Hei,
Onko muilla tätä ongelmaa, vai oonkohan ihan yksin tän jutun kanssa?
Oletteko muut assilaiset kokeneet olevanne jumissa ajassa? Kello käy, tunnit kuluu ja päivät vaihtuu viikoiksi. Kuitenkin tuntuu aina, että "ajalla ei ole väliä". Olen tämän kaltaisessa jumissa ollut jo varmaan pitkään omassa maailmassani. Voin olla omissa sfääreissäni loputtoman pitkään. Miten tästä aikalukosta pääsee sellaiseen tilaan, että tulisi jokin edes pieni kiireen tuntu suorittaa asia a,b,c jne. nyt vaan menee niin et a,a,a,a,a... Onko teillä mitään aktivointivinkkejä? Miten repäisette ittenne irti? Käytättekö jotain aikatauluja tms.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Onko muilla tätä ongelmaa, vai oonkohan ihan yksin tän jutun kanssa?
Oletteko muut assilaiset kokeneet olevanne jumissa ajassa? Kello käy, tunnit kuluu ja päivät vaihtuu viikoiksi. Kuitenkin tuntuu aina, että "ajalla ei ole väliä". Olen tämän kaltaisessa jumissa ollut jo varmaan pitkään omassa maailmassani. Voin olla omissa sfääreissäni loputtoman pitkään. Miten tästä aikalukosta pääsee sellaiseen tilaan, että tulisi jokin edes pieni kiireen tuntu suorittaa asia a,b,c jne. nyt vaan menee niin et a,a,a,a,a... Onko teillä mitään aktivointivinkkejä? Miten repäisette ittenne irti? Käytättekö jotain aikatauluja tms.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos aika lentää, niin silloinhan aika ei tule pitkäksi. Ainakin itse nautin sellaisesta olotilasta, koska silloin kaikki "häiriötekijät" katoavat ympäriltä.. :)
Raaka arkitodellisuus sitten pakottaa suorittamaan asiat b, c ja d, mutta kun niistä on selvitty, niin voi palata jälleen siihen lentävän ajan tilaan.. :)
Ei se siis todellakaan lennä. En tiedä,miten sitä kuvailisi. Arkiset asiat jää pikemminkin tekemättä.
En tiedä voisiko ADHD-lääkitys auttaa. Jotkut yhdistelmädiagnoosilla Asperger ADD käyttävät esim. Concerta-nimistä ns. stimulanttia. Sen saaminen ei sitten olekaan ihan helppoa, vaatii sekä lääkäriltä että potilaalta yhtä sun toista. Lähinnä diagnoosin tarkkaavaisuushäiriöstä. Ja ns. huumereseptin kirjoittamiseen pokkaa lääkäriltä. Neurologit ja neurologisiin tiloihin perehtyneet psykiatrit saattavat uskaltaa määrätä.
Pojallani sama ongelma, ei hommat oikein etene. Nykyään hän on eläkkeellä, joten asia ei enää aiheuta yhteentörmäyksiä ympäristön kanssa niin kuin kouluaikoina. Asuu itekseen ja kantaa vastuun tekemisistään. Mutta voi kun kaikki kestää! Pesukone meni rikki, hommattiin uusi ja puuttumaan jäi yks namiskuukkeli. Kaksi viikkoa kesti sen hakeminen rauta-kaupasta. No, ei ollut hyvä ja taas kesti kaksi viikkoa mennä ettimään toinen! Kovin pitää hillitä itseään, ettei hätyytä ja se kai on pääasia, että ite lopulta kuitenkin homman hoitaa.
Näitä aikatauluja olen ehdotellut, listaa, jossa hoitamattomat hommat ja päivä, millon pitää tehdä - ei käy. Toisaalta sitten kun päättää jotakin tehdä, niin suunnitelmaa ei voi muuttaa vaikka sattuis mitä. Tuskinpa sille mitään voi ja pärjäähän noinkin, itseään ahdistaa vain, jos toiset hätistelevät.