Kertokaa

ole yhtään yksinelävää eläkeläistä, ei varmaankaan.
Mutta minä kerron, että ne perinteiset, seurakunta, tanssit ja netti ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

kielletty, mitä pystyisit tekemään?

Ole siellä vilteissä vaan. Koita kirjoitella jotain, lyijykynällä.
Uskoisin että ne otetaan Nyyrikkiin ja Perjantaihin.

Kierteletkö kirppiksiä? Ainakin meilläpäin näyttää kirppiksen kahviot olevan ihan pullollaan sinun tyyppisiä ihmisiä ja he viettävät aikaa siellä ja juttelevat keskenään paljon. Itse käyn työnvuoksi pienen lapsen kanssa eräässä kirppiksen pallomeressä ja kahviossa. Joka kerta juttusillemme tuppaantuu mummoja ja PAPPOJA puhelemaan omista lapsenlapsistaan. Suosittelen siis kirppiksiä vai asutko pikkupaikkakunnalla missä ei sellaisia ole.

Mitenkäs eläkeläisten kerhot, onko teilläpäin sellaisia?
Itse en ole eläkeläinen, vaan työtön, ollut jo vuoden. Ystäviä ei minullakaan liiemmästi ole ja ne ketä on viettävät aikansa työssä ja perheidensä kanssa, tapaamme harvoin.
Aikaani kulutan mm. lukemalla, käsitöitä tehden, kävelyllä, pyöräilemässä. Tanssimassa käyn suunnilleen kerran kuukaudessa, enemmänkin kävisin mutta korvaukset on niin pienet että ei ole varaa, eikä muihinkaan maksaviin harrastuksiin.
Täällä netissäkin luen kaikenlaista ja kirjastosta käyn hakemassa nipun kirjoja parin viikon välein.
Minullakin saattaa viikko mennä niin, että ainoa jonka kanssa juttelen on kaupan kassaneiti, ellen sitten soita siskolleni tai äidilleni.

miulle tulee vappuna yks vuos täyteen yksinoloa ja näillä näkymin olotila ei jatkune enää pitkään.

Oletko ajatellut vaikka avoimenyliopiston opintoja tai jotain harrastepiiriä jne ?

En pidä ihmisistä muutenkaan. Paljon mukavampaa olla hyvässä seurassa, siis itsekseen. Ihmiset tietenkin usein ovat laumaeläimiä, eivät pärjää mitenkään ilman seuraa. Minulle se ei ole mikään ongelma. Viisi viikkoa lomalla, yhtä tuttua tapasin puolisen tuntia ja toista melkein tunnin. Muuten oli itsekseni, mitä joskus kävin valintamyymälässä. Netissä voi seurailla ihmisten juttuja, ei ne yleensä mintään kotoisin ole, mutta pysyypähän mielessä, millaisia ne ovat. Ei turhaan ala niitten seuraa kaipaamaan. En tajua, miksi ihmiset koittavat täällä tutustua toisiinsa, paras puolihan on nimenomaan se, että ei tunne ketään, eikä kukaan tunne sinua.

Käy niissä aamuisin, niin tapaat puheliaita ja säälittäviä krapulaisia.

ovat tosi kiperä juttu meidän ikäisillemme, varsinkin jos ei ole kovin ulospäin suuntautuva ja rohkea.
Jos mahdollista, hanki itsellesi koira, tai ala koiran kävelyttäjäksi, jotkut työssä käyväthän, taikka henkilöt jotka joutuvat esim sairaalaan joksikin aikaa, huolenpitäjää koirastaan.
Taikka ryhdy ystävänpalveluketjuun.
Jotkut urheiluseuratkinhan tarvitsevat vapaa-ehtois väkeä seuratoimintaansa.

että luet toisten tapoja viettää vapaansa, niin luulisi vastauksen jo löytyneen. Näethän kokoajan pilvin pimein jo täältä netistäkin miten valtavasti erilaisia eri asioiden harrastajia on keskuudessamme.
Siellä on takuuvarmasti lajeja joita voi harrastaa ilman voimailuakin.
Mutta onhan siitä pitkä matka tuosta tietoudesta siihen, että innostuu jostain ja siihen ei pelkkä toisten omien harrasteiden kertominen näy riittävän?
Asiat ovat yksinkertaisia usein mielestämme mutta jostain syystä ne ovat joissain asioissa erittäin monimutkaisen ja vaikean tuntuisia emmekä näe jostain syystä syytä miksi niin on.
Mutta jos jostain syystä saisimme tietää ettemme jonkun ajan kuluttua voi tehdä sitäkään mitä nyt, niin miten arvokkailta nämä nyt mielenkiinnottomat asiat tuntuisivatkaan sen jälkeen.
Toistuu paljon tuo jostain syystä... miksiköhän?
Usein kiinnostus on valtaisa heti kun saamme kaverin jonka kanssa jakaa sen, siis mistä kaveri jos näin on.
No, lapsesi kasvattaneena voit nyt kasvattaa itseäsi tähän yksinäisenä oloon ja miettiä mitä siitä saa irti, parhaimmillaan nimittäin valtavan paljon. Iloista pääsiäisen jatkoa ja eikuin suunnitelmia pystyyn :)

Jotainhan teit vapaa-aikanasi silloinkin, kun olit työssä? Eikö siitä saa jalostettua sopivan kevyttä puuhaa?

Itse jouduin eläkkeelle 7 vuotta sitten ja kylläpä otti päästä. Vuoden kärvisteltyäni huomasin, että nyt on aikaa tehdä kaikkea sitä, mihin ennen ei ehtinyt. Maalaan, kirjoitan, luen, kuuntelen musiikkia, ompelen, teen mosaiikkia, kasvatan kukkia, viisastelen netissä... Ruumis rapistuu, mutta kaikenlaista voi värkätä, kun ei ole kiire. Ja minä en kykene edes lenkille:)
Ystäviä ei ole paljon, mutta ne on hyviä. Useimmiten viihdyn itsekseni, mutta ois kyllä haljua, jos ei ois yhtään kaveria ikinä.

Jos kaipaat seuraa, niin mene johonkin kerhoon tai kansalaisopiston kurssille. Niillä on muutakin tarjontaa kuin hikijumppa ja sama kai se mitä tekee, jos kerran muuten on tylsää päätöikseen? Ajan myötä väkisin löytyy joku tuttavuus, kun vain olet avoimella mielellä ja alat juttusille. Seurakunnissa on myös kaikenlaista toimintaa, jos ei uskonto töki vastaan.

Samanlaista tuntuu olevan kausittain minullakin. Tosin nautin omasta olostani toisinaan pelottavan paljon. Ajattelen viihtyväni liikaakin itsekseni ja mökkeytyväni loppuiäkseni. Käyn vielä töissä, joten pakollinen sosiaalinen elämä on vielä pelastamassa, mutta asennnevaurio on tulossa...
Sinulla on sen sijaan asenne kohdillaan, kun seinille hyppiminen on lähellä. Oma mielekäs tekeminen, oli se sitten pientä tai suurta, antaa vähänkin tehtynä potkua. Hakeudu ihmisten sekaan, vaikket heti viihtyisikään. Osallistuminen yleishyödylliseen toimintaan toimii hyvin.

Älä hyvä ihminen ala harrastaa seinille hyppelyä, katsos jos asut kerrostalossa joku voi hätääntyä, toisaalta taas jos hyppisit, saattaisi tulla joku naapuri ovellesi kyselemään mitä pirua sie pompit. Näin voit kertoa, miksi ja katsos vaan olet saanut puhekumppanin naapuristasi? Oliko aivan mahoton idea? Itse olen niin tympääntynyt myös, etten jaksa kun tuollaisia toivotella toisille.

No eihän se näin onnistu. Eihän sua kukaan tuu kottoos hakemaan. Niskasta kiinni ja takki päälle. Tämä maailma kun ei ole vielä valmis ja tekemistä joka puolella. Ei muuta kun harrastepiireihin mukkaan niin sieltä se uusi elämä taas löytyy! :)