Moikka! Kolmisen vuotta sitten sain vamman vasempaan olkapäähäni epikohtauksen aikana; "kiitos" huolimattoman ja epäasiallisen yksityisortopedin sekä tutkimuksen että käyttäytymisen takia asia on venenyt ja vanunut näinkin pitkään. Aluksi en tosin edes tajunnut, että jotain vakavampaa olisi sattunut. Ajattelin vain, että olkapääni ja hiljakseltaan koko käsivarteni on jostain syystä kipeä, hirveän kipeä. Viimeiseen vuoteen vasen käteni on ollut jokseenkin hyödytön.
Töölön neurokirurgian vastaanotolla kävi ilmi, että olkapääni kiertäjäkalvo on revennyt ja sen ympärille on kehittynyt nk. jäätynyt olkapää. Näitä vammoja tulee toki monille ihmisille työperäisestikin, yllättäen mm. partureille (tai oikeastaan ei yllättäen, täytyyhän siinä työssä taittua asentoon jos toiseenkin), golfareille, tv:n töllääjille ja meille epeille.
Olen aikaisemmin "terveessä" elämässäni ollut kahdessa isommassa leikkauksessa. Nyt on ollut lievästi sanottuna jännitys päällä, kun on epilepsia painolastina. Leikkaus on edessä 6.4, hääpäivänämme! Tapasin anestesialääkärini 23.3, joka sanoi, että kaikki on ok.
Olisiko muilla, mieluiten rohkaisevia ;), kokemuksia epiaikaisista leikkauksista? Niin, no joo. Tämä menee jo suorastaan aneluksi. Kyllä ihan kaikkea voi kertoa.
Tätä tämä vanhuus teettää, vai mikä lie, ehkä se on se kun piti käydä niin monissa eri tutkimuksissa ennen leikkauspvm:ää. Enhän ole vielä edes 50 v!
Anyways, hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille ;)
Töölön neurokirurgian vastaanotolla kävi ilmi, että olkapääni kiertäjäkalvo on revennyt ja sen ympärille on kehittynyt nk. jäätynyt olkapää. Näitä vammoja tulee toki monille ihmisille työperäisestikin, yllättäen mm. partureille (tai oikeastaan ei yllättäen, täytyyhän siinä työssä taittua asentoon jos toiseenkin), golfareille, tv:n töllääjille ja meille epeille.
Olen aikaisemmin "terveessä" elämässäni ollut kahdessa isommassa leikkauksessa. Nyt on ollut lievästi sanottuna jännitys päällä, kun on epilepsia painolastina. Leikkaus on edessä 6.4, hääpäivänämme! Tapasin anestesialääkärini 23.3, joka sanoi, että kaikki on ok.
Olisiko muilla, mieluiten rohkaisevia ;), kokemuksia epiaikaisista leikkauksista? Niin, no joo. Tämä menee jo suorastaan aneluksi. Kyllä ihan kaikkea voi kertoa.
Tätä tämä vanhuus teettää, vai mikä lie, ehkä se on se kun piti käydä niin monissa eri tutkimuksissa ennen leikkauspvm:ää. Enhän ole vielä edes 50 v!
Anyways, hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi pitkästä aikaa!
Jahas, tuollaisia vammoja. Saa olla onnellinen, kun itsellä on vain naama ollut mustelmilla..pahoitteluni.
Mulla oli pari vuotta sitten nulutuksen vaativa operaatio, tosin vain tähystys. Jännitti myös mutta anestesialääkärin tapaaminen etukäteen rentoutti. Oli suorastaan vähän innoissaan kun kuuli taustani ja sanoi, että seuraavat myös EEG:n tapaan aivotoimintaa ja ilmoitti, että täytyykin mielenkiinnosta tarkkailla näkyykö meikäläisellä jotain erikoisempaa. En kyllä jälkikäteen löytänyt hiekkaa päästäni ja lääkärikin oli lopulta eri mutta kaikki meni ihan hyvin, ei pienintäkään oiretta tms. Nukutustohtori muistutti myös, että käyttämänsä mömmöt oikeastaan suojaavat kohtaukselta mikä on varmasti ihan totta. Otin omat lääkkeet mukaan, mistä olivat tyytyväisiä, olin epin takia yhden ylimääräisen yön "valvottavana" (säästivät vanhempia). Pari kipupiikkiä ja Oxynormia (käsittääkseni hyvin voimakas) sain kipulääkkeeksi sairaalassa.
Tosin sitten jälkikäteen sain ensimmäisen "tajuissaanolokohtauksen" mutta siihen vaikutti varmasti se, että ensin 6 pv melkoisissa kivuissa maattuani palasin töihin, jossa oli uskomaton hulabaloo ja työpäivät venyivät koko viikon 10-12 tuntisiksi, lauantaina synttäribileet (=alkoholia) ja sunnuntaina sitten sattui. Oma moka, josta taas viisastui.
Tarkemmin kun ajattelee, aikoinaan pääleikkauskin tehtiin jo epiin sairastuttuani ja se oli pitkä eikä myöskään mitään kummempaa ollut, siis mitään sellaista mikä ei menisi aukirevityn kallon ja aivojen sorkkimisen piikkiin.
Yksi asia hiukan kummastuuti yleisesti: olin 10 vuotta aiemmin ollut polvitähystyksessä (paikallispuud.) ja siellä sain allergisen kohtauksen eräästä aineesta. Tästä mainitsin ja kirjattiin papereihin. Kun sitten makasin salissa, paikalla ollut anestesialääkäri kysyi allergioista ja diapamipöhnissäni mumisin tämän kokemuksen. Hän totesi, että ahaa, no vaihdetaanpa hiukan näitä aineita, olipa hyvä että kerroit? Kaikki hyvin, mutta jäin miettimään miksei sitä tiedetty.
Tsemiä ja toivotaan käden kuntoutuvan ennalleen!
Kiva kun vastasit, ja samalla vahvistit omia tuntojani. Oma järkeni jo olikin päätellyt, että kaiketi anestesia jotenkin suojaa kohtauksilta (nyt olen tänään ollut tasan 2 vuotta ilman kohtauksia ;). Anestesialääkäri ei kyllä asiasta mitään maininnut, oli vain muutoin kovin rauhallisen ja itsevarman oloinen, kyseli epihistoriani läpi, ja kehui lääkkeitäni. Lääkekehuun minun oli helppo yhtyä, koskapa minulle määrätty coctail on toiminut minun kohdallani. Hermoilu kaiketi kuuluu jotenkin "psyykepuolen" asiaan, jouduinhan vielä muutama vuosi sitten 4-5 krt/kk lanssilla Meilahteen...
Tähystysjuttuna tämä munkin repeämä hoidetaan. Repeämän lisäksi jäätynyt (=liikkumaton) olkapää manipuloidaan liikkeelle - ts. väännetään pakolla! Luojan kiitos siitä en tiedä mitään. Kipu tulee kuulema olemaan kova, joten antavat jälkeenpäin 24 h kestävän puudutuspiikin, kipu kun voi provosoida kohtauksia (niin kuin ehkä sinullekin kävi, plus sinulla työstressi ja valvominen). Kotio pääsee jo samana päivänä, jos ei okseta, ja jos mies hakee/pysyy (ah) rinnallani 24 h kotiintultuani. Voip olla kova paikka armaalleni ;)
Kolme kertaa olen eri sairaalaihmisille preoperatiivisen tutkinnan (heh, ihan kuin kyse olisi Irakin sodasta. Jee, kyllähän minä ymmärrän jargonintarpeen, olin vain niin yliväsynyt sairaanhoitajan alkaessa selittää, että preoperatiivinen tulee englannista...oli pakko vain sanoa nauraessani hysteerisesti, että katso mun henkilötiedot - aah, sä kielenkääntäjä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, halattiin.) aikana joutunut huomauttamaan, että kyse on vasemmasta olkapäästäni, he kun ovat puhuneet oikeasta. Viimeksi kun näin leikkaavan kirurgini huomautin hänelle: olet tähän mennessä aina puhunut aivan oikein vasemmasta olkapäästä, jatka hyvää työtä. Minun täytyi sitten tietenkin selittää hänelle, mistä moinen kommentti. Hän nauroi, ja lupasi manipuloida vasenta. Varmuuden vuoksi taidan panna post-it -tarran vasempaan olkapäähäni ;)))))
Mahtoi olla pelottava kokemus sellainen "tajuissaanolokohtaus". Voin kuvitella, jollakin tavalla, omien voimakkaiden aurojeni kautta (joskin aika valjusti).