!? Meillä on 2 lasta,(7kk ja 3v), maatilantöitä tekevä mies (oikeasti on myös likaisia vaatteita!) sitten minä. Ja hädin tuskin joka toinen päivä pesen pyykkiä. Ei sille vauvalle tarvitse joka puklun jälkeen ainakaan vaihtaa puhtaita vaatteita. Varsinkaan jos sisällä on!
Jos on vähemmän vaihtovaatteita, niin sitten pitääkin pestä useammin.
nyt on kyllä pakko tarttuu yhteen asiaan. Jos teillä on kolme henkinen perhe (niinkuin ymmärsin, sinä, vauva ja vauvan isä) niin millä hemmetillä te saatte niin paljon pyykkiä aikaseks että sitä on joka päivä puljattava? meillä on kolme henkinen perhe, lapsi vuoden ikänen ja joskus voi mennä yli viikkokin etten pyykkiä pese. ja nykyäänhän on aika hienot nuo pyykinpesukoneet, ei siinä viittä minuuttia kauemmin mene kun laittaa koneen pyörimään. tiskit tiskaan kerran päivässä tai mies tiskaa, kumpi sattuu.
kuka siut pakottaa pyykin pesuun joka päivä? tai ruoanlaittoon? tee yks päivä enenmmän kerralla ja huili pari päivää siitä hommasta. tai osta valmisruokaa, ei se rikos ole. jätä suosiolla siivoomatta, tiskaamatta, pyykkäämättä ja jos jollakin on jotain urputtamista niin olkoon hyvä tarttukoon hommiin. Kukaan ei sinuu velvota hoitamaan kotia ja lasta väsymyksen partaalle asti. Noh, lastahan ON hoidettava, mutta anna niitten kotihommien olla. Ei siisteydestä ja säntillisyydestä tule kukaan siulle palkintoa ojentamaan.
ja nyt vinnkiä siihen miten saa miehen tekemään hommia. jätä itse tekemättä! jos ei tosiaan pyytäminen auta niin sitten näytät ettet tosiaankaan ollut ite hoitamassa kyseistä hommaa.tehköön itse. Mutta jos aina kun olet ensin pyytänyt ja jankuttanut ja sitten kun mitään ei tapahdu niin teet itse niin mies huomaa että ei hänen tarvitse tehdä kun sinä kuitenkin loppupeleissä hoidat. Enkä nyt missään nimessä kannusta mihinkään ilkeilyyn, vaan esität pyyntösi selkeästi ja niin että hän varmasti kuulee, älä sorru huokailuun ja vihjailuun, ei onnistu. miehiin vetoaa paremmin suorat kehotukset/pyynnöt/käskyt.
ja jos miehesi on viikonloput kotona niin miksi et pääsisi yksin kaupungille? ei siun tarvii lupaa pyytää siihen. Kerrot miehellesi vaikka perjantai iltana, että menen huomenna muutamaksi tunniksi kaupungille yksin, en siis ota vauvaa mukaan. Ja sitten myös lähdet! tuskin se miehesi sentään karkuun lähtee yön aikana ettei tarvitsisi lasta hoitaa :D ja kyllä hän hoitaakin, jätät vaan reilusti vauvan isälleen ja lähdet, vai kyseleekö HÄN sinulta lähtiessään että "onko nyt ihan varma että voin mennä, pärjäättekö?" ??
Uusilla vanhemmilla (usein pelkästään äideillä, mutta en tahdo yleistää) on kauhea tarve suorittaa. Suorittaa vauvan hoito kiitettävästi ja pitää samalla koti tip top kunnossa. Eikä se riitä vaikka kuinka toitotetaan että ei se haittaa jos kotia ei jaksa hoitaa uuden vauvan tulon jälkeen, se pitäisi ITSE TAJUTA! tunnusta kuuluneeni ihan juuri niihin ihmisiin jotka uuvutti ittensä melkein hengiltä kun stressaa tiskeistä, pölyjen pyyhkimisestä ja täydellisestä illallisesta. Jälkeen päin kun miettii niin siitä ei ollut etua kellekkään, kärsin itse, lapsi kärsi varmaan edes vähän kun äiti oli väsynyt ja kiukkuinen. isäntäkään ei ehkä tykkää jos vaimo on kun persiiseen ammuttu karhu :) mutta meillä onneks isäntä olikin se joka aina kehotti lepäämään ja sanoi että no anna sen imuroinnin olla tai muuta vastaavaa. Nykyään osaan ottaa rennommin, jo siitäkin syystä että odotan viimeisilläni toista vauvaa, joten en mitenkään pystyis vetämään täysillä koko päivää. Joskus pyykkiä on niin paljon ettei kylppäriin meinaa mahtua enää edes pissille käymään, mutta jos se tuntuu liian raskaalta että tunkisin ne sinne koneeseen ja painasin nappia niin en tee sitä. Teen huomenna. odotan että jaksan. ja arvaa mitä, se kasa on siinä vieläkin, ei ole karannut, mutta mikä tärkeämpää, KUKAAN ei ole käyny minuu moittimassa että miks en pese pyykkiä kun on niin paljon! Noh, ehkä äitini joskus huomauttaa jostakin, mut hän on siisteysfriikki ja muutenkin, sellasiahan ne äitit on ;D joka tapauksessa, tää on miun koti, ja kellään ei oo varaa tulla arvostelemaan miten kotiani hoidan. Jos se pyykkäys tuntuu liian raskaalta vaihtoehdolta niin menen mieluummin lapseni kanssa vaikka lukemaan kirjaa. hän hymyilee ja nauraa ja sillon sen viimestään huomaa että oli muuten PALJON tärkeempää lukee se kirja kun pestä ne pyykit.
No niin, tulipa oikein kunnon romaani kirjotettua, mutta yhteenvetona siis. LOPETA SUORITTAMINEN. On paljon tärkeempää että lepäät ja anat aikaa sekä itelles että lapselles kun se että koti olis mallikunnossa. Et oo millään tavalla huono jos välillä ostat valmiit lihapullat ja lämmität ne mikrossa tai tilaat pitsan. ja kyllä jokaisella sen verran monet kalsarit on että ne riittää useemmaks päiväks vaikkei kone pyöriskään ihan joka päivä. jos ei ole, niin siinä on ainakin hyvä syy lähteä sinne shoppailemaan :) tsemppiä! Älä vaadi iteltäs liikaa.
Itse samassa tilanteessa ollut, neuvoni on että älä stressaa liikaa niistä kotitöistä, itsekin olin tulla hulluksi kun kaikki piti saada tehtyä, mutta sitten kun otin asenteen että pyykit ja tiskit ei karkaa mihinkään jos yhden päivän odottaa ja kaupasta saa valmisruokaa niin jo alkoi helpottamaan. Ja miehestä, se on ikävä kyllä todella yleistä, myös meillä, että miehen logiikka pelaa niin että lapsen hoito on lepäämistä kun ollaan vaan kotona ja he käyvät töissä raatamassa niin ei kuulu velvollisuuksiin hoitaa lasta kun tulee töistä. Teet vain yksinkertaisesti niin että ilmoitat miehellesi vaikka heti tänä viikonloppuna että sinä jäät nyt lapsen kanssa, minä otan omaa aikaa ja lähdet käymään vaikka yksin lenkillä tai kaverilla kylässä. Jos alat kyselemään että voitko olla lapsen kanssa niin vastaus useimmiten ettei sinun tarvitse mihinkään lähteä kun et voi olla väsynyt.
Jos joku sanoo että "ei koskaan tunnu että seinät kaatuu päälle", niin sitten kyllä valehtelee ja rajusti!
Kaikki minun tuntemat äidit (ja jotkut harvat koti-isät) ovat sanoneet että kyllä on niitä "seinät kaatuu ja hermot menee päiviä todella paljon". Samoin kuin minulle.Minä en sentään valehtele.
"ja nyt vinnkiä siihen miten saa miehen tekemään hommia. jätä itse tekemättä!"
et vissiin lukenut aloittajan tekstiä kunnolla.Minä ainakin ymmärsin, että aloittaja on tehnyt noin monta kertaa.Jotkut miehet vain ovat sellaisia, että eivät viitsi edes persettään tuolista nostaa "raskaan" työpäivän jälkeen.Ja kuka nyt sellaisen kanssa lapsen yksin jättää, joka ei lasta viitsi/jaksa hoitaa.
Ja joillakin kun ei sitä muuta lapsen vahti mahdollisuutta ole.
"vaihda asennetta 2anoppi1.4.2010 07:25
Ota asenne vaihdos siihen pirun anoppiin, niin voisit saada jopa apua. "
Asenteen muutos kun ei aina tunnu auttavan.Itselläni anoppi joka valittaa vaikka mitä tekisin.
Kerran kokeilin, pesin oikeasti vanhalla hammasharjalla vessan.Ja oikein vielä valkaisu aineella pöntön ja käsienpesu altaan.Ja silti, anoppi tuli meille, meni vessaan, ja hetken päästä tuli että "missä sulla on vessan pesu vehkeet? ootko sä koska sen viimeksi siivonnu? Mä voisin siivota sen nyt".
Arvatkaa menikö sillä sekunnilla järki!
Ja hei! Pyykkiä voi kertyä tosi paljonkin, ei kaikki lapset ja perheet ole samanlaisia! Jotkut lapset puklaavat paljon, kuolaavat paljon, syöttäessä pyrräävät ruuan kanssa, sitten isompina leikkivät ja siinä voi tulla sotkua (etenkin ulkoa)...sotkua tulee ja siinä samassa pyykkiä!
Vai meinaatteko, että ei se mitään jos lapsella paskaiset vaatteet mojuu päällä jatkuvasti?
Tajutkaa nyt ihmiset että me emme ole kaikki samanlaisia!
Jotkut ovat vahvempia kuin toiset! Ei kaikilla ole voimaa höpöttää samoja asioita päivästä toiseen, kun toinen ei näytä niitä tajuavan.Tiedän tapauksen jossa koti-isällä oli vaimon kanssa tuollainen ongelma.
Ja niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi että mies paloi loppuun, ja ero tuli.Isä sai pitkän taistelun jälkeen huoltajuuden, koska äiti ei ollut tarpeeksi läsnä.
Jokainen tietysti hoitaa asiat tavallaan, mutta kolmen lapsen äitinä, teen pieniä ehdotuksia elämän hallintaasi.
1. Nouse vasta kun vauvakin, näin saat voimia päivään kun olet nukkunut kunnolla.
2.Laita pyykit vauvan kanssa yhdessä koneeseen(ihmettelen tosin minäkin pyykin määrää, kun meillä 5 hengen perheenä ja koira kaupan päälle, tulee yleensä koneellinen päivässä(joskus kaksi kun on lakanapyykkipäivä) ainakin meidän lapsien mielestä on ollut mukava seurailla kun äiti tekee kotitöitä, myöhemin sitten taitojensa mukaan auttaneet.
3. Pakkaa vauvan tarvikkeet kassiin ja lähde vauvan kanssa kaupungille tai ystävän luokse tai kutsu ystäviäsi teille kylään.
4. Älä käytä päiväuniaikaa kotitöiden tekoon, nuku itsekkin jos nukuttaa, tai juo rauhassa päiväkahvit tai mitä nyt ikänä kotona tykkäätkään tehdä itseksesi.
5. Miehesi saattaa pelätä aikaa yksin vauvan kanssa, mutta ajan kanssa kun vauva kasvaa, hän varmasti alkaa ottamaan osaa, jos vaan olet antanut hänen rauhassa harjoitella..eli kun hän tulee kotiin töistä ja on saanut hetken hengähtää, anna vauva hänelle, sano vaikka että nyt haluat mennä rauhassa suihkuun, tai tehdä ruokaa tai jtn... ja anna miehesi olla vauvan kanssa, mutta ole silti läsnä. pikkuhiljaa hyvää tulee.
no nyt heräsi meidän nuorin, jotan taitaa olla lounaan teko aika.
Hyvää keään jatkoa sinulle.
Ja sinäkö nyt olet sitä mieltä, että apn vaan pitää pestä pyykkiä, siivota, passata miestään ymymym....vaan siksi että meitä on erilaisia ihmisiä täällä?? Mielestäni täällä olleet neuvot ovat olleet oikein hyviä. Jos kerta ei jaksa niin pitää silloin olla tekemättä. Kuka täällä väittää ettei koskaan ole ollut huonoja päiviä? Varmasti kaikilla on ollut omat huonot hetkensä, mutta kuten teksteissä ilmenee, he ovat selvinneet siitä yksinkertaisesti vähentämällä työtaakka eritavoilla. Apn pitäisi vain saada miehensäkin tajuamaan mitä on elämä lapsen kanssa ja osallistumaan kotiaskareisiin. Niin ja kuoleeko se mies jos nyt yksinkertaisesti jättää vain sen ruuan sille tekemättä, tuskin tämä mies hirmuisen pitkään jaksaa valittaa, kun ei ole tehty sitä, eikä tätä, eikä tuota. Itse en katsoisi hetkeäkään tuollaista toimistaa, mies ruotuun tai pihalle takaisin äitinsä helmoihin. Ja se anoppi asiakin, joo anoppi voi olla paska, mutta mielestäni parempi niin, että lapsi paskan anopin kanssa turvallisesti, kuin lapsi loppuun palaneen äitinsä kanssa aina.
no hei, sitähän se asenteen muutos tarkottaa että jättää räkyttävän anopin omaan arvoonsa. en ikimaailmassa jynssäis vessanpyttyä hammasharjalla vaan yrittääkseni tehä anopin onnelliseks. sille ei kuulu vatun vertaa miten minä vessani siivoan. ja jos se pytty on anopin mielestä liian likanen niin anna sen pestä se! onpahan yks homma vähemmän itelle tehhä. ja meillä on ainakin miehen kaa tavallaa sellanen sanaton sopimus että kumpikin hoitaa oman äitinsä. en ikinä antas oman äitini puhua miehelleni mitenkään halventavasti tai haukkua häntä. tai jos puhuisi niin en pakottas miestäni puolustamaan itteensä, minun äitinihän se on. jos anoppini sanos mitään pahaa miusta, kodinhoitotaidoistani tai lapsen hoidosta niin tiedän että mieheni sanos kyllä hänelle takas. kyllä niitä appivanhempia täytyy kunnioittaa siinä missä muitakin ihmisiä, mut sama pätee toisin päin, ei niitä väkisin tarvii yrittää miellyttää. jos anoppi on niin töykee että tulee arvostelee siivousjälkeä niin parempi ojentaa anopille luuta käteen tai näyttää ovea.
Kuka sanoi että anoppia miellyttääkseni jynssäsin hammasharjalla vessan..tein testin että kelpaako hälle mikään! Ei näköjään kelpaa, ja kuten sanoi, sen jälkeen riemu repesi.Sanoin kyllä anopille, että "just siivosin hammasharjan kans, ole hyvä ja siivoa paremmin jos ei miellytä" .Anoppi hiljeni ja lähti.Mutta sama meno jatkuu, siis anopin ikuinen jäkätys.Nyt vaan tiedän, että vaikka kuinka yritän ja mitä teen niin ei se kuitenkaa kelpaa,joten parhaani yritän ja that´s it!
Ja en ole sanonut että naisten pitäisi miehiä palvella! Sanoin vain, että ihmisiä on erilaisia!
Jotkut tykkäävät passata ja jotkut taas eivät, jotkut ovat siltä väliltä!
Mua ottaa niin päähän tuollaiset miehet kuin sinulla on. Ilmeisestikään eivät ole valmiita perhe-elämään, mutta eivät sitä voi myöntää ennen kuin on se lapsi jo tehty, sitten pakoillaan vastuuta ja kaikki kaatuu naisen päälle.
Tietysti joskus mies vastustaakin lastentekoa ja nainen on se painostava osapuoli. Tällöin pitäisi hälytyskellon soida naisen päässä, että tuon kanssa ei ehkä lapsia kannata edes tehdä.
Sinuna ottaisin sen miehen puhutteluun. Ei voi olla vaikeaa täyttää pesukonetta illalla, katsoa lasta muutama tunti viikonloppuna ja antaa äidin levätä tai mennä kaupungille. Jos muu ei auta, niin ei kun aika parisuhdeneuvontaan. Siellä voitte purkaa tulehtunutta tilannetta. Voit myös ilmoitta miehellesi, että lapsi ei välttämättä edes tajua, että hänellä on isä kun ei tämä hänen kanssaa aikaa yhtään vietä.
Ja, jos jätät ruuan tekemättä tai siivoamatta ja mies siitä kehtaa sinulle valittaa, niin ihan vaan sanot, että en ehtinyt tai jaksanut, koska tämä on rankkaa, että herra voi itse tehdä ruokansa ja siivota. Et sinä ole siellä mikään piika. Se on sinun koti, jossa sinäkin saat levätä.
Ja älä ihmeessä herää niin aikaisin. Mitä sinä aamuntunteina teet? Joka päivä ei tarvitse siivota. Siivotkaa vaikka kerta viikossa yhdessä lauantaisin. Jos miestä ei kiinnosta, sano että saa sitten palkata siivoojan. Pyykin pesuun ei mene kuin hetki. Pari konetta päivässä täytyy riittää, vaikka vauva puklaisi kaikkiin paitoihinsa. Aikuinen voi käyttää samaa paitaa monta päivää ja mies voi pestä oman pyykkinsä itse, jos sitä kovin paljon tulee.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, etkä ole enää mikään marttyyri. Elämäsi kuulostaa ihan yh:n elämältä vaikka sinulla on mies. Ja jos mies ei suostu hoitamaan lasta, saa palkata siksi aikaa hoitajan. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos ei ole rahaa siivoojaan ja hoitajaan, niin sitten mies tekee ne itse.
Sinulle :"erilaisia ihmisiä!1.4.2010 09:20" : Kukaan ei varmasti yritä mollata aloittajaa!
Tässä on ainakin nämä kaksi edellistä (jotka jaksoin lukea)"Koita kestää.. väsynyt äiti minäkin1.4.2010 10:19" ja "Pistää vihaksi Melbella1.4.2010 10:01" todella hyviä kirjoituksia.
Tiedän itsekkin minkälaista on elää kuin yh-äiti, vaikka onkin mies.
Koitin vain jaksaa ja tehdä kaiken mitä olin suunnitellut edellisenä päivänä.Mutta loppujen lopuksi sanoin miehelle suorat sanat (vaikka en tarkoittanut puoliakaan)..sanoin : "nyt riittää tämä yh-äitinä oleminen, jos sua ei kiinnosta enää niin lähde kävelemään, älä, mutta jos yhtää välität lapsesta ja musta, niin auta hyvä ihminen kotihommissa..ooksä mies vain hiiri?" .Jo alkas toimimaan kotihommat.Kotihommat tehdään suurin piirtein nykyään puoliksi.
Nuoret-ja ensi äidit pelkäävät yleensä arvostelua liikaa, jos kotia hommia ei ole tehty juuri niin kuin naapurilla tai ruoka ei ole valmista tiettyyn aikaan, tai jos lapsella sattuu olemaan joku kärpäsen kakan kokoinen läntti hetken vaatteessa ennen kuin ehtii vaihtaa sen.
Ymmärrän, sillä olenhan itsekkin ollut joskus nuori ensi äiti.
tilanne. Lapsi on jo tosin yli vuoden eikä isä ole ollut päivääkään lapsen kanssa että olisin päässyt itse vapaalle. Olen saanut vapaahektiä mm. pakollisia asioiden hoitamisia varten vain jos olen vienyt vauvan mummolaan siksi aikaa.
En saa miestäni uskomaan millään ilveellä että olen oikeastaan palanut jo loppuun. Parisuhdetta meillä ei enää ole ollenkaan eikä perhe-elämästä oikein voi puhua kun mies ei koskaan liiku minun ja lapsen kanssa missään harvoin edes tekee kauppaostoksia tai edes kävelylenkkejä.
Valitettavasti tiedän miltä tuo tilanne tuntuu ja olenkin jaksanut vaan koska on ollut ihan pakko ja lapsen vuoksi tottakai teen kaiken kaikkeni. Välillä tuntuu että olen valmis mielihoitolaan, siellä sais ainakin levätä!
Olen henkilökohtaisesti harkinnut pitääkö meidän ilmoittautua parisuhdeterapiaan tai johonkin sellaisen ihmisen pakeille joka saisi mieheni tajuamaan että tällainen elämä ei ole kovin antoisaa kenellekään. Mutta toisaalta kun en usko senkään auttavan. Miehessäni istuu niin tiukat periaatteet että hän hoitaa työt minä lapsen vaikka minun työvuoroni on aina 24/7 ja hänen yrittäjän työt milloin mitenkin. Hänellä on aikaa harrasteilleen kyllä, minua ei ole laskenut edes lenkille yksin IKINÄ.
Onko sulla ketään muuta jolle lapsi jättää edes muutamaksi tunniksi? Tuon ikäinen voisi pärjätä jo mummulassa yökylässäkin, omani oli kuusikuisena yötä mummulla ja pärjäsi vuorokauden mainiosti. Se minun aika vaan meni lähinnä asioiden hoitoon päivällä, ystävän auttamiseen illalla, umpiuneen yöllä ja päivällä hainkin jo muksun kotiin.. Mummukaan vaan ei oikein omien sairastelujen takia voi useinkaan olla lapsen vahtina niin vähissä on minunkin oma aika. Olen vaan sitten minä ja lapsi käyty mm. avoimissa päiväkerhoissa, muskarissa ihan vaan kaupungilla ja ystävien luona kylässä. Kyllä liikkeessäkin pärjää vauvan kanssa kun vaan päättää että nythän pärjätään.
kodinhoitaja, mannerheimin lastensuojeluliiton hoitaja tai muu vastaava kerran pari viikossa avuksi muutamaksi tunniksi kerrallaan niin pääset shoppailemaan ja tuulettumaan.
Tuollaista se arki on pienen vauvan kanssa, siinä on aivan kiinni ja monesti se tulee shokkina kun on tottunut ennen elämään omilla ehdoillaan. Vuoden päästä sullakin jo helpottaa, lapsi on niin iso että sen voi viedä muutamaksi tunniksi hoitoon mummolaan, kavereille jne...
Niin ja unohda tosiaan se suorittaminen:)
Ensiksi, ymmärrän tunteesi täysin. Minulla on kolmevuotias lapsi ja olen tämän kolmen vuoden aikana huomannut, että meitä äitejä on monenlaisia. Toisille ympärivuorokautinen sitoutuminen kotitöihin ei tunnu olevan mikään ongelma, toiset taas kaipaavat ihan hirveästi sitä omaa aikaa. Sinä kuulut selvästikkin noihin jälkimmäisiin, kuten minäkin. Olen selittänyt omaa ahdistustani sillä, että olen ehkä tavallista luovempi ihminen, ja kärsin kamalasti, jos en pääse toteuttamaan itseäni missään vaiheessa, vaan olen koko ajan sidottu lapsenhoitoon ja kotitöihin. Yksi tunti omaa aikaa illalla lapsen nukahdettua ei millään riitä... Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etten rakastaisi lastani.
Minä olen saanut apua mieheltäni, silloin kun se on hänelle töitten puolesta ollut mahdollista. Muuten olemme olleet aivan yksin lapsenhoidon kanssa, sillä isovanhemmat tms. sukulaiset asuvat kaukana. Sinun täytyy mielestäni yrittää saada miehesi hoitamaan lasta, että pääset joskus käymään jossain. (Ja kun hän jää yksin riittävän pitkäksi aikaa lapsen kanssa, hän myös ehkä ymmärtää tuntemuksesi paremmin.) Voit myös pyytää ketä tahansa sukulaista tai ystävää apuun.
Toinen ehdotus... Lapsi ei mielestäni tarvitse koko ajan leikittämis- tms. seuraa. Kun lapsi on hereillä, laita hänet sitteriin tai lattialle katselemaan, kun sinä teet kotitöitä tms. (Siinä on pienelle ihmiselle viihdettä ja seuraamista ihan tarpeeksi... samalla voit jutella ja näin opettaa hänelle kieltä, tai laulella tms...) Kun lapsi nukkuu, lopeta kaikki kotityöt siihen paikkaan ota silloin itsellesi sitä omaa aikaa.
Mikään ei estä sinua lähtemästä lapsen kanssa kavereille, shoppailemaan tms. Minä olen alusta asti liikkunut (päiväsaikaan) kaupungilla ihan tavalliseen tapaani ja lapsi on kulkenut rattaissa mukana. Etenkin kun ajoitat tekemisen (esim. kaverin luona olemisen, ravintolassa syömisen, kirjastossa käymisen tms.) siihen, kun lapsi nukkuu päiväunia, saat sitä omaa aikaa... Eipä ole vielä löytynyt kaupungilta paikkaa, missä ei olisis voinut lasta syöttää tai hänelle vaippaa vaihtaa, jos niikseen tulee. Ja mikä parasta, on olemassa paljon tavarataloja, ravintoloita yms. missä on erikseen huomioitu lapsiperheet.
Kuten joku sanoikin, yritä lopettaa liikasuoriutuminen. Perfektionistina olen itsekkin joutunut joustamaan hyvin paljon, esim. kodin siisteydestä, jotta kaikki aikani ei olisi mennyt pelkkään siivoamiseen. Pikkulapsivanhemmuuteen kuuluu se, että sopeutuu elämään "kaaoksessa". Matot, vaatteet, peilit, ikkunat ja muutkin kodinpinnat ovat aina tahroissa. Turha niitä on koko ajan siivota, kun hetken päästä ne näyttää taas samalta. Tätä kestänee aikansa ja se lienee vain hyväksyttävä. Elämä lapsen kanssa on opettanut muutamia käytännön kikkoja, esim. sen, että lapsen tuolin alle tippuneet riisit on paljon kätevämpi imuroida vasta muutaman tunnin päästä, kun ne ovat kuivuneet ja irtoavat rapisten imuriin. Jos ne yrittää pyyhiä tuoreeltaan, on koko lattia pian mössössä... (Ei kuulosta siltä, että olisin joskus ollut tarkka kodin siisteydestä... ;DDD)
Tsemppiä sinulle kovasti!
sentään pesukone, joka pesee pyykkisi.
Ajattelisit niitä äitejä, jotka vielä sukupolvi pari sitten kantoivat vedet kaivosta tai avannolta, pilkkoivat polttopuut ja kantoivat sisään, sytyttivät tulen hellaan, lämmittivät vettä kattilassa hellalla ja pesivät sillä vauvojensa kapalot ja kaikki muut perheen vaatteet. Huuhtelivat kylmällä vedellä, usein avannolla, ripustivat narulle hellan päälle kuivumaan. Ja silittivät jokaisen vaatekappaleen hellan päällä kuumennettavalla raudalla.
Kertakäyttövaippoja ei ollut, ei valmisruokia, jääkaappia, pakastinta eikä pölynimuria. Usein ei edes sähköä. Vauvan pylly pestiin vadissa vedellä, joka oli samoin kannettu kaivosta ja lämmitetty hellalla - ja joka kiikutettiin sitten laskiämpärillä tunkiolle.
Lisäksi usein karjanhoito. Eikä mies auttanut millään lailla. Miehiltä meni sodassakin viisi vuotta, eivätkä kaikki sieltä palanneet, ainakaan terveinä.
Tähän aikaan vuodesta äidit tekivät mämmiä ja leipoivat pääsiäisleivonnaisia. Ja kirjoittivat ison määrän kauniita pääsiäiskortteja sukulaisille.
Kunnia heille, joille kunnia kuuluu ja joita ilman ei meitä eikä hyviä olojamme olisi.
ole heiltä kunniaa viemässäkään. Se van on niin että silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Eivät äidit silloin juuri käyneet kodin ulkopuolella töissäkää. Vaatteet vaihdettiin kerran viikossa saunan jälkeen ja lakanat kerran kuussa jos niinkään usein. Pyykkiä siis ihan varmasti tuli vähän vähemmänkin.
Ruoka oli paljon yksinkertaisempaa kuin nyt. Töitä tehtiin yhdessä ja talkoilla ja siinä ehti joku aina niiden lastenkin perään katsomaan kaikien puolesta. Esim.pyykkipäivät ja leipomispäivät.
Ja tuskin sitä nyt ihan ympäri vuoden siellä avannossa käytiin huuhtomassa vaikka talvet kylmempiä olikin. Ja saattoi jopa olla joku niin kaunis päiväkin että pyykinkin sai ulos kuivumaan;)))
On jotenkin toisaalta helpottava tunne, kun ei ole yksin tilanteen kanssa.Nyt en jaksa mitään romaania alata kirjoittelemaan.
Sen vain sanon, että huomenna kun menemme vanhempieni luo, niin lähden mieheni kanssa kävelylle, ja kysyn että mikä on kun ei asiat toimi..siis niin että vaadin häneltä kunnon vastausta.Pakoon ei siitä tilanteesta minnekkään pääse, koska menemme metsätietä pitkin ja hän kun ei tunne sitä paikkaa niin hyvin kuin minä.
Sitä vielä mietin, että uskallanko ehdottaa pariterapiaa..hän kun nyt on tuollainen vanhanaikainen...
Ja voi olla, että en kuitenkaan uskalla edes alata loppujenlopuksi mitään puhumaankaan..tai ei se uskalluksesta ole kiinni, vaan suurimmaksi osaksi siitä, että olen jankannut samat asiat niin monta kertaa läpi, etten jaksaisi enää..alan olla niin fyysisesti kuin henkisestikkin väsynyt.
ääh..en tiedä mitä tekisi..nyt kuitenkin lepäämään..hyvää yötä ja kauniita unia!
Ja noiden muiden esim anoppien mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa. meillä aluksi teki kaikenlaisia muutoksia ja järjestelyjä, kunnes torppasin kaiken avustuksen ja tiskaamisen. Oma periaatteeni on että arvostelija ei kotonani huseeraa, vilpittömästi saa auttaa ja tarjota apua, mutta jos joka vilkaisulla arvostelee siivouksen laatua tai oikoo verhoja ja suunnittelee uutta järjestystä niin ei kiitos kaikelle avulle. ja itse määritän ne standardit minkä mukaan meillä eletään ja siivotaan. Ja koittakoon hyväksyä meidän elämämme ja elintapamme sellaisena kuin on, eikä koittaa muuttaa sellaisiksi kuin hänen mielestään pitäisi olla. Ei kaikkien siivousstandardit voi olla samanlaisia. mua ei haittaa sotku, siivoon kun siltä tuntuu, ja hän voi siivota kotonaan kun siltä tuntuu. erona on toki että hän on ollut ensin kotona ja sitten osa-aikatöissä, kunnes jäi eläkkeelle. itse olen ollut yrittäjänä ja kokoaikatöissä, joten ajankäyttömahdollisuudet ovat täysin eri luokkaakin tuossa siivoushifistelyssä.
Tuohon aikaan lapsilla ei ollut vaippoja vaan kapalot ja heidät pissatettiin potalle ja lehden päälle !!!
äitiyslomalainen käy nytkään töissä kodin ulkopuolella.
Pesukone pesee kerralla esim. koko viikon alusvaatteet tai parin viikon lakanat. Ennen jokainen vaatekappale oli hangattava ja huudottava erikseen.
Tuskin ruoka sen yksinkertaisempaa oli kuin nytkään, kun se kasvatettiin suurelta osin itse ja valmistettiin alusta asti. Esimerkiksi voi valmistettiin niin, että maito ensin lypsettiin, jäähdytettiin, annettiin seisoa aikansa, kerma kuorittiin ja kirnuttiin voiksi. Ja tietysti maitoämpärit, -siivilät ja -tonkat pestiin kaikki käsin kaivosta kannetulla vedellä. Perunat istutettiin, perunamaata perattiin pitkin kesää, perunat nostettiin, vietiin perunakellariin, haettiin sieltä tarvittaessa, pestiin kaivosta kannetulla vedellä, keitettiin itse pilkotuilla puilla jne. Leivinuuni kuumennettiin, jauhot haettiin laarista, tainina tehtiin, leivottiin, paistettiin jne. Jos ruoka on nykyään monimutkaisempaa, niin tehkääpä samoin kuin nämä äidit ja isoäidit, niin ei tarvitse kadehtia.
Ei töitä tehty välttämättä yhdessä. Ei ainakaan Länsi-Suomessa.
Tähän aikaan vuodesta käytiin avannolla huuhtomassa.
Että kunnia sille kelle kunnia kuuluu ja nykyihmiset lyökööt laiskuutta korville.
ymmärtää,että ajat ovat muuttuneet. Ja hyväksy se. Ja olkaamme onnellisempia paremmasta asemastamme,jos se nyt nykyajan vaatimuksineen ja kiireineen parempaa on?!
Minä kyllä tunnen ihmisiä jotka käyvät töissä myös äitiyslomalla.
Ja kuule kaupungeissa sitä ruokaa ei takuulla kasvatettu sillä tavalla itse kuin maalla. Ei silloin eikä nyt.
Edellen muistutan,että ei tässä ole ketään keneltäkään kunniaa viemässä.
Entisaikoina myöskin kyläläiset auttoivat toisiaan. Eikä ollut nettejä jossa lytättiin heti toisten ohglmat.
Kun ihmisille tuli vaikeaa riensivät kylän naiset apuun, ellei paikalla ollut anoppi tai oma äiti joka auttoi väsynyttä naista. Kyllä silloinkin nimittäin väsyttiin.
Koska työ oli todella fyysistä, oli ihmisten kunto kova, tämä osaltaan auttoi jaksamista.
Ehkä meidän pitäisi miettiä mitä hyviä asioita menneiltä ajoilta voidaan käyttää voimavaroina, eikä vain haukkua toisia, kuinka näiden nyt pitäisi jaksaa, kun esivanhemmatkin jaksoivat. Ei sellainen sädekehää pään päälle tee.
kumamstuttaakin, etteivät nykyäidit tunnu olevan onnellisia paremmasta asemastaan.
Mitä ne nykyajan kiireet ja vaatimukset ovat?
Kaupungeissa nähtiin nälkää, yritettiin tulla toimeen korttiannoksilla, tehtiin hamstrausmatkoja maaseudulle, yritettiin ostaa ruokaa tiskin alta tai mustastapörssistä, asuttiin - naiset ja laspset - kesä maalla kasvattamassa ruokaa, pidettiin porsasta kerrostalon keittiössä, kasvatettiin pihalla vihanneksia. Esimerkiksi kaksikaistaisen Mechelininkadun kaistojen välinen puisto-osuus oli sota-aikana perunamaana.
Ei ruoka kaupungissakaan suuhun itsestään lentänyt.
Reippaasti hommiin vaan, niin mieliala nousee! Masentuuhan tervekin nuori riski ihminen, jos heittäytyy veteläksi.
kyläläiset kovin paljon ehtineet toisiaan ennenkään auttaa. Nettiä ei ollut, niin aikaa jäi työntekoon.
Työtä oli paljon ja ruokaa vähän. Sama resepti pitää tietyyn rajaan asti nykyäänkin kunnon korkealla.
Totta kai jokaisen pitää jaksaa elämänsä elää. Nykyään se on paljon helpompaa kuin ennen, ja elinikä onkin noussut.
Onnea vain mustavalkoiselle tiellesi:D
vertaat nykyaikaa sota-aikaan ainoastan.
Minä en siivoa ja pese pyykkiä päivät pitkät. Asiat hoituvat omalla painollaan. Siivoan sitten, kun huvittaa/jaksan. Yleensä siivoamme yhdessä miehen kanssa, kun hänellä on vapaapäivä. Jos joutuu aina patistelemaan miestä kotihommiin, niin olen viikon kotona tekemättä mitään muuta paitsi ruoan, ja näin mies huomaa auttaa, kun kyllästyy paskaiseen kotiin ja pyykkivuoreen :D:D
Joskus, kun miehelläsi on vapaata, niin syötä vaavi etukäteen ja ojenna hänet miehellesi, sitten vain lähdet ulos tuulettumaan. Kyllä mies osaa ja pärjää, uskoisin.
Itse otan omaa aikaa, vaikka väkisin. Minulla on 4,5kk:n ikäinen vaavi, enkä minä ainakaan jaksa jokapäivä siivota ja touhuta. Olen myös usein käyttänyt neuvolan perhetyöntekijöiden lapsenhoitopalveluja.
ehdotuksia
- Hanki astianpesukone
- isä kylvettää vauvan
- Anna isälle lista vapaapäivänä tehtävistä töistä. Jos ei kotoa löydy töitä vieköön roskat ulos ja korjatkoon ja pesköön auton.
- Käykää yhdessä kaupassa
- Mies laittakoon ruokaa vapaa päivinään.
http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/valitys/
miehellä on vapaata, jos vapaapäiväksi hänelle on oikein keksimällä keksittävä töitä?
Mitä nainen tekee sillä aikaa, kun mies tekee kotihommia?
Ööö tuossa listalla olevat jutut eivät vie kauaa :) Eli ei varmaan paha kerran illassa tehdä jotakin ;)
keksimällä keksiä,kunhan tekee oman osansa kotitöistä. Miehen töissä ollessa nainen suorittaa samalaa tavalla työpäiväänsä,joskin kotona. Sen jälkeinen aika pitää jakaa tasapuolisesti niin,etä molemat ehtivät saada omaa aikaa.
Jos miehen vapaapäivä pitää olla miehen vapaa-aikaa niin missä ja mieten toteutuu naisen vapaapäivä?
vastauksia olet saanut. Ne entisajan vertaukset ja monen lapsen äitien kommentit voit ohittaa. Ne ei ainkaan helpota, vaikka ehkä pitävät paikkansa ainakin osittain. Esikoisen äitkin voi väsyä, vaikka tiedän itsekin että se elämä 5 kk ikäisen vauvan kanssa on juuri sitä mitä kuvaat.
Lisää ehkä uusia tai samoja ehdotuksia kuin jo on tullut:
-isä hoitaa vauvaa viikonlopulla tai illalla, että pääset vaikka kävelylle tai kauppaan edes 15 min. Tai jos voisit mennä elokuviin, kaverille kylään, kirjastoon...
- isovanhemmat vaikka vahtia vauvan nukkumista kun käyt ulkona
-pyykin pesuun järjestelm'llisyyttä, ei tarvi joka päivä pestä. Ei kait vauvaltakaan pyykkiä niin paljon tule, ellei ole kestovaippoja.
-ruuanlaitto ei eirkoisuuksia. perunaa ja soosia se riittäköön
-omat harrastukset kyllä pitää unohtaa, ehtii ensi syksynä taas kun tilanne vakiintuu
Miks helvetis niitä kavereita pitäis edes nähdä siis muualla kuin kotona?Ihan hyvin sun kaverit voi tulla teille kylään ja sitä paitsi jos perhe elämä ei maistu niin anna lapses pois jonnekkin parempaan paikkaan!
Mieleståni olisi hyvä kun keskustelisitte kunnolla. Ja painottaisit sitä miltä sinusta tuntuu sehän tässä on asian ydin joo toki se ettei saa mieheltä apua mutta lähtökohtaisesti olisi keskustelun aloitus ja eteneminen sujuisi paremmin kun ei aka syyttämään (vaikka aihetta olisikin). Kannaattaa kertoa kuinka on paha olla, raskasta, vasynyt mutta tavalla jolla ei syyllistä koska silloin keskustelu kääntyy siihen että mies lähtee puolustus kannalle ja alkaa syyttelemään toiseen suuntaan ja keskustelu ei etene siihen suunta mihin oli tarkoitus. Ja kannattaa ilmaista keskustelussa se että ei ole rankkaa laittaa konetta pyörimään tai imuroida tai tehdä ruokaa tai vahtia lasta.. vaan se että tekee niitä kaikki aina ja joka päivä. Välillä on vain rankkaa olla pienen kanssa joka vie kaiken huomion. Mutta yleisesti kannatan kunnon syvällistä keskustelua siitä miltä tuntuu aiheella eikä otsikolla mitä teet väärin tai olet jättänyt tekemättä.. ihan vain keskustelun etenemisen vuoksi.
Ja kannattaisi antaa mahdollisuus ja vaikka pakottaa mies hoitamaan lasta esim vko loppuna pikkuisen pidempi aika jos ruokinnan puitteissa mahdollista tai sitten vain usempia lyhyempiä jaksoja jotta mies huomaa kuinka rankkaa laspen kanssa vain oleminenkin on. Ei vessa rauhaa, suihkurauhaa tai ruokarauhaa.. Mies ei tiedä mistä äidit puhuu ennenkuin itse kokevat asian oikeasti.
Mielestäni olisi erittäin hyvä kun parisuhteissa keskusteltaisiin jo enne lapsia suht selväksi raha-asiat, vapaa-ajan käyttö sekä lastenhoitoon liittyviä asioita. Ihan vain sikis jotta olisi jonkin lainen käsitys siitä mitä toinen ajattelee. Ei tulisi sitten ihan yllätyksenä ettei mies teekään mitään. Vaikka aika sen vatsa näyttää kuinka käy. Mutta miehille pitäisi saada päähän se että¨kun he ovat 8h töissä niin nainen on myös vaikka on "vain" kotona niin hän hoitaa oman hommasa silloin ja loput ajasta on jaettava oli kyseessä päivä yö tai viikon loppu. Yhdessä lapset tehdään niin yhdessä hoidetaankin. Eikä niitä miehiä kannata liikaa passata tottuvat hotelli oloihin liian helposti. Osaa mieskin perunat keittää.
Ystäväni, eli siis aloittaja, pyysi kirjoittamaan tänne että kiitos vastauksista.
Asumusero on tällähetkellä voimassa, mutta lopullista eroa ei ystäväni perheessä vielä päätetty.
Asumusero tuli siksi, koska äijä alkoi aikalailla riehumaan ja huutamaan, ku ystävä ehdotti kotitöiden jakamista.
"dddddddddaaaaaaaaaaa5.4.2010 18:59
Miks helvetis niitä kavereita pitäis edes nähdä siis muualla kuin kotona?Ihan hyvin sun kaverit voi tulla teille kylään ja sitä paitsi jos perhe elämä ei maistu niin anna lapses pois jonnekkin parempaan paikkaan! "
Ja sinulle vastaan ihan ilman ystäväni pyyntöä, että ole hiljaa siellä!
Ystäväni rakastaa lastaan yli kaiken, eikä ikinä luopuisi lapsestaan!Nyt on kysymys miehestä ja sen käyttäytymisestä, ei lapsesta! Sinä varmaan luopuisit lapsesta pienenkin vastoinkäymisen tullessa eteen, kun tuollaisia ehdottelet!
Nyt tämä keskustelu saa ainakin toistaiseksi jäädä tähän ystäväni ja minunkin puolesta.Sille en voi mitään, jos joku muu tänne vielä haluaa kirjoitella.