Viime talvi oli kovin muutamaan vuosikymmeneen ja sen jäljet näkyvät nyt sulavien teiden pinnoilla. Soraa on paikoin pieniksi keoiksi asti ja asvaltti on koloilla sekä kymmenenkin sentin levyisillä urilla. Molempien kanssa olen näinä muutamana ajopäivänä ehtinyt tehdä tuttavuutta. Etupyörä osui sorakekoon kaarteessa ja oli lähteä alta. Erääseen suosikkeihini kuuluvassa motarin liityntärampissa oli tiukan vasemman loppuvaiheessa, juuri siinä missä voi avata hanat, viiden sentin levyinen ja kymmenen metrin mittainen halkeama pinnassa. Hetken jo mietin että nyt setää vietiin.
Muistakaa tien pinnan tarkkailu myös vanhoilla tutuilla pätkillä. Älkää hommatko itseänne lehtien pikku-uutisiin otsikolla "menetti pyöränsä hallinnan". Tuolla sanonnalla vastuu yllättävästä onnettomuudesta sysätään yksinomaan motoristille, vaikka sormi voisi monesti osoittaa myös tienpitäjän suuntaan.
Turvallista ja antoisaa kautta!
Muistakaa tien pinnan tarkkailu myös vanhoilla tutuilla pätkillä. Älkää hommatko itseänne lehtien pikku-uutisiin otsikolla "menetti pyöränsä hallinnan". Tuolla sanonnalla vastuu yllättävästä onnettomuudesta sysätään yksinomaan motoristille, vaikka sormi voisi monesti osoittaa myös tienpitäjän suuntaan.
Turvallista ja antoisaa kautta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lyhyesti... erittäin hyvä ja tärkeä kirjoitus.
Huomionarvoista ja tärkeää tietoa, Arska!
Lisäisin tähän kauhugalleriaan mutkaisten asvaltoitujen pikkuteiden routavauriot.
Esimerkiksi meikäläisen kotiseuduilla motoristien suosimat mutkatiet ovat hirveässä
kunnossa. Älyttömän syviä kuoppia ja notkelmia ja isoja , Arskakin mainitsemia, halkeamia.
Turvallisia kiloetrejä kaikille mp-ihmislle!
Täällä ei ne routavauriot oo olleet vielä niin pahat ollenkaan, kuin nuo yllärihiekkaiset kurvit. Kun sitä soraa on koko tien leveydeltä ja kurvi varjossa kirkkaan auringon jälkeen, on kyllä tiukat paikat..
pikkasen lauloi Matti Pellonpää-vainaa jo pari vuosikymmentä sitten Keke-laulussaan. Ja oli aivan oikeassa.