Laiva lähti satamasta
tuulen täyttämin,
valkoisin purjein,
kohti sinistä,
aurinkoista valtamerta,
etääntyi vähitellen,
kunnes näkyi vain
pienenä pisteenä
horisontissa ja oli
sitten poissa.
tuulen täyttämin,
valkoisin purjein,
kohti sinistä,
aurinkoista valtamerta,
etääntyi vähitellen,
kunnes näkyi vain
pienenä pisteenä
horisontissa ja oli
sitten poissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en oikein ymmärtänyt runosi tarkoitusta mut harjoitus tekee medtarin.
Lienee aika tavallista, että joskus tavataan ja sitten erotaan. Joskus laiva saapuu takaisin, joskus ei.
Minä puolestani pidin kovasti.
Laivat palaavat, mutta ihmiset satamassa ovat vaihtuneet. Tai ...