Onko muita, joilla ei ole oireita ja saa dianosin Dg:G35? Joo päässä on jotakin laikkuja, likvor siinä rajalla, mutta ei muuta ja diagnoosin sain pyytämättä. Onko tällainen normaalia?
Näitä palstoja kun olen selaillit, niin tuntuisi olevan toisin päin, että diagnoosia ei saa, vaikka oireita ois vaikka muille (tai mulle) jakaa!
Näitä palstoja kun olen selaillit, niin tuntuisi olevan toisin päin, että diagnoosia ei saa, vaikka oireita ois vaikka muille (tai mulle) jakaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkä takia sut sitten on laitettu tutkimuksiin?
Näköhermontulehdus. Lievä, ei mennyt näkö tmv, oli vaan vähän samee.
Mulla ei ole puutumisia, horjumisia, kaatuilua, huimausta, pistelyä, painelua, kuumaa, kylmää jne. Mitä mulla pitäisi olla?
Ristiriitainen tilanne.
Ymmärrän ja varsinkin jos et oo yhtään osannut edes epäillä tautia. Nyt sun pitäisi vaan yrittää olla ajattelematta asiaa ja elää elämääsi. Voi olla, että oot niitä, joilla tauti ei sen kummemmin oireile jatkossakaan. Täysillä vaan elämässä eteenpäin ilman pelkoja tulevasta. Ms ei tarkoita alkuunkaan sitä, että pitäisi olla koko ajan joku oire päällä, vaan moni elää ihan täysin normaalia taudista huolimatta, opiskelee, käy töissä, saa lapsia, ihan normaaleja asioita.
Näin mä neurologillekin sanoin. Olin vaan yllättynyt kun kotiin tulleessa kirjeessä oli dg. Ei ole aikomustakaan pitää itseäni sairaana, en ole nyt sen sairaampi kuin eilen, tai vuosi sitten. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei aavistustaaan, mutta hei, kenellä on?
Hyvä, just noin pitää ajatella ja toimia :).
Mun äidillä on ollut MS-tauti 80-luvun alusta lähtien ja hänellä ei ole mitään oireita. Hänelle on vaan sanottu, että todennäköisesti se ei tule koskaan aiheuttamaan hänelle oireita. Hänet on magneettikuvattu ym. tutkittu.
on myös sairastanut MS-tautia 80-luvun alusta. Tauti ei ole oireeton ja se on edennyt ajan kuluessa. Tautia ja diagnoosia ei kannata jäädä miettimään. Elämä voi olla tautinen myös muulla tavoin, sitäkään emme etukäteen voi tietää. Kun niitä oireita sitten tuli niidenkin kanssa vaan elettiin ja tehtiin se mikä voitiin. Elettiin lapsiperheen elämää yksi päivä kerrallaan. Tänä päivänäkin ulkoilimme ja totesimme, että tällai me vaan tökitään eteenpäin, parin kymmenen vuoden päästä ollaa jo reippaasti yli 70 v.