Pinnalliset arvot ovat vallassa nykymaailmassa. Kumppania etsiessä ja deitti-ilmoituksia tehdessä selvennetään vain, minkä näköistä kumppania ollaan hakemassa. Ulkonäön ei pitäisi olla kaikki kaikessa, ulkonäöllä ei ole väliä jne. Se nyt on pelkkää tekopyhää paskanjauhantaa, tottakai ulkonäöllä on väliä. Kahden ihmisen välinen henkinen yhteys (voiko sellaista edes olla) ja todellinen ystävyys jäävät pinnallisten arvojen varjoon. Pitäähän oman kumppanin olla viehättävä ja vähintäänkin sen näköinen, että voi tuoda kavereille näytille. Toki myös esimerkiksi miehen työssä pitää olla korkea status ja rahaa tulla pöytään, jotta voisi ostaa niitä timanttisormuksia, jotka ovat vilpittömiä osoituksia rakkaudesta.
Seksikin on vain tapa luoda illuusiota rakkaudesta. Siksipä sitä varmaankin kutsutaan englanniksi "making love". Seksiakti luo samoja euforisia tunteita (välittäjäaineet aivoissa), joita syntyy silloinkin, kun on oikeasti rakastunut. Täten varmaankin juuri sen mahdollisimman viehättävän kumppanin etsiminen onkin päämäärä, seksi olisi tietenkin parempaa viehättävämmän kumppanin myötä ja tämä loisi paremman illuusion rakkaudesta.
Ulkoisesti viehättävän kumppanin etsiminen on tietysti helpompaa kuin jonkun, johon voisi todella samastua, ja jota oikeasti rakastaisi. Eli eikun vaan pakkelia naamaan tai geeliä tukkaan ja baanalle. Sehän on aivan mahdoton ajatus, että pienilläkin alueilla ihmiset vain rakastuvat toisiinsa. Kuvitelkaa, kuinka monta "rakastunutta" paria maailmassa on? Tätä ei voisi selittää kuin vain sillä, että joko rakkaus on illuusio, tai sitten Jumala on olemassa. Jälkimmäiseen en usko.
Tämähän oli pelkkää katkeraa paskanjauhantaa, mutta joskus masentunut mieliala pistää miettimään asioiden todellisia merkityksiä. Pintaliitäminen ja asioiden yksinkertaistaminen ovat tietysti kääntäen verrannollisia ahdistuksen määrään.
Seksikin on vain tapa luoda illuusiota rakkaudesta. Siksipä sitä varmaankin kutsutaan englanniksi "making love". Seksiakti luo samoja euforisia tunteita (välittäjäaineet aivoissa), joita syntyy silloinkin, kun on oikeasti rakastunut. Täten varmaankin juuri sen mahdollisimman viehättävän kumppanin etsiminen onkin päämäärä, seksi olisi tietenkin parempaa viehättävämmän kumppanin myötä ja tämä loisi paremman illuusion rakkaudesta.
Ulkoisesti viehättävän kumppanin etsiminen on tietysti helpompaa kuin jonkun, johon voisi todella samastua, ja jota oikeasti rakastaisi. Eli eikun vaan pakkelia naamaan tai geeliä tukkaan ja baanalle. Sehän on aivan mahdoton ajatus, että pienilläkin alueilla ihmiset vain rakastuvat toisiinsa. Kuvitelkaa, kuinka monta "rakastunutta" paria maailmassa on? Tätä ei voisi selittää kuin vain sillä, että joko rakkaus on illuusio, tai sitten Jumala on olemassa. Jälkimmäiseen en usko.
Tämähän oli pelkkää katkeraa paskanjauhantaa, mutta joskus masentunut mieliala pistää miettimään asioiden todellisia merkityksiä. Pintaliitäminen ja asioiden yksinkertaistaminen ovat tietysti kääntäen verrannollisia ahdistuksen määrään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mihin perustat tuon kaiken? Jos olisit oikeasti ajatellut, tajuaisit, että maailmassa ei ole MITÄÄN järkeä. Se on maailman järki. Lopeta asioiden miettiminen, siitä ei ole hyötyä, vaan aseta päämäärä ja usko valheellisiin asioihin(joita et voi todistaa valheellisiksi).
Äskeisessä oli enemmän järkeä kuin sinun tekstissäsi, et tiedä maailmasta, enkä minäkään, joten älä mieti vaan aivot narikkaan ja menoks... elä.
Näinkö alas ihmiskunta on jo ehtinyt vajota? Ei muka kannata miettiä asioita, vaan "elää" vain. Sinun tekstissäsi ei ollut mitään järkeä, vaan pelkkää typeryyttä.
Mihin perustat tuon? Jokaiseen perusteluusi voin aina sanoa miksi. Luo itsellesi jokin tavoite, mieti median antamilla rajoilla, mutta älä kyseenalaista sitä enempää. Miksi tekstini on typerää? Kerrot syyn. Voin aina sanoa miksi. Lopulta sanoisit "Koska se nyt vaa on nii". Tuo perustelu on siis kaikkien aikojen paras. Kuljet vaarallisilla vesillä. Nerous on hulluutta, hulluus kauheutta. Koska se nyt vaa on nii. Enempää en perustele. Miksi en perustele? No joo...
Mitä on rakkaus?
Ihminen lienee pohtinut vastaavia kysymyksiä lähes koko olemasaolonsa ajan löytämättä oikeita vastauksia. Ratkaisua on tarjottu uskonnosta ja filosofiasta fysiikan lakeihin ja evoluutioteoriaan saakka. Toki olemme kehittyneet ja saavuttaneetkin jotakin, mutta on vain tervettä hyväksyä fakta, että meistä ei ikinä tule olemaan universumimme herroiksi.
Rakkauden olemukseen voi toki perehtyä tarkemminkin, oikeita vastauksia ei ole olemassa. Rakkaus on yhtä totta kuin vaikkapa nälkä: syvä tunne, tarve, joka vaatii tulla täytetyksi. Oli se stten illuusiota tai ei, rakkaus on tuntemallemme ihmisyydelle välttämätön asia. Maailman muuttuessa koko ajan yhä sekavammaksi ja urbaanimmaksi paikaksi meidän on hyvä turvata rakkauteen ja välittämisen, arvoihin, jotka ovat sentään hallinneet elämiämme ainakin parisataatuhatta vuotta.
Mene elämään äläkä siinä kirjoittele.
"rakkaus on tuntemallemme ihmisyydelle välttämätön asia"
Ihmisyys sen sijaan ei ole välttämättömyys.
"Miksi tekstini on typerää?"
Koska haluamalla vain elää, alistut yhteiskunnan syöttämille arvoille etkä välitä miettiä omia arvojasi. Tietysti väitteeni on vain subjektiivinen: sinä voit asettaa nauttimisen tärkeimmäksi, minusta sellainen on typerää. Kaikki me kuitenkin kuolemme.
NO VITTU EI OLEKKAA MUT MITÄ VITTUA SITTE?
Ensinnäkään en haluaisi tuoda kumppaniani näytille joten ulkonäöllä ei siis ole mitään väliä. Haluan ihmisen joka on tuttu ja turvallinen, johon voi luottaa.
TÄ MENEE IHAN SAMAAN KATEGORIAAN TÄMÄN KANSSA:
Tunteet ovat illuusio, ja voit tappaa itsesi saman tien ja tappaa kaikki muutkin ja tuhota koko maapallon koska kaikki on vain sattumaa ja me kaikki kuollaan joskus nyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyh millään ei oo väliä lol
LOL