Syrjintää seurakunnassa

Kuulostaapa kertomuksesi kovin surulliselta. Ihminen voi olla yksinäinen monessa elämänvaiheessa, lapsena, nuorena, opiskelijana, perheellisenäkin puhumattakaan vanhana. Tuollaiseen sisäpiiriin mukaan pääseminen vaatii jo hieman ns. kovempia kyynärpäitä. Pitäisi olla ekstrovertti jo luonnostaan ja ikäänkuin olla välittämättä siitä, pyydetäänkö varsinaisesti mukaan vaiko ei. Menet vaan joukon jatkona syömään, hymyilet ja sanot, että sinäkin haluaisit mukaan. Luota siihen, että aina on tilaa yhdelle, joka käyttää ns. rexonaa... Olen kerran törmännyt vastaavaan sisäpiiriin leikkipuistossa joitain vuosia sitten, kun olin kotiäitinä. En jaksanut silloin yrittää murtautua tuohon sisäpiiriin. Ei ollut voimavaroja tuolloin. Tosin en puistossa niin usein käynytkään. Ja loppujen lopuksi vaihdoin käymäpaikkaa. Parilla tuttavalla oli samankaltaisia kokemuksia, joten en ollut tuntemusteni kanssa yksin. Samat psykologiset lainalaisuudet soveltuvat ihmisyhteisöön kuin yhteisöön. Eivät ihmiset välttämättä edes tiedosta aina toimintatapojaan. Tuttu ja turvallinen pieni yhteisö porskuttaa eteenpäin ja todellakin, jos jää odottamaan 'kutsua', sitä sitten saa odottaa. Jos olet aidosti kiinnostunut heistä, varmasti ainakin yhteistä juteltavaa olisi. Ole rohkea, positiivinen ja avoin. Hymy ja positiivisuus ovat tärkeitä javievät sinua kohti tavoitettasi saada ystäviä tärkeäksi kokemastasi yhteisöstä.

Minä en ole käynyt seurakunnassa, mutta tuollainen meininki on törkeää ja tulee heti olo että mitä hemmettiä olen tehnyt kun syrjitte. Menin kerran yksin erääseen harrastustapahtumaan joka oli täynnä äänekästä porukkaa, kaikki suunnilleen saman ikäisiä, sama harrastus. Siellä ei kukaan tullut puhumaan yhtään mitään, vaikka rakennukseen oli sulloutunut satoja ihmisiä. Aluksi olin siellä iloisin mielin mutta sitten alkoi vituttaa haahuilla siellä ypöyksin. Sitä vain luuli että joku haluaisi tulla tutustumaan kun kaikki olivat niin sosiaalisen oloisia. Jännä oli sekin huomata että nämä sosiaalisetkin olivat yhtä epäsosiaalisia kuin minä, eivät puhu tuntemattomille.. Tosin se johtuu varmaan siitä, että he kyllä uskaltavat puhua vieraille mutta eivät halua, kun minä taas en uskalla mutta haluaisin.

Uskishommat, lahkot, seurakunnat jne. Ne ovat nimenomaan yhteisöllisiä. Siihen koko juttu perustuu.

Niihin pitäisi heittäytyä "koko sydämellään, kaikella sielullaan, tosissan..plaaplaapllaa". Eli olet ulkopuolinen siihen asti, kun annat täyden vallan yhteisölle, alat sen palvojaksi jne. Eli muutut sen sisäisten hierarkioitten käskytettäväksi. Se mainitsemasi "sisäpiiri" on seurakunnan ydin. Sä olet vaan tulokas, joka pitää skannata ja määritellä paikkasi. Siis se, miten seurakunta pystyy saamaan parhaan edun susta. Ja siinä on mukana paitsi uskontoläppää, enenpi voimasuhdetaisteluja, oppiristiriitoje jne.

Haet ilmeisimmin seuraa. Kuule sekopää uskikset ei välttämättä ole paras idea kenellekään. Voi ihminen uskoa tai olla uskomatta, ilman mitään seurakuntiakin.

Mutta mikään seurakunta ei ole vapaa alue. Siinä on täysin hyväksyttävä ja alistuttava ihan kaikkeen mitä he haluavat. Sen tarkoitus on nimenomaan sulkea sinut sisäänsä, määräysvaltansa alle, hyväksikäytettäväkseen, työkalukseen jne.

Elikkäs usko mihin haluat, mutta kierrä kaikenmaailman hihuseurakunnat kaukaa. Uskontojenuhreja on tässäkin maassa aivan liikaa jo nt.

Men vaikka potkupalloseuraan. Sielläkin on yhteisö. Tai maanpuolustusjärjestöön, tai ihin mihin tahansa. Niissä on se yhteisöllisyys. Mutta asiaan ei sotketa ihmisen periaatteita, siis uskontoa.

Ja vapaa-ajattelijoitten osoite löytyy googlaamalla.

Olen itsekin törmännyt tuollaiseen käytökseen. Tuntuu tuo sisäpiiriläisyys olevan monissa seurakunnissa ongelmana, etenkin täällä pk-seudulla. En tiedä johtuisiko tuo sitten suomalaisten sosiaalisten taitojen puutteesta, koska esim. yliopistolla ei ole ollut ongelmaa tutustua uusiin ihmisiin..

Olet oikeassa, että tuollainen meininki on erityisen järkyttävää, mutta se tuo esiin sen seikan että kaikki ihmiset kuuluvat enemmän tai vähemmän tämän turmeltuneen todellisuuden piiriin. Jo Daavid aikoinaan huomasi, ettei ihmisten varaan kannattanut rakentaa toivoaan :D

Neuvoisin sinua, että kannattaa etsiä toista seurakuntaa alueelta. Jos olet pk-seudulta niin voit halutessasi tulla käymään minun seurakunnassani. Yritän itse ottaa uudet tulokkaat vastaan mahdollisimman hyvin, johtuen omista kokemuksistani.

Lähinnä minuun tämä kohtelu on vaikuttanut niin, etten enää edes halua tutustua heihin. Seurani ei kiinnosta, se on tehty harvinaisen selväksi. En halua olla mikään tuppautuja ja harmillinen riippakivi, jonka seura ei ole kaivattua, mutta jota ei viitsitä suoraankaan sanoa. Vetäydyn, enkä enää aio käydä näissä nuortenilloissa, ainakaan säännöllisesti. Silloin tällöin ehkä.
Olen joskus mennyt tilaisuuksiin ja porukoihin, joissa olen saanut kokea hyvin selkeästi, että minun ei haluttaisi olevan mukana. Suoraan sitä ei ole sanottu, mutta selkeästi se on osoitettu ja saanut tuntea. Pyrin välttämään tällaisia kaikille osapuolille kiusallisia ja epämiellyttäviä tilanteita viimeiseen asti. Joten en todellakaan yritä ängetä porukoihin, mihin minua ei selkeästi haluta.
Ja todellakin, olen kuullut näitä vastaavia kokemuksia henkilöiltä, jotka ovat käyneet tuolla jo useiden vuosien ajan. Silloin se tarkoittaa sitä, että näihin henkilöihin on todellakin melko mahdotonta tutustua ja porukoihin ei pääse. Parempi myöntää ja hyväksyä tosiasiat eikä jatkuvasti vain turhaan yrittää ja saada siitä lakkaamatta lisää uusia pettymyksen, torjutuksitulemisen ja mielipahan tunteita.

että sun kannattaa ruveta vapaaehtoistyöhön seurakunnassa. Siis jos kyseessä on helluntaiseurakunta. Kysyt pastorilta, mitä voit seurakunnalle tehdä. Siten pääset aidosti porukkaan sisälle. Uskovaisetkin ovat ujoja monesti. Älä odota, että he ovat enkeleitä. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka voivat olla väsyneitä ja taakoitettuja monella tapaa. Eivät jaksa aina nauraa ja hymyillä. Maailma on muuttunut ja uskovienkin elämään vaikeudet hiipivät. Älä luovu Jumalasta sen takia, että kohtaat kylmyyttä. Monen uskovan sydän on nykyään kylmä sekä Jumalaa, että ihmisiä kohtaan. Moni helluntainuori ei ole oikeasti edes uudestisyntynyt. Seurustele Jumalasi kanssa. Hän kulkee rinnallasi, minne ikinä menet. Hän ei koskaan hylkää sinua.

Ihan normi meininki lähes kaikissa yhteisöissä, oli se yhteisö sitten harrastusseura, työyhteisö, liikuntaseura tai koulu. Aina on se ydinporukka johon ulkopuolisten ja uusien on lähes mahdotonta päästä.