Innokas, mutta taitamaton isä...

En tiedä miten miehesi jättää vauvan sillä lailla yksin lattiatason yläpuolelle. Meillä jo isosisaruskin ymmärtää ettei vauvaa saa missään olosuhteissa pudottaa sylistä tai jättää yksin lattiatason yläpuolelle (tai edes lattiatasolle valvomatta). Sinun pitää varmaan toimia miehesi kanssa (kun kerran on noin epävarma ja ajattelematon) siten kuin isosisarusten kanssa toimitaan eli annat hänelle niin paljon "valtuuksia" vauvan hoidossa kuin mihin hänen kykynsä riittää. Taito kasvaa ajan myötä eli niitä valtuuksia tulee sitä mukaa kuin voi luottaa. Hän on kuitenkin aikuinen eikä lapsi. Luulisi aika nopeasti pääsevän jyvälle-
Käy hänen kanssaan läpi vauvanhoidon perussäännöt niin ei tarvitse vähän väliä olla sanomassa.

Kyllä se ajan kanssa oppii. Älä vaan tee itse aina kaikkea koska sitten et voi lähteä minnekään kun iskä ei osaa olla yhtään vauvan kanssa ja hoidella sitä. Meilläkin iskä oli aika surkea alkuun, mutta oppi sitten.

Joskus on kauhean vaikea hyväksyä, että asiat voi tehdä toisellakin tavalla, minulle ainakin. Olen opetellut pitämään suuni supussa vauvanhoitoasioissa, jos isä voi hoitaa vauvaa omalla tavallaan. Esim. vaipanvaihto voisi sujua helpommin minun tavallani, mutta hänen tavallaankin se sujuu ihan hyvin. Annan heidän toheltaa keskenään ja varon menemästä väliin. Olen myös sanonut isälle, että olen höösääjä ja tukkimassa neuvoineni aina väliin, mutta hänen pitää sanoa jos ärsyttää. Usein hän kyllä kysyykin minua kaveriksi, jos tuntee olevansa epävarma. Nuo hoitopöytäjutut yms. on ihan luonnollisia, kyllä niitä sattuu, mutta ei saisi sattua. Siitä pitää tietysti sanoa, muttei morkata ja nostaa älytöntä meteliä niin että toinen nolostuu. Meneehän siinä jokainen ihan lukkoon eikä uskalla hoitaa vauvaa, jos toinen aina teilaa omat tavat. Rohkaise vain isää hoitamaan vauvaa omalla tavallaan ja yritä hillitä itseäsi menemästä aina väliin tai innostus voi lopahtaa hyvin lyhyeen.

Älä vain mene tekemään sitä virhettä, että hoidat ongelman tyyliin "Anna minä näytän, kun et sinä osaa...".. Siitä ei seuraa muuta kuin se, että kohta et saa apua mihinkään ja joudut hoitamaan lapsen yksin..

Joku asiantuntija sanoi jossain ohjelmassa viisaasti; väliin lastenhoidossa saa mennä, kun huomaa jotain mikä todellakin voi olla vaarallista tmv. Esimerkiksi juuri tuo, että vauva jätetään hoitopöydälle yksin. Ei tartte kuin selittää, miksi niin ei saa tehdä. Muuten isällä ja äidillä voi molemmilla olla oma tapansa hoitaa lasta; vaihtaa vaippa, kylvettää, pukea jne.. Moni nainen kuulemma ihan turhaan jyrää miehen tavan tehdä asioita ja siitä taas seuraa se, että miehestä pian tuntuu ettei hän osaa mitään..

Rohkaise miestä ja kehu kun vähänkään löytyy syytä. Onko sillä väliä, miten esim. vaipan vaihto tai muu hoituu, kunhan hoituu.. Ei otteisiin voi saada varmuutta, jos ei saa kokemusta.

Meille on tulossa ihan pian ensimmäinen lapsi.. Olemme hoitaneet pariin otteeseen mieheni kanssa muutaman tunnin 3kk:n ikäistä sukulaisvauvaa ja mieheni jotenkin luulee, että minä olisin niin paljon parempi tietämään mitä tehdä ja miten sitä hoitaa, vaikka se ei ole totta. Olen sanonut, että kyllä tässä ihan yhtä ummikkoja ollaan ja opetellaan sitten yhdessä. Minulle ei tule menemään läpi tuo "tee sinä kuin paremmin osaat".. Jos näin on, niin neuvoa voin mutta ihan samalla lailla mieheni on täysjärkinen aikuinen ihminen, jolla samat kyvyt hoitaa pientä lasta. Pienen vauvan tarpeet on kuitenkin melko yksinkertaiset ja itkulle on yleensä syynsä.. Joko asento ei miellytä, vaipassa on jotain, nälkä vaivaa tai pukluttaa..

Vaimon synnytys oli vaikea joten meillä lapsen hoito jäi aivan ensimmäisinä päivinä minulle. Ja olen sitten opettanut vaimolleni asioita. (^_^)

Mutta kuten muutkin jo sanoivat ei missään tapauksessa saa alkaa kohdella toista osapulta isona vauvana tai osaamattomana jos hän ei tee asioita samalla tavalla tai "yhtä hyvin" kuin itse. Vain silloin kun jokin on todella vaarallista, kuten hoitopödälle jättäminen, niin voi mennä rauhalliseti väliin ja ottaa tilanteen haltuu samalla kun kertoo miksi näin teki. Mutta ei missään tapauksessa ryhdy solvaamaan tai vähättelemään toista joka yrittää parhaansa.

oli alkuun hieman myös jännitystä miehen osallistumisesta. Kyseessä meidän esikoinen, molemmille siis eka lapsi eikä kummallakaan lähipiirissä oikein koskaan ole ollut pieniä vauvoja joten metsästä revittiin meidät molemmat vanhemmiksi :D

Päätin kuitenkin että annan miehen tehdä tavallaan ja olen tyytyväinen, jos osallistuu. Joskus sitten kyseli minulta vähän neuvoja ja osan teki "ihan itse", tosin joskus kuului pientä ihmettelevää mutinaa että miten tämä pitää tehdä.... :D Olen sitten alkuun kuitenkin tosiaan lähellä ollut ja sanonut että kysy jos tuntuu siltä.

Otteet miehellä ovat olleet hyviä ja sikäli varmoja, että vauva on tukevasti otteessaan, sopivan hellästi mutta niin ettei tosiaankaan putoaisi. Joten niistä ei ole tarvinnut huolehtia. Vähän tietysti kannattaa varovasti opastaa jos on tuota että jättää pöydälle vahtimatta tms. Sano vaikka että vaippa on hyvin laitettu mutta uskallatko jättää vauvan vahtimatta hoitopöydälle?

Nyt tekee aika kivastikin, lapsi 6 kk, ja todellakin luotan häneen isänä ja uskallan kyllä lähteä esim. lenkille jättäen lapsen isänsä hoitoon. On vaan tarvinnut aikaa ns. herätäkseen isyyteen ja saadakseen varmuutta. Mieskin voi olla epävarma itsestään, onko hän hyvä isä ja osaako tarpeeksi? Tue miestä ja kerro miten ihana sinusta on nähdä hänet lapsensa kanssa. Kerro miten onnekas olet kun sinulla on mies joka välittää pienestään ja haluaa osallistua. Mies tarvitsee tukea löytääkseen varmuutensa pienen kanssa.

Onnea teille pienestä ja hauskaa kevättä!

Meillä sen enempää minä kuin mieskään ei yleensä tarvita apua vauvan hoidossa. (Poikkeus oli mm. se, kun vauva oksensi yöllä. Silloin mies heräsi auttamaan.) Silloin kun mies hoitaa, annan hänen tehdä sen omalla tavallaan. Hän saattaa kyllä joskus kysyä, paljonko laitetaan maitoa pulloon, tms. Ja jos minä olen kotona ja hoitovastuu on miehellä, joudun joskus muistuttamaan vauvan ruokkimisesta ja vaipanvaihdosta. Yleensä hän kyllä huolehtii, varsinkin jos on sovittu, että hän huolehtii. Silloin kun minä olen esim. kaupungilla tai muuten poissa kotoa, muistaa mies kyllä ruokkia vauvan ihan ajallaan. Tää on meillä eka pulloruokittu vauva, joten hän on ensimmäinen, jonka voin jättää pidemmäksikin aikaa isänsä hoiviin.

Meillä kyllä kumpikin joskus jättää 2 vk ikäisen vauvan hoitopöydälle toisessa huoneessa pikaisesti käydessämme. Tietenkään emme jätä reunalle jne. Helpottaa kovasti. Tietenkään hetken päästä emme voi niin tehdä.

Tehkää asiat yhdessä. Ja kyllä se mies siintä oppii. Minun mieheni ei tee kotona lapsen kanssa muuta kun leikkii, kerran on vaipan laittanut (HUOM! ei vaihtanut vaan kylvyn jlkeen laittoi puhtaan). Ja mikä on mukavempaa kun laittaa lattialle hoitoalusta ja vaihtaa vaippa siinä. Siinä voitte olla molemmat juttelemassa vauvan kanssa vaikka isä vaihtaakin vaipan. Tai kun vaihtaa vaippaa hoitopöydällä niin pitää vaan muistaa että kaikki tarvittava on siinä pöydän läheisyydessä. Ettei tarvitsekkan lähteä mihinkään vahingossakaan. JA puhelin jos soi, takaisin voi aina soittaa.
Ja minustakin aluksi tuntui että parempi tehdä itse kaikki, ja nyt on tilanne tosiaan tämä. Minä hoidan kodin, lapsen ja ruoan. =D Että kateeksi käy sinua kun miehesi on noin innokas.

Meillä oli sama tilanne imettämisen kanssa. N. 1kk ajan sujui suht hyvin, silloinkin välillä täytyi antaa korviketta. Minä puhuin asiasta mieheni kanssa ja selitin hänelle miltä minusta tuntui. En vain valittanut että kun maitoa tulee huonosti. Mieheni ymmärsi asian ja yhteisestä päätöksestä sitten myöhemmin lopetin imettämisen kun maidon tulo vain kokoajan tyrehtyi. Ja mieheni mielestä on ollut mukavaa kun hänkin on voinut "imettää"(juottaa pullosta) tytärtämme. Muista kuitenkin että stressi vaikuttaa (ainakin jonkun lukemani jutun mukaan) maidon tuotantoon.

Kaikki asiat mitkä painavat mieltäsi niin ota rohkeasti asiat ns. pöydälle ja keskustele miehesi kanssa. Puhuminen auttaa. Olen sen huomannut tässä viimeisen 6kk aikana. Kaikkia ongelmia ei saa ratkottua tietenkään, mutta kyllä se helpottaa kun saa puhuttua. Nimimerkillä kokemusta on. ;)