Ethän popsi liikaa vitamiinipillereitä? Vesiliukoisia C- ja B-vitamiinejakaan ei ole terveellistä syödä yli tarpeen.
Jo kouluaikana useimpien päähän on juurtunut, että rasvaliukoisia vitamiineja – A, D, E ja K – ei saa syödä liikaa, sillä ne varastoituvat elimistöön.
Vesiliukoisia C:tä ja B:tä puolestaan syödään toisinaan varsin runsaasti, sillä vesiliukoiset huuhtoutuvat virtsan mukana ulos elimistöstä.
– Se ei kuitenkaan mene ihan näin. Itse asiassa jo jonkin aikaa on tiedetty, että myös vesiliukoisten vitamiinien pitkäaikaisella liiallisella saannilla voi olla haitallisia vaikutuksia, kertoo erikoistutkija Tero Hirvonen Kansanterveyslaitoksen ravitsemusyksiköstä.
C-vitamiinia saatetaan syödä liikaa etenkin flunssakaudella. Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että ylisuurista annoksista olisi hyötyä.
Sitä vastoin C-vitamiinipillereiden liiallinen popsiminen saattaa lisätä alttiutta munuaiskiviin. C voi myös ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa ripulia.
– Lisäksi suuret C-vitamiinimäärät happamoittavat virtsaa.
C-vitamiinitarve kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän vitamiinia nauttii. Jos haluaa pitää veressään korkeaa C-vitamiinipitoisuutta, pitäisi sitä nauttia koko ajan enemmän ja enemmän.
Erikoistutkija Hirvonen kertoo havaitun, että suurten määrien vähentäminen suositustasolle voi aiheuttaa vastakkaisreaktion:
– C-vitamiinitilanne heikkenee, vaikka sitä periaatteessa saadaankin tarvittava määrä. C-vitamiinin haittavaikutukset alkavat ilmentyä vasta, kun sen saanti on huomattavaa, 10–100 kertaa yli saantisuositusten.
Annoskoot kasvaneet
B-ryhmän vitamiinejakaan ei kannata syödä mielin määrin. B-vitamiinit vaikuttavat pääsääntöisesti ihmisen energia-aineenvaihduntaan, hermoston säätelyyn ja solujen jakautumiseen.
Niiden liiallisella nauttimisella saattaa saada aikaan hermostovaurioita ja jopa dementiaa.
– Voi tulla esimerkiksi kipuja käsiin ja tuntohäiriöitä. Nämä hermostovaikutukset ovat mahdollisesti pysyviä.
Yksi syy vitamiinien mahdolliseen ”ylensyöntiin” on vitamiinivalmisteiden annoskokojen kasvussa. Hirvonen nimittää tilannetta kilpalaulannaksi: kuka laittaa pilleriin eniten.
– Esimerkiksi Yhdysvalloissa yhdestä B-vitamiinipilleristä voi saada monisatakertaisesti yhden päivän tarpeensa. Lähes samanlaisia valmisteita on saatavilla Suomessakin.
Hirvonen ei halua leimata valmisteita huonoiksi, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota nautittujen valmisteiden määrään ja päällekkäisyyksiin sekä yksittäisten pillereiden vitamiinimääriin. Päivittäinen tarve voi olla 1,2 milligrammaa, mutta pillerissä onkin peräti 220 milligrammaa.
– Yhden antioksidantin erittäin korkea määrä elimistössä voi saada elimistön oman antioksidanttitasapainon järkkymään.
Sama koskee kivennäisaineita.
– Kivennäisaineissa riittävän ja turvallisen saannin rajat ovat itse asiassa vielä lähempänä toisiaan kuin vitamiineissa.
Asiantuntijan neuvo vitamiini- ja kivennäisainetarpeen tyydyttämiseen on yksinkertainen:
– Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on paras. Millään pilleripurkilla ei pysty korjaamaan vääränlaista ravitsemusta.
Info Missä ravinnossa mitäkin?
Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit.
Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K. Rasvaliukoiset varastoituvat pääasiassa maksaan.
A: Muun muassa maksassa ja kananmunassa. A:n esiasteita on keltaisissa, punaisissa, oransseissa ja vihreissä kasviksissa.
D: D-vitamiinin tärkein ja helpoin lähde on kala. D:tä lisätään nykyisin maitoon, sillä suomalaisten D-vitamiinin saanti ei tahdo olla riittävää. Lapset, vanhukset, raskaana olevat ja imettävät sekä erityisruokavaliota noudattavat tarvitsevat talviaikaan täydennystä D-vitamiinivalmisteista.
E: Kasviöljyt, täysvilja, pähkinät.
K: Vihreät lehtikasvikset, kasviöljyt.
C: Kasvikset, marjat ja hedelmät.
B: B-ryhmään kuuluu kahdeksan erilaista vitamiinia. Tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia on esimerkiksi täysviljassa ja palkokasveissa. Pyridoksiinia on puolestaan lihassa ja sisäelimissä ja foolihappoa täysviljan ja maksan lisäksi kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä.
Lähteenä mm. Parkkinen & Sertti: Avain ravitsemukseen (2006)
Lähteenä mm. Parkkinen & Sertti: Avain ravitsemukseen (2006)
Jo kouluaikana useimpien päähän on juurtunut, että rasvaliukoisia vitamiineja – A, D, E ja K – ei saa syödä liikaa, sillä ne varastoituvat elimistöön.
Vesiliukoisia C:tä ja B:tä puolestaan syödään toisinaan varsin runsaasti, sillä vesiliukoiset huuhtoutuvat virtsan mukana ulos elimistöstä.
– Se ei kuitenkaan mene ihan näin. Itse asiassa jo jonkin aikaa on tiedetty, että myös vesiliukoisten vitamiinien pitkäaikaisella liiallisella saannilla voi olla haitallisia vaikutuksia, kertoo erikoistutkija Tero Hirvonen Kansanterveyslaitoksen ravitsemusyksiköstä.
C-vitamiinia saatetaan syödä liikaa etenkin flunssakaudella. Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että ylisuurista annoksista olisi hyötyä.
Sitä vastoin C-vitamiinipillereiden liiallinen popsiminen saattaa lisätä alttiutta munuaiskiviin. C voi myös ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa ripulia.
– Lisäksi suuret C-vitamiinimäärät happamoittavat virtsaa.
C-vitamiinitarve kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän vitamiinia nauttii. Jos haluaa pitää veressään korkeaa C-vitamiinipitoisuutta, pitäisi sitä nauttia koko ajan enemmän ja enemmän.
Erikoistutkija Hirvonen kertoo havaitun, että suurten määrien vähentäminen suositustasolle voi aiheuttaa vastakkaisreaktion:
– C-vitamiinitilanne heikkenee, vaikka sitä periaatteessa saadaankin tarvittava määrä. C-vitamiinin haittavaikutukset alkavat ilmentyä vasta, kun sen saanti on huomattavaa, 10–100 kertaa yli saantisuositusten.
Annoskoot kasvaneet
B-ryhmän vitamiinejakaan ei kannata syödä mielin määrin. B-vitamiinit vaikuttavat pääsääntöisesti ihmisen energia-aineenvaihduntaan, hermoston säätelyyn ja solujen jakautumiseen.
Niiden liiallisella nauttimisella saattaa saada aikaan hermostovaurioita ja jopa dementiaa.
– Voi tulla esimerkiksi kipuja käsiin ja tuntohäiriöitä. Nämä hermostovaikutukset ovat mahdollisesti pysyviä.
Yksi syy vitamiinien mahdolliseen ”ylensyöntiin” on vitamiinivalmisteiden annoskokojen kasvussa. Hirvonen nimittää tilannetta kilpalaulannaksi: kuka laittaa pilleriin eniten.
– Esimerkiksi Yhdysvalloissa yhdestä B-vitamiinipilleristä voi saada monisatakertaisesti yhden päivän tarpeensa. Lähes samanlaisia valmisteita on saatavilla Suomessakin.
Hirvonen ei halua leimata valmisteita huonoiksi, mutta kehottaa kiinnittämään huomiota nautittujen valmisteiden määrään ja päällekkäisyyksiin sekä yksittäisten pillereiden vitamiinimääriin. Päivittäinen tarve voi olla 1,2 milligrammaa, mutta pillerissä onkin peräti 220 milligrammaa.
– Yhden antioksidantin erittäin korkea määrä elimistössä voi saada elimistön oman antioksidanttitasapainon järkkymään.
Sama koskee kivennäisaineita.
– Kivennäisaineissa riittävän ja turvallisen saannin rajat ovat itse asiassa vielä lähempänä toisiaan kuin vitamiineissa.
Asiantuntijan neuvo vitamiini- ja kivennäisainetarpeen tyydyttämiseen on yksinkertainen:
– Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on paras. Millään pilleripurkilla ei pysty korjaamaan vääränlaista ravitsemusta.
Info Missä ravinnossa mitäkin?
Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit.
Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K. Rasvaliukoiset varastoituvat pääasiassa maksaan.
A: Muun muassa maksassa ja kananmunassa. A:n esiasteita on keltaisissa, punaisissa, oransseissa ja vihreissä kasviksissa.
D: D-vitamiinin tärkein ja helpoin lähde on kala. D:tä lisätään nykyisin maitoon, sillä suomalaisten D-vitamiinin saanti ei tahdo olla riittävää. Lapset, vanhukset, raskaana olevat ja imettävät sekä erityisruokavaliota noudattavat tarvitsevat talviaikaan täydennystä D-vitamiinivalmisteista.
E: Kasviöljyt, täysvilja, pähkinät.
K: Vihreät lehtikasvikset, kasviöljyt.
C: Kasvikset, marjat ja hedelmät.
B: B-ryhmään kuuluu kahdeksan erilaista vitamiinia. Tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia on esimerkiksi täysviljassa ja palkokasveissa. Pyridoksiinia on puolestaan lihassa ja sisäelimissä ja foolihappoa täysviljan ja maksan lisäksi kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä.
Lähteenä mm. Parkkinen & Sertti: Avain ravitsemukseen (2006)
Lähteenä mm. Parkkinen & Sertti: Avain ravitsemukseen (2006)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä muuta voisi sanoa.
Jos jotain vaivaa ilmenee niin kannattaa mennä lääkäriin. Lääkkeet ei ole mitään vaarallisia ja lääkäri tietää KAIKEN. Jos syöt jotain vitamiinia älä missään tapauksessa kerro siitä lääkärille muussa tapauksessa sinut laitetaan heti loppulääkitykseen eli masennuslääkkeisiin. Lääkärit on niin paljon lääketeollisuuden taholta "lounastettu" että ne mieluusti vastustaa kaikkea lääkkeetöntä hoitoa.
vitamiineja jo kymmeniä vuosia ja en ole sairastanut 15 vuoteen muuta kuin jonkun nuhakuumeen. V 1995 lonkkani kyllä tulehtui ja olin jopa sairaslomallakin. Voisko avaaja asiantuntijana tietää johtuikohan tulehdus jostain vitamiinista. Kyllä nämä vitamiinit minut lopulta tappaa, on tosin jo viimeinen kymmen menossa eli olen jo 72 v.
Mitäs muuta voisikaan sanoa.
Minä löysin virheitä niin paljon etten tiedä mistä aloittaa:)
Päätin antaa olla, sillä mikä teidät saisi tästä maasta loppumaan, ihmiset jotka pätevät väärillä tiedoillaan..voivoi.
Tiedätkö, moni ihminen on päässyt vakavista syövistä ym:sta helpommalla kun ovat syöneet esim D3:a, tiesitkö vai välitätkö edes sellaisesta tosi asiasta, että D3 voi estää syöpäsolujen lisääntymisen, tiesitkö tai välitätkö siitä että riittävä määrä veressä D3:a estää keväällä ihon palamisen auringossa, vie päänahasta sairaalloisen hilseilyn kokonaan pois tai että sillä voidaan sopivalla lisäravinnesatsilla puhdistaa verisuonia, lista on loputon.
Kalasta ei saa riittävästi D3:a, vaikka söisit joka päivä aamusta iltaan kalaa, et saa kaikkea, mikä estäisi sairauksien synnyn.
D3:a voi käyttää reuman, ms taudin ja minkä tahansa autonomisen sairauden hoidossa ansiokkaasti ilman sivuvaikutuksia.
On ihmisiä jotka ovat parantuneet pysyvästi tälläisistä sairauksista, D3 vitamiinin ansiosta.
On väärin väittää että D3 ainoana parantaa kaikesta, mutta se on vahva perusta kaikessa yleiskunnossa ja terveydessä.
Lisää asiaa vaikkapa täältä...
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/d-vitamiinipaivakirja-testiketju-t42126.html
Tässä oli vasta D3, voisin pistää kaikista noista täysin erilaiset mielipiteet jotka pohjautuvat luetettaviin tutkimuksiin, mutta yleensä kun virallinen taho, jonka uskon tämänkin huuhaa aloituksen kirjoittajan edustavan, ei ole katsonut tarpeelliseksi lukea tutkimuksia, vaan päättelee asiat omien intressien mukaan.
Olen itse syönyt D3: 125 mikroa/päivä puolen vuoden ajan ja lista parannuksia kropassa ja elämässä on pitkä!
Tutkikaa ihmiset asioita älkääkä uskoko yhtä ainutta mielipidettä, herätkää jo siitä unesta, minkä tämä poikkeuksellisen ahdamielinen yhteiskunta teiltä teiltä evätä.
Katsokaa mitä mieltä on Tolonen, tai Christer Sunqwist (veteraaniurheilija)
Mitä mieltä on Antti Heikkilä, menkää ja lukekaa ja ihmetelkää, miksi tuota samaa vanhaa virallista totuutta tyrkytetään vaikka tiedetään 100% varmuudella sen olevan haitallista meidän terveydelle.
Ravintosuositukset ovat 50 vuotta vanhoja, uusimmat tutkimuksetkaan eivät ole vaikuttaneet suosituksiin miettikää sitä, meillä on niin täydellinen järjestelmä kehitetty yhden miehen johdolla (Puska) että se on täysin horjumaton!
Vaikka maailmalla tehtiin Monica tutkimus, jossa selvisi että mitä pienempi kokonaiskolesteroli arvo ihmisellä on, sitä todennäköisemmin ihminen saa infarktin ja kuolee, niin silti meille syötetään sivastatiineja kuin pakolla.
Kolesterolit alas oli se sitten vaarallista tai ei.
Miettikää ihmiset vähän, on kyse teidän elämästä!