Olen kyllä ymmärtänyt, että sektio ei ole yhtään sen helpompi tapa saada lasta maailmaan. Ok, minulla on alatie synnytyksiä takana ja jatkossa jos vaan enää koskaan raskaudun, toivon alatie synnytystä. En silti puolla toisille kumpaakaan, jokainen ratkaisee itse tai sitten se ratkaistaan tietyissä tilanteissa puolesta.
Alakautta itse synnytys varmasti sattuu enemmän kun taas sektio ei tietääkseni koske. MUTTA jälkihoito onkin eri. Tunnen ihmisiä joilla ollut raju alatiesynnytys mutta ovat toipuneet paljon nopeammin kuin sektioäidit. Sektiohan on leikkaus! Liikkuminen, pissaaminen, ulostaminen, sänkyyn meno/nousu ja tavaroiden siirtely (edes lapsen) ei ole ihan helppoa. Kyllä siinä kuukausi menee ennenkuin on samassa kunnossa kuin alatiesynnyttäjä. (Siis käyttäkää nyt ymmärrystä älkääkä provosoituko, tapauskohtaisuuksiahan on!)
Kohtu ei lähde aivan samoin supistumaan, eikä maito välttämättä niin hyvin ala nousta. Ja jälkivuotoa on, kipuja on (kipuja pitempään kuin alatiesynnytyksissä).
Että jos valita saa, ottaisin itse alatiesynnytyksen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Voihan olla etä jos minulle ensi kerta suodaan, raskaus päättyy syystä tai toisesta sektioon:) toivottavasti lapsi on terve. Itsensä saa kyllä kuntoon jos haluaa:)
Näin minä ajattelen, mutta jokainen ajattelee tavallaan. En siis tuomitse ketään. ihan vaan yleisesti, joohan:)
Alakautta itse synnytys varmasti sattuu enemmän kun taas sektio ei tietääkseni koske. MUTTA jälkihoito onkin eri. Tunnen ihmisiä joilla ollut raju alatiesynnytys mutta ovat toipuneet paljon nopeammin kuin sektioäidit. Sektiohan on leikkaus! Liikkuminen, pissaaminen, ulostaminen, sänkyyn meno/nousu ja tavaroiden siirtely (edes lapsen) ei ole ihan helppoa. Kyllä siinä kuukausi menee ennenkuin on samassa kunnossa kuin alatiesynnyttäjä. (Siis käyttäkää nyt ymmärrystä älkääkä provosoituko, tapauskohtaisuuksiahan on!)
Kohtu ei lähde aivan samoin supistumaan, eikä maito välttämättä niin hyvin ala nousta. Ja jälkivuotoa on, kipuja on (kipuja pitempään kuin alatiesynnytyksissä).
Että jos valita saa, ottaisin itse alatiesynnytyksen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Voihan olla etä jos minulle ensi kerta suodaan, raskaus päättyy syystä tai toisesta sektioon:) toivottavasti lapsi on terve. Itsensä saa kyllä kuntoon jos haluaa:)
Näin minä ajattelen, mutta jokainen ajattelee tavallaan. En siis tuomitse ketään. ihan vaan yleisesti, joohan:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaipa se on tapauskohtaista, itse ainaskin en pystynyt synnytyksen jälkeen istumaan moneen viikkoon ja kipuja oli, sen sijaan kaverini synnytti 2 lasta sektiolla ja käveli ja kantoi lasta heti seuraavana päivänä ja toipui paljon nopeammin..tää on vaa tätä alatiesynnytyspropagandaa, käsittääkseni monikin äiti on ollut aivan paskana ja kärsinyt ties mistä verenhukasta synnytyksen jälkeen.
sektion jälkeen on pakko nousta kävlemään tulppariskin jne takia viim seuraavana päivänä.
ikuisuusriitelynaiheita, joita tällä palstalla on pilvin pimein. Mielestäni jokainen kokee asian omalla tavallaan ja järkevintä niistä asioista on keskustella neuvolassa niin saa totuudenmukaista tietoa. Täällä toinen vannoo sektion nimeen ja toinen alatiesynnytyksen ja kumpikin on ihan yhtä marttyyrejä. Sama homma imetyksen kanssa, kultaista keskitietä ei ole olemassa eikä toisen ratkaisua voida hyväksyä, mikäli se eroaa omista ajatuksista. Lopputuloksella ei ole yhtään mitään väliä jos joku tekee erilailla, kuin minä.....
sektio vs. alateitse -vääntöön. No onko pakko lukea, kysyy joku - ei tietnekään ole, mutta jotain haluaisi synnytyksistä lukea kun asia edessä viikon sisällä (?).
Aina on joku jolla sektio tai alatiesynnytys oli kauhukokemus tai helpointa ikinä. Todellisuus ei ole sama ääripäät kokeneille. Juttelin tällä viikolla ystäväni kanssa hänen lapsensa vauva-ajasta ja tajusin kuinka ääripäissä voidaan mennä siinäkin. Ystäväni lapsi oli ns. vaativa vauva; valveillaoloajat halusi olla vain sylissä, muuten kauhea huuto. Päivällä nukkui max 15minuuttia kerrallaan, sitten heräsi ja vaati syliä ja huomiota. Oli kovasti äidissä kiinni: vauva ei suostunut syömään pullosta eli rintaruokinta sitoi lapsen todella tiukasti äitiinsä. Kun kuuntelin ystäväni juttelua, tajusin että sellainen, jolla lapsi on ollut sieltä helpommasta päästä (nukkunut pitkiä aikoja putkeen, syönyt mitä on tarjottu, viihtynyt sittereissä ja lattialla), ei ehkä koskaan tajua, mistä ystväni puhuu. Sama se on synnytyksessä...imetyksessä..missä tahansa. Kun itselle on saanut tietyn kokemuksen, kuvittelee helposti että jotain tällaista se on kaikilla.
"Että jos valita saa, ottaisin itse alatiesynnytyksen, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Voihan olla etä jos minulle ensi kerta suodaan, raskaus päättyy syystä tai toisesta sektioon:) toivottavasti lapsi on terve. Itsensä saa kyllä kuntoon jos haluaa:)
Näin minä ajattelen, mutta jokainen ajattelee tavallaan. En siis tuomitse ketään. ihan vaan yleisesti, joohan:)"
ei siis mitään vääntöä, kyllä te saatte sitten käännettyä asiat ihmeellisesti, ette lukee osaa, haloo!!!
No mutta jos halusit kertoa että toivot alatiesynnytystä, mutta sektiokin ok, jos siihen päädytään...missä on ns. pihvi? Mikä tuossa on niin uutta, että halusit asian aloittaa uuden aiheen kera?
Eli osataan lukea ja sehän se ongelma kai onkin. Kun aloituksessasi ei ole mitään uutta, vaan enemmänkin "näin minä haluan mutta kukin tyylillään, joohan :)" Joten...?!?
Eiköhän se ole niin, että alakautta synnytetään. Leikkaus tehdään, jos alakautta ei voi synnyttää jostain syystä. Niin että turha sitä on kenenkään pohtia miten aikoo synnyttää, lääkärit sanoo jos mennään leikkaukseen. Muuten alakautta.
Juuri näin! Olen "synnyttäjä" sinun kanssasi samaa mieltä.
itse synnytin sektiolla kolmisen viikkoa sitten, vaikka toki alakautta olisin halunnut synnyttää. synnytys kesti kaksi vuorokautta enkä avautunut 8cm:stä enää sinne kymmeneen. lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. leikkaus itsessään ei satu, lukuunottamatta pientä spinaalinpistosta. leikkauksen jälkeen olo ei ollut tietenkään mikään paras, nousi hetkellisesti korkea kuume ja yskäiseminenkin kävi kipeää. toisaalta en enää tuossa vaiheessa voivotellut sitä etten saanut synnyttää alakautta, ilman sektiota lapseni ja minä ei varmaankaan oltaisi tässä.
sektiosta palautuminen alkoi minulla nopeaa, seuraavana aamuna lähdin jaloittelemaan ja pääsin pian sairaalasta pois. pari viikkoa sen jälkeen tuntui kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tässä vaan jälleen esimerkki siitä kuinka ihmiset palautuvat eri tavalla. toisilla sektiosta toipuminen kestää kauemmin ja alakautta synnytyksestä toipuminen aivan samalla tavalla. Uskon että monen mieli muuttuu sektiosta ja sen tarpeellisuudesta kun itse synnyttävät saatika joutuvat kokemaan sektion.
kirjoitukseen sopii hyvin ylläoleva, nim. synnyttäjän viesti: alakautta synnytetään, mutta jos se ei ole mahdollista syystä tai toisesta, sitten leikataan.
Tuskin kukaan haluaa syyllistää niitä, jotka leikataan sen vuoksi että synnytys jää junnaamaan, on riski menettää lapsi ja/tai äiti jne.
Meidän esikoinen oli perätilassa, eikä alkanut mitään supistelemaan eikä yrittämäänkään syntyä eli yliaikaisena jouduttiin sektioon. Reilusti yli 4-kiloinen poika päätti vaikean valinnan meidän puolesta. 4 kiloa pidetään rajana turvalliseen perätilasynnytykseen ja lääkärit puhui meille erinomaisen ristiriitaista juttua ja oltiin ihan paniikissa että varmaan päädytään hätäsektioon perätilasynnytyksessä... Itse sektio oli ihan positiivinen kokemus, ja lapsen syntymästä jäi hyvä muisto meille molemmille vanhemmille. Kohtu ei alkanut supistella sektion jälkeenkään, ja jouduttiin laittamaan tipan kautta se käynnistysaine. Se oli ollut tuskallinen kokemus äidille, isänä odottelin vauvan kanssa 5 tuntia äitiä heräämöstä. Tätini, sekä sektion että synnytyksen kokeneena, sanoi heti että siinä supistelussa tulee ihan samat kivut kuin synnytyksessä ja vielä lisättynä tuoreiden leikkaushaavojen venymiseen. Kuitenkin jo seuraavana päivänä käveltiin ja loppuviikosta perhe oli kotona. Eikä kumpaakaan kaduta, meillä on terve poika. Se on vaan parasta luottaa siihen ammattilaisporukkaan joka siinä häärää. Todennäköisesti luola-aikoina meidän poika ja kenties äitikin olisi kuolleet synnytykseeen. Ja jos meille toinen lapsi suodaan, saa hän syntyä alateitse eikä toisaalta sektiostakaan mitään kammoa jäänyt -ihan luottavainen mieli molemmilla.