Miksi en jo eroa? Olisiko parempi elää yksin kuin huonossa suhteessa, jossa ei ole tarpeeksi läheisyyttä, kanssakäymistä ja hellyyttä. Haluanko elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa?
Kuinkakohan paljon parempaa elämä olisi, jos olisi kumppani, jota rakastaa. Kummallisia, että sitä vaan odottaa jotain parempaa huonossa suhteessa. Mutta eihän hyvää ihmissuhdetta ei kuitenkaan voi saada, jos sille ei anna tilaisuutta.
Ei todella huono suhde voi koskaan muuttua paremmaksi. En haluaisi tuhlata enää päivääkään tällaisessa parisuhteessa. Onko se edes sen arvoista. Olen elänyt tällaisessa epänormaalissa tilanteessa jo niin kauan...koskakohan minä ymmärrän lähteä tästä suhteesta, joka ei tunnu hyvältä.
Kuinkakohan paljon parempaa elämä olisi, jos olisi kumppani, jota rakastaa. Kummallisia, että sitä vaan odottaa jotain parempaa huonossa suhteessa. Mutta eihän hyvää ihmissuhdetta ei kuitenkaan voi saada, jos sille ei anna tilaisuutta.
Ei todella huono suhde voi koskaan muuttua paremmaksi. En haluaisi tuhlata enää päivääkään tällaisessa parisuhteessa. Onko se edes sen arvoista. Olen elänyt tällaisessa epänormaalissa tilanteessa jo niin kauan...koskakohan minä ymmärrän lähteä tästä suhteesta, joka ei tunnu hyvältä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jutella ja puhua kumppanisi kanssa ,jos ´se ei tuota mitään tulosta
alat elämään omaa elämää.
tavallaan. Jos olet huonossa suhteessa, sinulla menee hirveässti voimia sen kestämiseen ja sitten itket ja haaveilet paremmasta. Jos olet taasen yksin sinkkuna, niin sitten itket yksinäisyyttäsi ja sairastut herkästi. (Ainakin minulle tulee herkemmin flunssia, vatsatauteja ym.) Mutta se on aika hyvä opetella olemaan yksinkin, jotta arvostaa yhdessäoloa. Välttämättä et tällä hetkellä pysty näkemään kumppanisi hyviä puolia.
Olen ollut melkein 10 v yksin, ja olen muuttumut todella terveemmaksi ja iloisemmaksi ja itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi ja riippumattomaksi kaikista.. Ansaitsen iste rahaa ja hallitsen elämäni, enkä elä kenenkään rahan ja omaisuuden eikä statuksen takia. Osaan tehdä kaikki itse. Enkä tarvitse mitään muuta kuin rakkautta elämääni eikä mitään suhdetta kaipaa. Rakkaus ja ihmissuhde ovat kaksi eri asiaa!!!!!
Se on väärä ajatella että toinen voi tehdä toiselle hyvän elämän. Ihminen itse voi se tehdä itselleen eikä kukaan muu.
"Se on väärä ajatella että toinen voi tehdä toiselle hyvän elämän. Ihminen itse voi se tehdä itselleen eikä kukaan muu."
Tämän ajatuksen allekirjoitan täysin. Tiestysti olisi hienoa löytää puoliso, vaan ilmankin pystyy elämään. Jos/kun sen löytää, osaa ehkä olla asettamatta niin kovia vaatimuksia hänelle, tyyliin: "Tee mut nyt onnelliseksi!"
itsenäinen tai erakkosusi tai sitten luontaisesti tykkäät elämäntyylistäsi etkä muusta haaveile. Mielestäni ihminen on sosiaalinen eläin ja ainakin isossa perheessä kasvaneena voin sanoa, että yksinolo on välillä todella tuskaa. Se että osaat avautua ja olla tarvitseva, avaa ihmissuhteessa ihan uuden ulottuvuuden. Se on ihan totta, että ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja ei saa sälyttää omaa onnellisuuttaan muiden tekojen herteille, mutta kyllä toinen ihminen voi myös opettaa niin paljon juttuja, joita ei voi koskaan yksinäisyydessä tajuta.
elä entistä yritä korja etsi uusi,... kuka muuten takaa ettäs se on parempi, jos sattuu vielä huonompi eikä sitten ole entistäkään.. ota ihmeessä riski.
että pitäisi ensin yrittää korjata se vanha. Mutta arvaa vaan onko yritetty ja kuinka monta vuotta!
Mutta entäs sitten, kun rakkaus loppuu? Kuinka sytyttää tunteet omaa miestä kohtaan uudelleen, kun sydän sykkii jo toiselle?
ja lopulta erosin. nyt välillä tuntuu kuitenkin siltä, että kunnon miehiä ei ole olemassakaan vaan pelkkiä pillunvonkaajia.. eli välillä jopa harmittaa, että mitä tulikaan tehtyä..
19vnä huonossa suhteessa olo ei vielä haittaa, mutta 35vnä alkaa tulemaan kiire. Käy aika vähiin. Ratkaisuja pitäis tehdä.
niinhän se on... Välillä tuntuu että savu nousee korvista kun koettaa keksiä ratkaisua... Parasta kai vain odottaa ihmettä =(
Parisuhteella, tai rakkaudella, ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Samat epäonnistumiset seuraavat kuitenkin suhteesta toiseen. Minua ei ole suudeltu 16 vuoteen, vaikka olen elänyt parisuhteessa 26 vuotta - ja lähestytty ainoastaan "panopuuna". Olen huomannut, että hellyys ja tunteilu on yliarvostettua ja jopa äärimmäisen turhauttavaa lässynlässyä. Onnen voi löytää monilla muilla tavoilla. Voin olla jonkun mielestä väärässä, mutta asioita oppii käsittelemään etäisinä ja merkityksettöminä, kun keksii jotain järkevämpää tilalle...
Joo,..haluatko tään loppuiän pano puuksesi....
Tahdon
Hyi
Hyi
mä en halua!!
On.
jos et saa läheisyyttä kaksin, yksin vielä vähemmän.
Minulla lähes vastaavanlainen tilanne. Olemme olleet yhdessä noin 10 vuotta, josta seksitöntä ja hellyydetöntä aikaa ainakin puolet. Noh, tuohon aikaan on laskettu myös pari lasta, mutta tosiaan, henkinen tyhjyys painaa. Meillä on kuitenkin muuten kaikki hyvin, huumori toimii, perheenä olemme ihan ok. Mutta kun työnnetään äidin ja isän roolit syrjään, ei jäljelle jää mitään puhuttavaa. Olen jo yrittänyt moneen kertaan lähteä, mutta en vain ole päässyt irti. Lapset ja kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin oma sisäinen tyytyväisyyteni.
Ei tässä kohtaa ole muuta neuvoa kuin kuuntele sydäntäsi. Jos todella haluat irrottautua, se kyllä onnistuu. Mutta kiirettä ei ole mihinkään. Onko teillä lapsia? Jos on, niin sitäkin tarkemmin kannattaa pohtia siirtoja. Mutta jos lapsia ei ole, niin kyllä herkemmin toteuttaisin omia sisäisiä tuntojani.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää mihin ratkaisuun päädytkin!