Miten te ihmiset oikein selviätte jostain vuosia jatkuneiden suhteiden päättymisistä sun muista..
Itse en ole koskaan ollut rakastunut. No nyt olen kuitenkin ihastunut kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni, olen about parikymppinen. Muija on uskomattoman fiksu, nätti, sosiaalinen, oikeastaan ensimmäinen nainen jonka kanssa koskaan olen pystynyt kunnolla juttelemaan asioista. Kaikki ajatukset pyörivät kyseisessä henkilössä, jatkuvasti vain odottelen seuraavaa tapaamistamme. En tiedä mitä se tuntee mua kohtaan, mutta selvästi kuitenkin viihtyy mun seurassa, ehkei sekään oikein tiedä.
Noh nyt se on kuitenkin alkanut tapailla jotain miestä. Tälläkin hetkellä varmaan panee sitä tai jotain. Itsellä aivan hirveä olo aina kun vaan ajattelenkin sitä. Enkä pysty olemaan ajattelematta. Mitä vittua tässä pitäisi tehdä? Mulla ei muutenkaan ole hirveästi kavereita joten pääsiäinen menee yksikseen himassa, mihinkään ei pysty keskittymään ja tunteet liikkuvat laidasta laitaan.
Kai se olisi helpointa elää elämä erakkona niin ei tarttisi miettiä tällasia. Tätä muijaa en kuitenkaan pysty unohtamaan, ollaan opiskelukavereita ja tullaan todennäköisesti näkemään toisiamme seuraavat vähintään 5 vuotta. Kertokaa kokeneemmat jotain vinkkejä, ei pää kestä tällaista..
Itse en ole koskaan ollut rakastunut. No nyt olen kuitenkin ihastunut kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni, olen about parikymppinen. Muija on uskomattoman fiksu, nätti, sosiaalinen, oikeastaan ensimmäinen nainen jonka kanssa koskaan olen pystynyt kunnolla juttelemaan asioista. Kaikki ajatukset pyörivät kyseisessä henkilössä, jatkuvasti vain odottelen seuraavaa tapaamistamme. En tiedä mitä se tuntee mua kohtaan, mutta selvästi kuitenkin viihtyy mun seurassa, ehkei sekään oikein tiedä.
Noh nyt se on kuitenkin alkanut tapailla jotain miestä. Tälläkin hetkellä varmaan panee sitä tai jotain. Itsellä aivan hirveä olo aina kun vaan ajattelenkin sitä. Enkä pysty olemaan ajattelematta. Mitä vittua tässä pitäisi tehdä? Mulla ei muutenkaan ole hirveästi kavereita joten pääsiäinen menee yksikseen himassa, mihinkään ei pysty keskittymään ja tunteet liikkuvat laidasta laitaan.
Kai se olisi helpointa elää elämä erakkona niin ei tarttisi miettiä tällasia. Tätä muijaa en kuitenkaan pysty unohtamaan, ollaan opiskelukavereita ja tullaan todennäköisesti näkemään toisiamme seuraavat vähintään 5 vuotta. Kertokaa kokeneemmat jotain vinkkejä, ei pää kestä tällaista..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei auta muu kuin kertoa sille tytölle mitä ajattelet.. ja nopeasti muuten peli menetetty, mikäli ehtii alkaa vakavasti tapailla tätä toista hemmoa. Vedät pienet jurrit päälle pääsiäisen kunniaksi ja pistät tekstiviestiä menemään... kyllä se siitä;)
Uusi ihastus on se klassinen lääke sydänsuruihin. Sellaisen kun löydät, niin ongelma on poistunut.
.. mut toisinpäin. varattu on kai pakko unohtaa... ainakin kunnes taas vapautuu :)
...mene vaikka lenkille, kiskalle, pelaamaan biljardii?
yksin olo pahenee.