Hei vaan kaikille,
nyt harmittaa niin vietävästi. Ja minne narsistien uhrien tuki- palsta on hävinnyt? Tarvitsisin neuvoja, ja kipeästi.
Ongelmana siis narsistianoppi. Anoppi on mielestäni narsistinen, pelaa pelejä ja juonittelee milloin mitäkin. Anopilla on kuitenkin muita mielenterveysdiagnooseja sekä aineenvaihduntahäiriö ja muitakin sairauksia, joihin hän aina vetoaa. Mieheni nuoruudessa hän onnistui kääntämään sukulaisetkin lapsiaan vastaan, esitti nämä siis ilkeinä tai jollain tapaa viallisina lapsina jotka kiusasivat sairasta äitiparkaansa. Todellisuudessa anoppi on alkoholisti ja mielestäni siis myös narsistinen. Avioliittonsa aikana hän petti miestään jatkuvasti, ja kehuskeli tällä sukulaisilleen, avioeron jälkeen otti marttyyyriroolin ja "sairastui". Lapsensa hän jätti yksin kotiin lähtiessään baariin, ja alkoholisoitui hiljalleen. Omat nyt jo iäkkäät vanhempansa hän on saanut täysin kiedottua sormensa ympärille, nämä tekevät kaiken hänen puolestaan, jopa maksavat hänen baarilaskujaan.
Meille on nyt mieheni kanssa tulossa ensimmäinen lapsemme :). Anoppi ei ole kiinnostunut poikansa elämästä. Anoppi on jo sanonut, että mummorooli ei sitten sovi hänelle, eikä hän ole muutenkaan ollut kiinnostunut lapsenlapsestaan. Hyvä, ei siinä mitään, olemme jo hyväksyneet hänet tällaisena. Mutta nyt anoppi on jotenkin onnistunut saamaan muun lähisuvun sulkemaan meidät piiristään!! Kuulimme, että lähisuku kokoontuu pääsiäisen viettoon -- meitä ei ole kutsuttu. Kuulimme myös, että anoppi valittelee mieheni häneen ottamaa eäisyyttä ja syyttelee tätä muille milloin mielenterveysongelmista milloin ilkeydestä. Miehelleni hän ei ole sanonut mitään, pyytelee vain iloisesti käymään. Tämä epäreilu selän takana puhuminen sattuu mieheeni erittäin paljon, ja on kai juuri se oikea naru, josta anoppi aina on osannut vetää.
Mieheni on sisaruksista ainoa, joka uskaltaa sanoa äidistään ääneen edes jotakin totuuteen päin viittaavaa, ja on pitänyt äitiinsä jo jonkin aikaa henkistä etäisyyttä. Lähisuku joko riidan pelossa myötäilee hänen tahtoaan, mutta esimerkiksi serkut ym. ovat katkaisseet kokonaan välinsä häneen. Tapaamme anoppia kuitenkin noin kerran kuukaudessa-kahdessa. Olemme ajatelleet, että tämä riittäisi anopille, mutta ei. Mieheni tulisi kuulema soitella äidilleen joka viikko, niinkuin muutkin lapset tekevät (äiti ei tietenkään voi soittaa, koska puheaika on aina lopussa).
Olen niin väsynyt tällaiseen! Vaikka tiedänkin, että juhlapyhistä tämä vain johtuu - anopilla on tapana kehittää joka juhannus ja joulu (yksinäinen kun on) jonkun näköinen sukudraama - harmittaa silti tosi paljon, että hän onnistui sulkemaan meidät pois yhteisestä tapaamisesta. Harmittaa, että muut sukulaiset osallistuvat tällaiseen anopin mieliksi. Harmittaa oikein syntymättömän vauvelimmekin takia, että tuollaisen isovanhemman ja suvun saa viaton pikkuinen.
Eli mitähän tässä nyt sitten... Katkaista välit kaikkiin? Niellä kiukku ja olla niinkuin ei välittäisi? Koittaa puhua, sukulaisille? Tuntuu vain, ettei jaksa, ja omassakin elämässä on ihan tarpeeksi mullistuksia juuri nyt.
Palsta on mulle ihan uusi, mutta toivottavasti joku osaisi neuvoa tai auttaa, ollaan jo ihan epätoivoisia. Mies nukahti piiiitkän keskustelumme jälkeen, itse en saa edes unta tätä vatvoessa.
nyt harmittaa niin vietävästi. Ja minne narsistien uhrien tuki- palsta on hävinnyt? Tarvitsisin neuvoja, ja kipeästi.
Ongelmana siis narsistianoppi. Anoppi on mielestäni narsistinen, pelaa pelejä ja juonittelee milloin mitäkin. Anopilla on kuitenkin muita mielenterveysdiagnooseja sekä aineenvaihduntahäiriö ja muitakin sairauksia, joihin hän aina vetoaa. Mieheni nuoruudessa hän onnistui kääntämään sukulaisetkin lapsiaan vastaan, esitti nämä siis ilkeinä tai jollain tapaa viallisina lapsina jotka kiusasivat sairasta äitiparkaansa. Todellisuudessa anoppi on alkoholisti ja mielestäni siis myös narsistinen. Avioliittonsa aikana hän petti miestään jatkuvasti, ja kehuskeli tällä sukulaisilleen, avioeron jälkeen otti marttyyyriroolin ja "sairastui". Lapsensa hän jätti yksin kotiin lähtiessään baariin, ja alkoholisoitui hiljalleen. Omat nyt jo iäkkäät vanhempansa hän on saanut täysin kiedottua sormensa ympärille, nämä tekevät kaiken hänen puolestaan, jopa maksavat hänen baarilaskujaan.
Meille on nyt mieheni kanssa tulossa ensimmäinen lapsemme :). Anoppi ei ole kiinnostunut poikansa elämästä. Anoppi on jo sanonut, että mummorooli ei sitten sovi hänelle, eikä hän ole muutenkaan ollut kiinnostunut lapsenlapsestaan. Hyvä, ei siinä mitään, olemme jo hyväksyneet hänet tällaisena. Mutta nyt anoppi on jotenkin onnistunut saamaan muun lähisuvun sulkemaan meidät piiristään!! Kuulimme, että lähisuku kokoontuu pääsiäisen viettoon -- meitä ei ole kutsuttu. Kuulimme myös, että anoppi valittelee mieheni häneen ottamaa eäisyyttä ja syyttelee tätä muille milloin mielenterveysongelmista milloin ilkeydestä. Miehelleni hän ei ole sanonut mitään, pyytelee vain iloisesti käymään. Tämä epäreilu selän takana puhuminen sattuu mieheeni erittäin paljon, ja on kai juuri se oikea naru, josta anoppi aina on osannut vetää.
Mieheni on sisaruksista ainoa, joka uskaltaa sanoa äidistään ääneen edes jotakin totuuteen päin viittaavaa, ja on pitänyt äitiinsä jo jonkin aikaa henkistä etäisyyttä. Lähisuku joko riidan pelossa myötäilee hänen tahtoaan, mutta esimerkiksi serkut ym. ovat katkaisseet kokonaan välinsä häneen. Tapaamme anoppia kuitenkin noin kerran kuukaudessa-kahdessa. Olemme ajatelleet, että tämä riittäisi anopille, mutta ei. Mieheni tulisi kuulema soitella äidilleen joka viikko, niinkuin muutkin lapset tekevät (äiti ei tietenkään voi soittaa, koska puheaika on aina lopussa).
Olen niin väsynyt tällaiseen! Vaikka tiedänkin, että juhlapyhistä tämä vain johtuu - anopilla on tapana kehittää joka juhannus ja joulu (yksinäinen kun on) jonkun näköinen sukudraama - harmittaa silti tosi paljon, että hän onnistui sulkemaan meidät pois yhteisestä tapaamisesta. Harmittaa, että muut sukulaiset osallistuvat tällaiseen anopin mieliksi. Harmittaa oikein syntymättömän vauvelimmekin takia, että tuollaisen isovanhemman ja suvun saa viaton pikkuinen.
Eli mitähän tässä nyt sitten... Katkaista välit kaikkiin? Niellä kiukku ja olla niinkuin ei välittäisi? Koittaa puhua, sukulaisille? Tuntuu vain, ettei jaksa, ja omassakin elämässä on ihan tarpeeksi mullistuksia juuri nyt.
Palsta on mulle ihan uusi, mutta toivottavasti joku osaisi neuvoa tai auttaa, ollaan jo ihan epätoivoisia. Mies nukahti piiiitkän keskustelumme jälkeen, itse en saa edes unta tätä vatvoessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eka lapsi!
Ole kiitollinen, että anoppisi ei ole sotkemassa teidän elämäänne loputtomilla tempuillaan. Parempi pysyä mahdollisimman kaukana tuollaisesta anopista, käydä korkeintaan juhlapyhinä häntä moikkaamassa, jos silloinkaan. Pidä sinä miehesi kanssa yhteyttä muuhun sukuun ja keskustelette heidän kanssaan tästä anopin "sairaudesta" narsismista yms. Kyllä suvussa muitakin fiksuja varmasti löytyy, jotka ovat havainneet anopin olevan täysin pimeä sairas ihminen. He saattavat olla vain niin hienotunteisia, etteivät kehtaa asiaa ääneen puhua tai sanoa asioita suoraan.
Itselläni on "täydellinen anoppi", ainakin omasta mielestään, mutta sellainen ihmissuhteiden sotkija, joka juoruaa vain pahaa sisaruksistakin toisilleen ja etenkin sukuun tulleista miniöistä. Edessäpäin hän jaksaa olla hetken aikaa, siis parin tunnin kahvittelun ajan piikittelemättä tai haukkumatta ketään, mutta sitten se alkaa. Olen henk.koht tullut siihen tulokseen, ettei minun tarvitse kuunnella moista eikä sietää moista käytöstä. Mieheni saa vapaasti seurustella äitinsä kanssa, niin paljon kuin jaksaa. Havaintoni mukaan hänelläkin sietokyky loppuu varsin nopeasti.
Uusi palsta narsistien uhreille:
http://www.narsistienuhrit.info/
mulla tulee jotenkin mieleen sellanen että niille muille sukulaisille vois sanoa joskus hyvässä saumassa että teitä kiinnostaa todella olla suvun kanssa tekemisissä ja että haluatte tutustua heihin perheenä ja tulla yhteisiin juhliin, ilman että kenenkään (anopin) mielipiteet on vaikuttamassa. Järjestäkää juhlat ja kutsukaa sinne sukulaisia näkemään että olette mukavia ihmisiä ja näkemään miten anoppi käyttäytyy. ja lisäksi uskon että siellä sukulaisissa on varmasti ihmisiä jotka oikeasti näkevät anopin läpi, ettette te ole niitä pahoja ihmisiä. voimia!:)
itse joudun monesti häpeämään omaa äitiäni kun hän puhuu niin räikeästi ja kaksimielisesti ja nauraa paskasesti päälle. mutta oon päässyt sen yli jo ja uskon että muutkin näkee etten se ole minä joka käyttäytyy tyhmästi vaan äitini.