Lasten asema laitoksissa
Lapsen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on turvattu nykyisenkin lastensuojelulain säännöksillä. Ongelmana on, ettei viranomainen noudata lakia eikä lapsella tai vanhemmilla ole oikeussuojakeinoja. Yhteydenpidon rajoittamispäätös ja siitä valittaminen eivät todellisuudessa ole mikään keino turvata lapsen tapaamisoikeus. Valitusasian käsittely on äärimmäisen hidasta (lautakunta-hallinto-oikeus-korkein hallinto-oikeus). Käytännössä lapset ovat vailla oikeussuojaa ja heillä ei ole keinoja puolustautua epäasiallisia rangaistuksia vastaan.
Ongelmana on myös ne lastensuojelulaitokset, jotka käyttävät psykoanalyyttisesti suuntautuneita lastenpsykiatreja työnohjaajinaan. Lapsia ”terapoidaan” siten, että heidän biologisia vanhempiaan mustamaalataan lapsille ja yhteydenpito läheisiin estetään joko kokonaan tai rajoitetaan ankaralla tavalla. Hyvällä syyllä voi kysyä, kuinka paljon mielenterveysongelmia itse huostaanotto ja sosiaalityöntekijöiden toimintatavat aiheuttavat lapsille ja heidän läheisilleen. Liian monen lapsen perusopetus ja terveydenhoito on rempallaan. Erityinen huolenaihe on, että laitoslapset eristetään normaalielämästä.
Tärkeimpiä asioita laitoksiin sijoitettujen lasten oikeusturvan parantamisessa on puolueettoman tutkimuksen teettäminen siitä, mitkä ylipäänsä ovat olleet tosiasiasialliset huostaanoton (ja avohuollon sijoituksen) perusteet. Hallintotuomioistuinten käsittelytavassa on huomattavia puutteita ja kansalaisen oikeusturvaa loukkaavia tekijöitä (kuten edellä selostettiin).
Tutkimuksen tavoitteena tulisi olla mahdollisimman monen huostaan otetun lapsen palauttaminen kotiinsa eli tulisi lähteä Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesta perheen jälleenyhdistämisen periaatteesta.
http://www.knuutilaki.net/node/23
Leeni Ikonen
varatuomari
Lakiasiaintoimisto Knuuti Ky
Lapsen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on turvattu nykyisenkin lastensuojelulain säännöksillä. Ongelmana on, ettei viranomainen noudata lakia eikä lapsella tai vanhemmilla ole oikeussuojakeinoja. Yhteydenpidon rajoittamispäätös ja siitä valittaminen eivät todellisuudessa ole mikään keino turvata lapsen tapaamisoikeus. Valitusasian käsittely on äärimmäisen hidasta (lautakunta-hallinto-oikeus-korkein hallinto-oikeus). Käytännössä lapset ovat vailla oikeussuojaa ja heillä ei ole keinoja puolustautua epäasiallisia rangaistuksia vastaan.
Ongelmana on myös ne lastensuojelulaitokset, jotka käyttävät psykoanalyyttisesti suuntautuneita lastenpsykiatreja työnohjaajinaan. Lapsia ”terapoidaan” siten, että heidän biologisia vanhempiaan mustamaalataan lapsille ja yhteydenpito läheisiin estetään joko kokonaan tai rajoitetaan ankaralla tavalla. Hyvällä syyllä voi kysyä, kuinka paljon mielenterveysongelmia itse huostaanotto ja sosiaalityöntekijöiden toimintatavat aiheuttavat lapsille ja heidän läheisilleen. Liian monen lapsen perusopetus ja terveydenhoito on rempallaan. Erityinen huolenaihe on, että laitoslapset eristetään normaalielämästä.
Tärkeimpiä asioita laitoksiin sijoitettujen lasten oikeusturvan parantamisessa on puolueettoman tutkimuksen teettäminen siitä, mitkä ylipäänsä ovat olleet tosiasiasialliset huostaanoton (ja avohuollon sijoituksen) perusteet. Hallintotuomioistuinten käsittelytavassa on huomattavia puutteita ja kansalaisen oikeusturvaa loukkaavia tekijöitä (kuten edellä selostettiin).
Tutkimuksen tavoitteena tulisi olla mahdollisimman monen huostaan otetun lapsen palauttaminen kotiinsa eli tulisi lähteä Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesta perheen jälleenyhdistämisen periaatteesta.
http://www.knuutilaki.net/node/23
Leeni Ikonen
varatuomari
Lakiasiaintoimisto Knuuti Ky
Vastaukset 5
Vanhimmat
jolloin ei ole kyse varsinaisesta tapaamisrajoituksesta, vaan ihan vain suomalaisen huostaanottokäytännön käsittämättömästi tavasta rajoittaa yhteydenpitoa ilman, että se silti on virallinen tapaamisrajoitus.
Tämä on käsittämätöntä esim. hoidollisten huostaanottojen kohdalla, jolloin kotioloissa ei ole huostaanottoperusteita, mutta lapsi kuitenkin saa lähetteen laitokseen, joka vaatii huostaanoton tehtäväksi. Meillä se tarkoitti käytännössä sitä, että sairaalan tutkimusosastolla olin tavannut lapsen joka päivä, mutta kun "hoito" siirtyi laitokseen, saimme tavata vain kerran viikossa, koska se oli laitoksen käytäntö.
Entä ne lapset, jotka tarkoituksellisesti sijoitetaan liian kauas, vaikkapa toiselle puolelle maata, jotta vanhemmat eivät pääsisi heitä tapaamaan.
siitäkään saa mitään rangaistusta, koska tuollainen sijoitus voidaan perustella sillä, että lähempää ei yksinkertaisesti löytynyt sopivaa paikkaa lapselle. Siinä taas yksi syy, minkä varjolla on kirjoitettu, että sijaishuollon tarve kasvaa entisestään.
Vaikka todellisuudessa sossu voi tehdä siirron ihan vain kostoksi vanhemmille, jotka vastustavat huostaanottoa. Eikö niin tapahtunut esim. Pojan isän ja äipän tapauksessa, jossa todellinen huostasyy oli puutteellinen erityisopetuksen taso lähikoulussa. Lapsi sijoitettiin paikkaan, jossa häntä kohdeltiin monella tapaa huonosti, vanhemmat valittivat siitä, perhekoti sai tietää valituksista, jolloin he purkivat hoitosuhteen. Siinä vaiheessa sossu uhkasi sijoittaa lapsen niin kauas, että "vanhempien vahingollinen vaikutus ei tuhoaisi huostaanoton merkitystä". Mutta sossu vaihtui, eikä sitten ollutkaan enää kauas sijoittamisen tarvetta. Lapsi pääsi lähelle huomattavasti parempaan paikkaan, jossa viihtyy ja vanhemmat ovat siksi hyväksyneet laittoman tilanteen. Laiton se on siksi, että lapsella olisi oikeus saada erityisopetusta kotoa käsin koulua käymällä. Ei huostaanottoon ole lupaa tuossa tilanteessa minkään lain perusteella. Toivottavasti lapsi pääsee kotiin mahdollisimman pian.
kerro jo sekin, että juristi kirjoittaa tällaista tekstiä, mutta suomalaiset päättäjät eivät reagoi mitenkään.
Lasten asemasta laitoksissa kertoo kaiken oleellisen seuraava lainaus, erityisesti sen viimeinen virke:
"Lapsen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on turvattu nykyisenkin lastensuojelulain säännöksillä. Ongelmana on, ettei viranomainen noudata lakia eikä lapsella tai vanhemmilla ole oikeussuojakeinoja. Yhteydenpidon rajoittamispäätös ja siitä valittaminen eivät todellisuudessa ole mikään keino turvata lapsen tapaamisoikeus. Valitusasian käsittely on äärimmäisen hidasta. Käytännössä lapset ovat vailla oikeussuojaa ja heillä ei ole keinoja puolustautua epäasiallisia rangaistuksia vastaan. "
ei lapsella tai nuorella ole mitään ihmisarvoa. Hän on omistajalleen pelkkää rahastettavaa omaisuutta, jota saa kohdella miten tahansa. Pelottelulla ja uhkailulla pysyvät lasten suut tukittuna niin, että lastensuojelun ei ole pakko häärätä laitoksessa turhaan omistajan "työrauhaa" sekoittamassa.
Jos vanhemmat tietäisivät etukäteen, mitä lapselle voi laitoksessa tapahtua, he eivät ainakaan ikinä omasta aloitteestaan hakisi huostaanottoa omalle nuorelleen. Nythän meillä on suorastaan opetettu, että vastuuntuntoinen vanhempi tekee niin, jos ei pärjää teiniuhmaa uhittelevan nuoren kanssa kotona.
Se on huostahullujen ja rahanahneiden laitosten omistajien propagandaa, jota vanhempien ei pidä uskoa!
SUOJELKAA LAPSET JA NUORET HEIDÄN ELÄMÄNSÄ TUHOAVILTA LAITOKSILTA!
Myös mielenterveyspalveluja ja hoitoa on saatava kaikkien sitä tarvitsevien nuorten ulottuville ja apu on tarjottava ILMAN HUOSTAANOTTOA, kyllä siihen on mahdollisuus, jos vain halua löytyy.