Olin Rauhanyhdistyksen jäsen vähän yli kahdestakymmenestä ikävuodesta kolmekymppiseksi asti. Tänä aikana ehdin juurtua vanhoillislaestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Ajan kuluessa olin aktiivisesti mukana Rauhanyhdistyksen toiminnassa. Toimin muun muassa pienen vartioryhmän vastuuhenkilönä. Opiskeluissani edistyin vaihtelevasti. Neljänä ensimmäisenä opiskeluvuotena edistyin kiitettävästi, mutta loppututkielman tekemisessä minulta meni useampi vuosi. Valmistuin maisteriksi seitsemän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen. Tästä saavutuksesta olen ylpeä. Suurin osa uskossa olemisen ajasta oli melko seesteistä.
Loppuaikana koin kaikkein myrskyisimmät ristiriidat, jotka johtivat liikkeestä eroamiseen. Alle kolmekymppisenä lääkäri totesi minulla vaivan intiimialueella. Tunsin asiasta syyllisyyttä. Lukioiän vaikeat muistot ristiriitaisesta seksuaalisuudesta palautuivat mieleeni. Laestadiolaisillehan seksuaalisuus kuuluu ennen kaikkea avioliittoon. Kaikenlainen toisella tavalla toteutuva seksuaalisuus on heidän mielestään suljettu pois eli "se ei ole sopivaa". Hakeuduin psykiatrin vastaanotolle, joka suositteli minulle psykoterapian aloittamista. Luotettavan terapeutin avulla ahdistukseni helpotti ja syyllisyydentunteeni vähenivät. Sain myös toisenlaista näkökulmaa asioihin. Uskonnollisen liikkeen epäkohdat alkoivat selvitä minulle, kun ajattelin asioita ääneen. Olin uskonveljien ja –sisarten kanssa viime vaiheessa monesta asiasta eri mieltä. Lopulta mielessäni tiesin jättäväni liikkeen. En ole katunut tekemääni päätöstä. Nyt yli kolmekymppisenä olen ollut kokonaan vanhoillislaestadiolaisesta liikkeestä erossa reilut kaksi vuotta. En kuulu enää Rauhanyhdistykseen.
Tämä "Siion", kuten uskovat Rauhanyhdistystä kutsuvat, on keskitetysti johdettu yhteisö, jossa epäilevät mielipiteet kitketään välittömästi pois. Sananvaltaa käyttävät "puhujat" eli saarnamiehet. Ilmiönä on havaittavissa keski-ikäisten miesten harjoittama vallankäyttö, vaikka se ei ole kovin näkyvää. Jos epäilet liikkeen opetuksia, saat vastaasi paitsi parhaat ystäväsi myös liikkeen saarnamiehet. He nauttivat Rauhanyhdistyksen sisällä korotettua arvonantoa. Minun mielestäni heidät pitäisi pudottaa jalustalta ruohonjuuren tasolle. Laestadiolaiset ovat enimmäkseen ihan tavallisia ihmisiä. Minulla on edelleen muutamia liikkeeseen kuuluvia ystäviä. Yksi parhaista kavereistani on kuitenkin lakannut ottamasta yhteyttä, kontaktin pitäminen on minun harteillani. Ihmettelen uskontoon perustuvaa erottelua.
Laestadiolaisen heräyksen perusti Lars Levi Laestadius Ruotsin Lapissa 1800-luvulla. Hän tuli tunnetuksi herättäjän maineen lisäksi raittius- ja tiedemiehenä. Opetuksissaan hän ei korostanut seurakunnan merkitystä. Laestadius kiinnitti vähän huomiota herätysliikkeiden teologisille painotuksille, mutta teki selvää rajanvetoa elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä.
Vanhoillislaestadiolaisten mielestä taivaaseen pääsee ennen kaikkea tietyllä tavalla uskovan seurakunnan eli "Jumalan valtakunnan" kautta. Heidän seurakuntaoppinsa perustuu käytännössä mustavalkoiseen Me ja muut- ajatteluun. On olemassa vain uskovaisia ja epäuskoisia.
Vanhoillislaestadiolaisten seurakuntaoppi kehittyi myöhemmin 1900-luvulla suurten hajaannusten jälkeen. Vanhoillislaestadiolaisen herätysliikkeen kehityksessä vastuussa on ollut Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK). Etenkin suhteessa muuhun yhteiskuntaan keskusyhdistyksen johtomiehet ovat määritelleet liikkeen suuntaviivat.
Nykyään etenkin nuoren sukupolven (teologien) elämä ei täysin vastaa liikkeen opetuksia. Liikkeen sisällä oppien kyseenalaistaminen on vaikeaa, koska oikeoppisuutta korostetaan voimakkaasti.
Kummastelen vanhoillislaestadiolaisten suhtautumista seksuaalisuuten. Seksuaaliasioihin suhtaudutaan liikkeen piirissä kuin mysteeriin. Ehkäisyvälineiden torjumisella ja perheiden suurella lapsiluvulla pidetään yllä liikkeen kannattajakuntaa. Myös naisen heikompaa asemaa selitetään Raamattuun perustuvana. Nainen on liikkeen piirissä ennen kaikkea äiti ja synnyttäjä.
Naimattomat ovat liikkeen piirissä vähän säälittäviä "vanhapoikia" ja "vanhapiikoja". Naimattomia naisia on Rauhanyhdistyksen piirissä enemmän kuin miehiä. Tästäkin asiasta liikkeen piirissä on syntynyt ristiriitaa.
Mistä löytyy kaikille parisuhteeseen haluaville naisille kumppani? Saarnamiehen vastaus kysymykseen on: "Kyllä Jumala uskovaisen aviopuolison johdattaa". Naisilla sekä miehillä "epäuskoisen" elämänkumppanin löytäminen lienee usein syynä liikkeen jättämiselle.
Tällä hetkellä painin työttömyyteeen liittyvien ongelmien parissa. Minulla ei ole myöskään tyttöystävää, vaikka olen jo yli kolmakymppinen. Tunnen jääneeni nuorena jostain asioista paitsi uskonnollisen etsimisen takia. Viime aikoina olen kompensoinut elämätöntä nuoruuttani tekemällä asioita, jotka eivät olleet ennen mahdollisia.
Käyn elokuvissa melko säännöllisesti, se on harrastukseni. Silloin tällöin pistäydyn ravintolassa tai diskossa. Nykyään suhtaudun Jumalaan hyvin epäilevästi. Jumala tuskin on mikään tiukkapipo, mikäli Hän ylipäätään on olemassa. Toivon viettäväni onnellista elämää. En ole enää yhden ainoan totuuden etsijä. Tällä hetkellä arvostan humaanisia ihmisarvoja ja luonnon kestävää kehitystä.
Loppuaikana koin kaikkein myrskyisimmät ristiriidat, jotka johtivat liikkeestä eroamiseen. Alle kolmekymppisenä lääkäri totesi minulla vaivan intiimialueella. Tunsin asiasta syyllisyyttä. Lukioiän vaikeat muistot ristiriitaisesta seksuaalisuudesta palautuivat mieleeni. Laestadiolaisillehan seksuaalisuus kuuluu ennen kaikkea avioliittoon. Kaikenlainen toisella tavalla toteutuva seksuaalisuus on heidän mielestään suljettu pois eli "se ei ole sopivaa". Hakeuduin psykiatrin vastaanotolle, joka suositteli minulle psykoterapian aloittamista. Luotettavan terapeutin avulla ahdistukseni helpotti ja syyllisyydentunteeni vähenivät. Sain myös toisenlaista näkökulmaa asioihin. Uskonnollisen liikkeen epäkohdat alkoivat selvitä minulle, kun ajattelin asioita ääneen. Olin uskonveljien ja –sisarten kanssa viime vaiheessa monesta asiasta eri mieltä. Lopulta mielessäni tiesin jättäväni liikkeen. En ole katunut tekemääni päätöstä. Nyt yli kolmekymppisenä olen ollut kokonaan vanhoillislaestadiolaisesta liikkeestä erossa reilut kaksi vuotta. En kuulu enää Rauhanyhdistykseen.
Tämä "Siion", kuten uskovat Rauhanyhdistystä kutsuvat, on keskitetysti johdettu yhteisö, jossa epäilevät mielipiteet kitketään välittömästi pois. Sananvaltaa käyttävät "puhujat" eli saarnamiehet. Ilmiönä on havaittavissa keski-ikäisten miesten harjoittama vallankäyttö, vaikka se ei ole kovin näkyvää. Jos epäilet liikkeen opetuksia, saat vastaasi paitsi parhaat ystäväsi myös liikkeen saarnamiehet. He nauttivat Rauhanyhdistyksen sisällä korotettua arvonantoa. Minun mielestäni heidät pitäisi pudottaa jalustalta ruohonjuuren tasolle. Laestadiolaiset ovat enimmäkseen ihan tavallisia ihmisiä. Minulla on edelleen muutamia liikkeeseen kuuluvia ystäviä. Yksi parhaista kavereistani on kuitenkin lakannut ottamasta yhteyttä, kontaktin pitäminen on minun harteillani. Ihmettelen uskontoon perustuvaa erottelua.
Laestadiolaisen heräyksen perusti Lars Levi Laestadius Ruotsin Lapissa 1800-luvulla. Hän tuli tunnetuksi herättäjän maineen lisäksi raittius- ja tiedemiehenä. Opetuksissaan hän ei korostanut seurakunnan merkitystä. Laestadius kiinnitti vähän huomiota herätysliikkeiden teologisille painotuksille, mutta teki selvää rajanvetoa elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä.
Vanhoillislaestadiolaisten mielestä taivaaseen pääsee ennen kaikkea tietyllä tavalla uskovan seurakunnan eli "Jumalan valtakunnan" kautta. Heidän seurakuntaoppinsa perustuu käytännössä mustavalkoiseen Me ja muut- ajatteluun. On olemassa vain uskovaisia ja epäuskoisia.
Vanhoillislaestadiolaisten seurakuntaoppi kehittyi myöhemmin 1900-luvulla suurten hajaannusten jälkeen. Vanhoillislaestadiolaisen herätysliikkeen kehityksessä vastuussa on ollut Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK). Etenkin suhteessa muuhun yhteiskuntaan keskusyhdistyksen johtomiehet ovat määritelleet liikkeen suuntaviivat.
Nykyään etenkin nuoren sukupolven (teologien) elämä ei täysin vastaa liikkeen opetuksia. Liikkeen sisällä oppien kyseenalaistaminen on vaikeaa, koska oikeoppisuutta korostetaan voimakkaasti.
Kummastelen vanhoillislaestadiolaisten suhtautumista seksuaalisuuten. Seksuaaliasioihin suhtaudutaan liikkeen piirissä kuin mysteeriin. Ehkäisyvälineiden torjumisella ja perheiden suurella lapsiluvulla pidetään yllä liikkeen kannattajakuntaa. Myös naisen heikompaa asemaa selitetään Raamattuun perustuvana. Nainen on liikkeen piirissä ennen kaikkea äiti ja synnyttäjä.
Naimattomat ovat liikkeen piirissä vähän säälittäviä "vanhapoikia" ja "vanhapiikoja". Naimattomia naisia on Rauhanyhdistyksen piirissä enemmän kuin miehiä. Tästäkin asiasta liikkeen piirissä on syntynyt ristiriitaa.
Mistä löytyy kaikille parisuhteeseen haluaville naisille kumppani? Saarnamiehen vastaus kysymykseen on: "Kyllä Jumala uskovaisen aviopuolison johdattaa". Naisilla sekä miehillä "epäuskoisen" elämänkumppanin löytäminen lienee usein syynä liikkeen jättämiselle.
Tällä hetkellä painin työttömyyteeen liittyvien ongelmien parissa. Minulla ei ole myöskään tyttöystävää, vaikka olen jo yli kolmakymppinen. Tunnen jääneeni nuorena jostain asioista paitsi uskonnollisen etsimisen takia. Viime aikoina olen kompensoinut elämätöntä nuoruuttani tekemällä asioita, jotka eivät olleet ennen mahdollisia.
Käyn elokuvissa melko säännöllisesti, se on harrastukseni. Silloin tällöin pistäydyn ravintolassa tai diskossa. Nykyään suhtaudun Jumalaan hyvin epäilevästi. Jumala tuskin on mikään tiukkapipo, mikäli Hän ylipäätään on olemassa. Toivon viettäväni onnellista elämää. En ole enää yhden ainoan totuuden etsijä. Tällä hetkellä arvostan humaanisia ihmisarvoja ja luonnon kestävää kehitystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyisin mikä tämä "vartioryhmä" on?
Olet tehnyt päätöksesi ja hyvä niin. Siihen en mene sanomaan mitään.
Tämän tainnut sanoa ennenkin, joten lainaan vähän tuolta aiemmilta keskusteluilta:
"Asiat riitelevät, eivät Ihmiset!! Erimieltä saa olla, mutta sinua ei kenkään tartte katsoa kieroon! Me ollaan mun ex-vl:n kanssa kavereita, eikä me sorreta toisia. Jokainen saa olla omaa mieltään, vaikka me ei olla samaa mieltä uskon asioista. (melkein: melkein siksi, koska hän ei käy joissain samoissa paikoissa missä minä, enkä minä samoin) yhtä hyviä kavereita silti!"
Sitten tuohon "keskitetysti johdettuun yhteisöön."
Jos vähänkin enemmä tiedät meikäläisistä, niin se ei ole mikään keskitetysti johdettu yhteisö. Ensinnäkin jokaisella järjestöllä yms. seuralla on jonkinlainen "johtaja", jotta se olis tässä mittakaavassa toimiva. Ev.lut seurakunnalla taitaa olla arkkipiiska (siis piispa). SRK koordinoi mm. leiritoimintaa, suviseuroja, SRK seuroja (joita pidetään välillä ympäri Suomee ja maailmaa, ei eroa mitenkään tavallisista seuroista) yms, mutta jokaisella ry:llä on muuten melko vapaat kädet. Sananvalta puhujalla on yhtä suuri kuin esim. minulla. Mulla on yks 24vee kaveri, joka on puhuja. Hän ei kyllä nauti mitään korotettua arvovaltaa. (Johan sen Raamattukin sanoo, että se joka ylennetään, se alennetaan (uskon asioissa siis)). Kuulostaa kyllä ihan hassulta! Mistäs sen repäsit?
Puhut asiaa Laestadiuksesta.
Niin... Jos Raamattua lukee niin on olemassa kaksi joukkoa. Siihen kenen on taivaan valtakunta olen erittäin huono sanomaan mitään.
"Nykyään etenkin nuoren sukupolven (teologien) elämä ei täysin vastaa liikkeen opetuksia. Liikkeen sisällä oppien kyseenalaistaminen on vaikeaa, koska oikeoppisuutta korostetaan voimakkaasti"
Tuota... Ja mistäs tuon repäisit? Yleisestä linjauksesta ei oo kyllä mitään tilastoo tehty, tietääkseni. Monet nuoret puhujat ovat juuri teologeja. Minulla kaksi sellaista ystävää. Sekä monia muita vl -teologiystäviä täällä Helsingissä ja ympäri Suomee. Ihan samanlaisia ne ovat kuin minäkin.
Aina paranee: "Lapsiluvulla ylläpidetään kannattajakuntaa". Tietos on tainnu kahdessa vuodessa hieman rapistua.
"Naimattomat ovat liikkeen piirissä vähän säälittäviä "vanhapoikia" ja "vanhapiikoja". Naimattomia naisia on Rauhanyhdistyksen piirissä enemmän kuin miehiä. Tästäkin asiasta liikkeen piirissä on syntynyt ristiriitaa."
Kärkevästi sanottu, mutta kyllä se näin joskus on. Se ei ole oikein ja säälittävempiä ne kyllä on jotka naimattomia tolleen mollaa. Itelle ei tulis edes mieleen! Naimattomia naisia on ainakin Helsingissä enemmä kuin miehiä. Suurin osa näistä naisista on tullut muualta päin Suomee ja tahtoopa olla niinkin, että naiset lähtevät helpommin yliopisto kaupunkiin kuin miehet. Muista kaupungeista en osaa sanoo. Kyllä se varmasti naisia harmittaa! En olis kuullu, että siitä olis julkisesti keskusteltu, mutta kyllä se tiedetään. Mikä ois sitten ratkaisu??
"Naisilla sekä miehillä "epäuskoisen" elämänkumppanin löytäminen lienee usein syynä liikkeen jättämiselle"
Osalle kyllä näin on.
Kuule, tekstiä oli laidasta laitaan. Osa oikeaa, osa hatusta vedettyä. Asiallista se oli, vaikka suurin harmi on monilla tuo hatusta vedetty osio. Saisit paremman, ja meikäläisissäkin mielenkiintoisemman, tekstin jos kirjoittaisit totuuden mukaisesti. Jos tämä oli sinun totuutesi, niin empä yhtään ihmettele vaikka vl:t jätitkin.
Ps. minä en esim ole ry:n jäsen. Eikä suurin osa muistakaan nuorista täällä Hkissä (tai siltä tuntuu). Teen oman panoksen ry:n eteen mm. yhteisillä talkoo siivouksilla/keittiövuorolla ja osallistun (kun kukkarossa on muutakin kuin koiperhonen) kolehdin keruuseen. Tietenkin kaikki on vapaaehtoista. Maksan tavallisen kirkkoveron, jos sitäkään, koska olen opiskelija. Eli kovin ylivoimaista tämä "ry:läisyys" ei ole...
vartioryhmä tarkoittaa varmaan niitä porukoita, joita isommissa ry:issä on esim järjestyksen valvontaan seurailtoina. Tai liikenteenohjaus parkkipaikoilla.
Noin pitkää ja asialliseen sävyyn kirjoitettua kirjoitusta tuskin kukaan laatisi mustamaalausmielessä. Minusta siinä näkyi paremminkin nöyrä henki kohtaloa kohtaan.
Lahkoille hyvin tyypillistä on, että kaikki kritiikki mitä eronneet tai poispotkitut osoittavat lahkoa kohtaan, tai ylipäätään kaikki kritiikki, leimataan epätodeksi.
Totuus on aina näissä asioissa subjektiivista. Sinun totuutesi voi olla, että sinua on kohdeltu hyvin. Se ei kuitenkaan käy todisteeksi että otsikkotekstin laatija millään muotoa kertoisi epätosia asioita omasta näkökulmastaan.
saman asian läpikäyneetkin voivat kokea tapahtumat erilaisina.
Voisi ottaa vertaukseksi,että samaa taulua katsoo kaksi henkilöä:toisen mielestä se on mitä kaunein,mutta toisen mielestä se voi olla mitä kamalin.
Ei tuo ole välttämättä epätotta ja joku voi oikeasti ajatella noin. Kyllä siinä oli selkeästi asiaakin, mutta jos luit tarkasti kommenttini ja aloittajan kommentit, niin huomasit miten vastasin niihin.