Ongelmani on etten pysty rentoutumaan, jos kylässä on joku kaverini. Poikakaverin seurassa voin täysin rentoutua. Kyse ei ole siitä ettenkö haluais olla kavereitteni kanssa vaan siitä etten osaa rentoutua ja olla täydellisesti omaitseni niiden seurassa. Eniten ahdistaa mun outo mahani/suolistoni, välillä turvoksissa välillä sekasin... Oon ihan paskajäykkänä jos joku hieman vieraampi ihminen on seurassa ja jännitän mahaani ihan sairaasti. En vaan osaa päästää sitä rennoksi.
Harmittaa että elämä menee tämmösen murehtimiseen ja mahan kanssa elämiseen. En voi mennä esim viikonlopuks kenenkään luokse koska pelkään ihan koko ajan et nyt alkaa pierettään tai nyt tarvii mennä taas hädälle. Suolisto kun on vielä sellanen et se saattaa mennä sekasin muutamassa minuutissa ja lisäks joinakin aamuina joudun ravaan isommalla hädällä useemminkin kun kaks kertaa. Välillä oikein ihmettelen et mistä sitä tavaraa oikein tulee koska oon normaalikokonen ja semmonen tavaramäärä sieltä välillä tulee että itteekin kauhistuttaa. Hyvä puoli tässä on etten oo lihonut.
Miten te muut pystytte olemaan kavereittenne kanssa, jos teillä on samoja ongelmia?
Sitten kun saan suoliston tyhjäksi niin mielikin on todella paljon rennompi ja olo on parempi. Mutta kun ei se suolikaan tyhjene aina vaan silloin kun itselle sopis...
Surullista tässä on se että olen päästänyt tämän jo näin pitkälle ja aina kun pitää mennä jonnekin niin ainoat ajatukset mitä päässäni on niin on kohdistettu mahaan ja suolistoon. En vaan pysty unohtaan niitä ja keskittyä johonkin muuhun.
Harmittaa että elämä menee tämmösen murehtimiseen ja mahan kanssa elämiseen. En voi mennä esim viikonlopuks kenenkään luokse koska pelkään ihan koko ajan et nyt alkaa pierettään tai nyt tarvii mennä taas hädälle. Suolisto kun on vielä sellanen et se saattaa mennä sekasin muutamassa minuutissa ja lisäks joinakin aamuina joudun ravaan isommalla hädällä useemminkin kun kaks kertaa. Välillä oikein ihmettelen et mistä sitä tavaraa oikein tulee koska oon normaalikokonen ja semmonen tavaramäärä sieltä välillä tulee että itteekin kauhistuttaa. Hyvä puoli tässä on etten oo lihonut.
Miten te muut pystytte olemaan kavereittenne kanssa, jos teillä on samoja ongelmia?
Sitten kun saan suoliston tyhjäksi niin mielikin on todella paljon rennompi ja olo on parempi. Mutta kun ei se suolikaan tyhjene aina vaan silloin kun itselle sopis...
Surullista tässä on se että olen päästänyt tämän jo näin pitkälle ja aina kun pitää mennä jonnekin niin ainoat ajatukset mitä päässäni on niin on kohdistettu mahaan ja suolistoon. En vaan pysty unohtaan niitä ja keskittyä johonkin muuhun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.