Rakkaudella, Ystävät!

Minä rakkauden rumpua soitin
soitin ja epäilin?
Sillä hetkisen aikaa voitin
kunnes kaiken menetin.

Niin sortui hiekkalinnat
tiellä tunteiden,
niistä maksoin kovat hinnat
kaipuuseen kaatuen.

Minut ystävät nostivat suosta
mihin hiljaa upposin,
taas rakkauden tiellä juosta
jaksan minäkin.

Ei arpeudu rinnan haavat
ne muistoina kirveltää,
silti aukeaa uudet aavat
mitkä sielussa soimaan jää.

Kun rakkauden tiellä kuljet
älä ystävän taakse jää,
jos suudelmin silmät suljet
se kauemmin lämmittää.

Jos käsi on viileän hellä
anna lämpösi ihminen,
tuo lämpö kun on sydämellä
sinä tunnet rinnassa sen.

Sen takaisin korkoina maksaa
minkä toisille ojentaa,
niin kulkea taivalta jaksaa
kun saa sielustaan rakastaa.