Johan on Jämsäläisillä asenteet retuperällä!

jollain rahanahneella sijaishuollon edustajalla nilkkaan pahemman kerran nuo kirjoituksesi.
Kuka muu olisi niin törkeä, että oikein väärällä nimellä nimeää jonkun nettikirjoittelussa, jos asia ei olisi hänelle itselleen hyvin henkilökohtainen. Eihän siellä kukaan saa - hyvänen aika sentään - alkaa romuttamaan toisen hyvin pyöriviä tienestejä.

Tuossa keskusteluketjussa on hassua se, että sitä on luettu noin vähän ja kommentoitu noin paljon. Suhteettoman paljon kommentteja lukukertoihin verrattuna. Lukija- ja kirjoittajamäärät paljastavat sen, että yksi tai korkeintaan kaksi ihmistä on pitänyt keskustelua hengissä sitä aina silloin tällöin kommentoimalla.

Ketjussa annetaan ymmärtää, kuin kohdehenkilö olisi paikkakunnalla kovinkin "kuuluisa". Höpö, höpö.

Kyse on tosi pienten piirien skitsoilusta.

Eräs ihminen, sanotaan häntä nyt vaikkapa Puukko-Arskaksi, on käynnistänyt ketjun ja käynyt sitä itse aina kommentoimassa. Puukko-Arska kun ei pystynyt vuosia sitten myöntämään sitä, että hän oli pikku kännissä pelotellut kolmevuotiasta puukolla kesäiltana makkaraa grillatessaan. Lapsi juoksi kauhusta täristen pakoon.

Olihan sitä pakko lähteä kyselemään, että mitä lapsi mahtoi säikähtää, kun hän vaikeroi itkien: "Lasten isä uhkailee puukolla."

Puukko-Arska oli valmis syyttelemään mieluummin vieressään seisovaa naapuriaankin, kuin myöntämään itse mitään. Anteeksikaan ei olisi tarvinnut pyytää, mutta kyllä aikuisen pitää pystyä käsittelemään rehellisesti tekemisiään. Kun ei kyse edes ollut kovin kummoisesta asiasta. Mutta näistä lähtee kuohumaan mahtava keitos. Siksi ne kannattaisi Puukko-Arskankin aina hoitaa kasvokkain. Lapsi muuten kärsii, aina.

Puukko-Arska on valmis vetämään pienen lapsen mukaan mihin tahansa, jotta voi pitää oman fasadinsa puhtaana. Se on väärin.

Aikuisten pitää pystyä hoitamaan asiat ja erilaiset pienet ongelmat (kuten puukolla uhkailu makkaraa grillatessa - ei kai kyse ollut lopulta muusta kuin Puukko-Arskan huonosta huumorintajusta) ilman, että lapsen tarvitsee elää IHMISSUHDESOTKUSSA vuosikausia. Kuten tässä "puukotuksessa" on käynyt meillä Jämsässä.

Mutta Puukko-Arskan tyyliset tyypit tyytyvät vain kiemurtelemaan ja kyhäämään hätäisesti jonkin epäuskottavan selityksen, kun lapsen vanhempi menee häneltä kysymään, että mitä oikein tapahtui. Ja lopun elämäänsä hän on raivoissaan siitä, että miten tuo vanhempi edes uskalsi tulla kysymään moista asiaa häneltä. Tuollaisia aikuisia ei tässä vaiheessa kiinnosta se, että kyse on kuitenkin pienestä lapsesta, jonka asioita aikuiset ovat velvollisia puimaan. Lapsi ei voi hoitaa omia asioitaan.

"Lastensuojelun" taustalta löytyy usein näitä Puukko-Arskoja. He syöttävät avuliaasti sosiaalikoneistoon "tietoja", esimerkiksi lapseni päiväkotiin, Jämsänkoskella (nyttemmin siis kuntaliitoksen jälkeen Jämsän kaupungissa) sijaitsevaan Koivulinnaan.

Hupaisaa on se, kuinka kiihkeästi minun odotetaan osallistuvan tuohon ketjuun. Siitähän on kokemusta tämän BIOVANHEMPIEN ketjun aloittajallakin!

Heh. Arska haluaa chattailla netissä minun kanssani... Vähän pervoa. Ja aivan liian virtuaalista minun makuuni... Tyyliltään jotenkin pelkurimaista.

Voisihan hän vaikkapa vain tervehtiä kadulla, jos juttusille tahtoo.

Puukko-Arskasta olisi paljonkin kerrottavaa... Palannen asiaan. Opettavaista tarinaa teillekin.


Minä olisin hyvin ymmärtänyt sen, että Puukko-Arska säikäytti lapseni pahanpäiväisesti puukolla uhkailemalla (korostan: kyse oli mielestäni lähinnä vain huonosta huumorista), mutta Puukko-Arska on itse tehdä siitä, että minä ryhdyin häntä puhuttelemaan häntä "puukotuksen" jälkeen, aivan käsittämättömän ARVOVALTAKYSYMYKSEN. Tapaus on elänyt vuosia omassa sfäärissään.

Se on levinnyt ja paisunut, mm. lastensuojeluksi. Poikani lastensuojelu käynnistyi tavallaan tuosta "puukotuksesta".

Naurettavi, tragikoomisia aikuisia.