kuinka nopeasti täällä porukka on jatkanut opiskeluita vauvan tulon jälkeen??
Kun ittelläni jää kesken, ja haluaisin olla vauvan kanssa kumminkin ainakin ekan vuoden,(tai eihän sitä koskaan tiedä) ja sitten hoitoon, tähän mulla mahdollisuus, vaikka sitten pitempääkin...
mutta voisitteko kertoa hieman opiskelutaustasta ennen vauvan tuloo ja millon palannut koulun penkille tai töihin?? ja ikiä ois kans kiva tietää:) ja vauvojen kanssa=)
Kun ittelläni jää kesken, ja haluaisin olla vauvan kanssa kumminkin ainakin ekan vuoden,(tai eihän sitä koskaan tiedä) ja sitten hoitoon, tähän mulla mahdollisuus, vaikka sitten pitempääkin...
mutta voisitteko kertoa hieman opiskelutaustasta ennen vauvan tuloo ja millon palannut koulun penkille tai töihin?? ja ikiä ois kans kiva tietää:) ja vauvojen kanssa=)
Vastaukset 14
Vanhimmat
itselläni ei ole kokemusta äitiydestä, mutta oma kaveri tuli raskaaksi ollessaan lukion ekalla... Hän saitietää siitä juuri kun enismmäinen lukiovuosi oli alkanut.
Äiti oli siis 16-vuotias saadessaan poikavauvan.
Nytlapsi on 1v.3kk.
Kaverini lopetti lukion ja kun lapsi oli n. 8kk, lapsi meni päivähoitoon äidin aloittaessa kokkipuolen... opiskelu kestää 3vuotta.
Hyvin on mennyt, tosin opiskelu vie aikaa, varsinkin kun on työharjoitteluita (myös iltavuoroja)...JOTEN kannattaa tarkkaan harkita mitä tekee...
Helppo sanoa, mutta itse en olisi tehnyt samoin... Lapsi on kuitenkin vain vähän aikaa pieni, ja silloin (ensimmäiset kolme vuotta) ,ovat kuitenkin lapsen kehitykselle ja perusturvallisuudelle tärkeää kehitysaikaa... Joten kannattaa miettiä, haluaako mennä opiskelemaan "kiireellä"... kuitenkin ymmärrän kaveriani.. jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
OPISKELLA KUITENKIN AINA VOI, LAPSET TAAS OVAT VAIN VÄHÄN AIKAA PIENIÄ...
Kommentoisin tuota, että hieman paheksut pikaista kouluun palaamista... Tahtoisin sanoa, että teiniäiti/nuori äiti tasapainoilee niin monen asian keskellä. Jos jäät kotiin pitkäksi aikaa, sinua syytetään yhteiskunnan varoilla elämisestä ja siitä, ettei sinulla ole aikomustakaan hankkia ammattia ja elättää perhettäsi. Jos taas palaat pian koulun penkille, olet huono äiti. Pitkä tauko myös painaa unholaan opiskellut asiat ja näin ollen jatkaminen on vaikeampaa.
Oman lapseni vein hoitoon 10 kk ikäisenä erittäin ihanalle hoitajalle, johon saatoin täysin luottaa, ja jonka kanssa teimme sitten yhteistyötä useita vuosia. Minulle se oli toimiva ratkaisu, mutta ei olisi onnistunut ilman tuota ihanaa hoitotätiä.
Hyvä on myös, jos pystyy lyhentämään opiskelupäivää. Esimerkiksi lukion voi käydä jopa 5 vuodessa, jolloin päivän keskimääräinen pituus taitaa olla varmaan viitisen tuntia.
En itse vielä (valitettavasti) ole äiti, mutta kaverini tarinan voin kertoa. Hän tuli raskaaksi amiksen ekan loppukeväällä, ihan raskauden loppuvaiheisiin saakka hän kävi koulua, vaikka lekuri lupasikin, että hän saisi jäädä kotiin. Ei kuitenkaan halunnut jättää opiskeluja "turhaan rästiin". Kun kaunis tyttövauva syntyi, hän oli pari kk äitiyslomalla ja jatkoi opiskeluita vauvan kanssa, niin hyvin kuin pystyi. Me luokkakaverit ja opettajat hyväksyimme vauvan mukaan oppitunneille, piristihän se mukavasti tylsiä koulupäiviä! =) Työharjottelut ja parit käytännön kurssit häneltä jäi käymättä, mutta tekee ne nyt neljäntenä vuonna. Kolmantena vuonna tyttö meni päiväkotiin, vajaa vuoden ikäisenä siis ja äiti jatkoi opiskeluja normaalisti.
Eli ainakin heillä opiskelun ja vauvan yhdistäminen sujui kutakuinkin hyvin. Opiskeluthan siinä tietysti vähän kärsi, mutta jos on valmis korvaamaan neljäntenä vuonna parit kurssit ja työharjoittelut, niin.. =) Ai niin, nyt tyttö on siis 2v. ja äiti taitaa olla 23v. Koskaan en hänen ikäänsä tullut kysyneeksi.
Sain lapseni 18-vuotiaana. Minulla oli siinä vaiheessa jo oman alani ammatillinen tutkinto ja olin juuri aloittelemassa jatko-opintoja. Itsestäni riippumattomista syistä välivuoden pitäminen opinnoista oli mahdotonta, joten olin raskausajan loppuun saakka koulussa. Pidin muutaman kuukauden äitiyslomaa ja jatkoin opiskelua vauvan kanssa. Lapseni pääsi 9kk:n iässä päivähoitoon. (En tiedä mikä nykyisin on käytäntö, mutta silloin päivähoitopaikkaa ei saanut ennen äitiyspäivärahakauden päättymistä.. eikä ollut tarpeenkaan). Opiskelut sain kunnialla vietyä läpi, puolen vuoden viivytys tuli valmistumisen suhteen, mutta se ei johtunut äitiydestäni vaan liian kunnianhimoisesta lopputyön aiheesta :)
Olihan se toisinaan aika rankkaa, tentteihin piti lukea öisin ja taloudellisesti tietysti oli tiukkaa. Hyvin kuitenkin onnistui yhdistelmä. Nykyiset työelämän vaatimukset huomioiden erittäinkin onnistunut ratkaisu!
Jos saisin lapsen kesken opintojen, en lopettaisi niitä, vaan jatkaisin niin hyvin ja paljon kuin vain voisin. Saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;)
valmistuin lähihoitajaksi juuri kun raskaus alkoi. raskausajan olin työttömänä ja koitin tehdä töitä niin paljon kuin pahoinvoinneiltani pystyin. mitä enemmän on töissä 4-6kk ennen äitiysloman alkua sitä isompi on äitiyspäiväraha. sehän voidaan katsoa myös toissa vuoden verotuksen mukaan.
nyt vauva on 7.5kk ja hain syksyllä alkavaan ammattikorkeatutkintoon. saa nähdä pääsenkö sinne. kesän olen kotihoidontuella vauvan kanssa. en aijo viedä häntä kovin pienenä tarhaan. kun opiskelen, joko äitini hoitaa häntä tai koitan saada paikan perhepäivähoitajalta. jos en pääse opiskelemaan niin hoidan häntä itse. itse päiväkodissa työssä olleena olen sitä mieltä ettei alle kolmevuotiaan paikka ole päiväkodissa. lapsiryhmät ovat aivan liian suuria. tädit eivät pysty olemaan yksilöllisesti tarpeeksi lasten kanssa. eihän kaikki tietenkään ole näin mustavalkoista. vanhempien täytyy katsoa paras ratkaisu perheen tilanteen mukaan. parasta olisi jos äiti, isä tai joku muu perheelle läheinen ihminen hoitaa pientä lasta.
Odotin ensimmäistä lastani käydessäni ammattikoulun viimeistä vuotta. Olin saanut jatko-opiskelupaikan ja hain vuoden poissaoloa. Tytön ollessa 8kk menin kuitenkin töihin opiskelujen sijasta, johtuen mieheni opinnoista.Olihan minulla jo "ammatti" opiskeltuna. Tyttö oli päivähoidossa, minä töissä ja mies koulussa.
Yllättäen tulin 2 vuoden päästä jälleen raskaaksi. Jäin äitiyslomalle vakituisesta työstäni.
Kaksi vuotta olin kotiäitinä, kunnes tein ratkaisuni..takaisin koulun penkille. Pääsin kouluun ja ehdin opiskella 2 kk kun jälleen näytti raskaustesti kahta viivaa.
Mietin vaihtoehtoja ja päädyin vaihtoehtoon joka oli raskas ja monen mielestä hyväksymätön.
Poika syntyi kesällä joten kävin ensimmäisen vuoden normaalisti koulussa. Kesän olin kotona ja syyskuulla alkoi koulu työharjoittelulla, johon hain hyväksilukemista työkokemuksen perusteella. Tämä mahdollisti sen että sain olla lasten kanssa kotona joulukuun alkuun ilman että olisi pitänyt pitää koulusta välivuosi. Poika oli siis vain reilu 4kk mennessään hoitoon.
Nyt teen jo päättötyötä ja neljä vuotta opiskeluja on pian kunniakkaasti ja välillä vähemmän kunniakkaasti takana=)
Jos olisin pitänyt välivuosia koulusta olisi mahdollista etten varmasti olisi palannut sinne takaisin..siksi valintani oli tämä.
Lapseni ovat tällä hetkellä 7 1/2v, 5v sekä 2 1/2v
itse 27
syntyy 2.11
Olen ajatellut olevani vuoden kotosalla ja sitten olisi iltalukion aika. Poikaystävä käy päivät koulussa ja minä kävisin sitten illat, joten muksu olisi illat isukin hoidossa.
Tuolloin isukin valmistumiseen olisi puolisen vuotta aikaa.
Sitten kesällä katsottaisiin jatkoa.
Tämä on siis alustava suunnitelma.
Kukka.. Älä ole niin varma että lapsi syntyy sinä päivänä. Ajattele ennemmin että se syntyy nillä main. Itse sain nimittäin kärsiä siitä että oli ajatellut laskettua aikaa ns. viimeisenä mahdollisena syntymä päivänä.. Ne kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen jotka vietin odotellen synnytystä olivat tuskaa.. Ei vaan millään olis malttanu odottaa..
Mut joo.. Nyt asiaan. Olen tän vuoden elokuussa 18 vuotta täyttävä kolmeviikkoisen pojan äiti. yo-merkonomin tutkintoa opiskelin helmikuun alkuun saakka ja sitten jäin äitiyslomalle. Takana oli vähän reilu puolitoista vuotta em. koulutusta. Tarkoitus olisi palata suorittamaan loput 1,5-2w koulua vuoden 2005 elokuusta alkaen. Silloin olen itse 19w ja vauva 1w ja 4kk. Avopuolisoni lähtee armeijaan saman vuoden heinäkuussa ja on siellä vuoden joten saan pärjätä omillani, yksin lapsen kanssa.. Mutta onneksi täällä on omat vanhempani ja lapsen kummi jotka auttavat mielellään jos hoitoapua tarvitsen.
Toistaiseksi olen ajatellut että pikkuinen menisi tuohon naapurissa olevaan tarhaan, mutta voihan se mieli siitä vielä muuttua, kun ollaan käyty tutustumassa siellä..
En tietenkään oleta muksun syntyvän tasan samana päivänä=)
Ei se viikko tai pari kuitenkaan opiskeluun hirveemmin vaikuta;)
Hei tuleva äippä, ja onnea odotusajallesi.= )
Ensiksi haluan sanoa, että asiat järjestyy aina, kun vain tietää mitä haluaa tehdä ja miten sen tekee. Paljolti onnistuminen on kiinni omasta ahkeruudesta ja motivaatiosta.
Olin lukion tokalla kun sain esikoiseni. Jatkoin opintojani koko ajan, vaihdoin päivälukiosta etälukioon, kun esikoiseni syntyi. Käydessäni vielä lukiota, sain myös kuopukseni.: ) Ihania päivänsäteitä muuten...= )
No niin, asiaan. Ylioppilaaksi valmistuttuani jatkoin ammattikorkeakouluun, josta valmistuin viime vuonna. Nyt sitten opiskelen yliopistossa.: D Taidan olla opiskelunarkkis...; D
En silti pidä itseäni ikuisena opiskelijana, olenhan vasta 25. Nyt tähtäimessä on maisterin tutkinto. Ehkä sitten voisi lähteä yrittämään tohtoriksi, kun lapset ovat isoja.
Mitään en ole menettänyt, päin vastoin. Maailmaakin ehtii vielä näkemään.
Kaikki täällä tuntuvat puhuvan lukiosta tai ammattikoulusta, mutta entäpä yliopisto? Kuinka monet teiniäidit jatkavat opiskeluaan korkeamman asteen koulussa? Siihen vaaditaan nimittäin hiukan enemmän aikaa ja työta kun lukioon tai amikseen...
Itse valmistun ensi kuussa ekonomiksi, lapsia ei ole. Vaikka olen viimeiset kuusi vuotta ollut vakavassa suhteessa en halua lasta ennen kuin minulla on opiskelut hoidettu ja työpaikka ja toimeentulo turvattu. Haluan myös että lapseni ymmärtää opiskelun tärkeyden sivistyksen ja hyvän toimeentulon kannalta. Omat vanhempani ovat molemmat korkeasti koulutettuja ja ovat pitäneet koulua ja oppimista tärkeänä, vanhemmiltahan lapsi oppii tapansa...
Löytyykö tältä palstalta korkeamman koulutuksen saaneita jotka hankkivat lapsensa nuorena? Kertokaa kokemuksia!
Ks. edellinen viestini. : )
Onneksi olkoon sinullekin valmistumisesi johdosta.: )
Löytyy. Mulla oli insinööri-opinnot kesken silloin kun sain lapseni 18-vuotiaana, valmistuin 22-vuotiaana. Nyt olen 3-kymppinen ja suoritan työn ohessa yliopisto-opintoja.
Se, että täällä puhutaan lukiosta/ammattikoulusta johtuu varmaankin siitä, että ko. opiskelut ovat alle 2-kymppisille (tämän hetken teiniäideille) parhaillaan ajankohtaisia. Kukin tyylillään... varmasti sulle oikea ratkaisu tehdä asiat tuossa järjestyksessä, sitku-elämää... oletko laskenut minkä ikäinen olet sitten kun opiskelut on hoidettu, työpaikka ja toimeentulo turvattu? Tiedätkö miten vaikeaa lapsettoman kolmekymppisen naisen/pienten lasten äidin on työllistyä? Aina ei elämä kulje suunnitelmien mukaan.