Minua jotenkin loukkaa, kun vanhemmat eivät enää nykyään pyri kanssani tekemisiin. Eivät soita kuin aniharvoin (paitsi silloin kun on jotain asiaa, esim. että kissa kuoli). Pitävätkö he minua muka niin aikuisena etten kaipaa enää yhtään huolenpitoa? Olen 22 v. Muutenkin vanheneminen ahdistaa ja tämä pahentaa sitä. 19-vuotiaana kun vielä asuin kotona, minulla ei ollut YHTÄÄN yksityisyyttä ja nyt kaikki on sitten päinvastoin. Missä on se kultainen keskitie?
Tästä päästiinkin toiseen asiaan josta olen loukkaantunut. Siitä kun ei ollut yhtään yksityisyyttä nuorempana, asuimme pienessä kerrostalokolmiossa (kyllä, mielestäni lapsi on onnellisempi isommassa omakotitalossa JA sisarusten ympäröimänä). Minua passattiin vaikka olisin halunnut saada jotain vastuuta. En saanut koskaan vastuuta mistään eikä minuun luotettu.
Ja kolmanneksi, tuo että olen ainoa lapsi. Neuvoksi sanoisin, että kannattaa aina hankkia 0 tai yli 2 lasta, muuten lapsi tuntee itsensä usein yksinäiseksi.
Vanhempieni kanssa on niin vaikea kommunikoida. Ovat niin ujoja ja juroja. En vaan ole oppinut koskaan arvostamaan noita piirteitä, mitkä minussakin meinaavat ottaa vallan. Ärsyttää myös äidin sanat viime puhelussa kun kerroin että olemme ystävieni kanssa menossa elokuviin, "noh.... sehän on hyvä.. että on niitä kavereita". Niin, miksei minulla olisi kavereita? Onko se jokin yllätys? Pitävätkö he minua jotenkin säälittävänä? Sitten kun joskus nuorempana kerroin saaneeni jonkun työpaikan, niin ihmettelivät vaan että ihanko totta eivätkä meinanneet uskoa. Olen ilmeisesti niin saamaton että se oli niin yllätys. Muutenkaan en kuule mitään kehuja tekemisistäni. Esim. olen lähdössä vaihto-opiskelemaan, eivätkä he sanoneet siihen oikein mitään. Haluaisin, että vanhempani olisivat rempseitä ja innoissaan asioista.
No eipä tämä nyt niin kamalasti ahdista, olkoot miten on. Ihan hyvinhän kuitenkin tullaan juttuun. Tuli vaan tämmöinen pikku juttu mieleen. Tiedä sitten, onko tuo lapsuus ruokkinut huonoa itsetuntoani ja epävarmuuttani, vaikka täysillä porkutankin eteenpäin omasta tahdostani (olisivat halunneet kai että asuisin vieläkin kotona). Eivät taida tietää mitään elämästäni enkä minä jaksa kertoakaan, niin vaikeaa on kommunikoida. Eivätpä he mitään kyselekään. Ollaan sitten näin.
Tästä päästiinkin toiseen asiaan josta olen loukkaantunut. Siitä kun ei ollut yhtään yksityisyyttä nuorempana, asuimme pienessä kerrostalokolmiossa (kyllä, mielestäni lapsi on onnellisempi isommassa omakotitalossa JA sisarusten ympäröimänä). Minua passattiin vaikka olisin halunnut saada jotain vastuuta. En saanut koskaan vastuuta mistään eikä minuun luotettu.
Ja kolmanneksi, tuo että olen ainoa lapsi. Neuvoksi sanoisin, että kannattaa aina hankkia 0 tai yli 2 lasta, muuten lapsi tuntee itsensä usein yksinäiseksi.
Vanhempieni kanssa on niin vaikea kommunikoida. Ovat niin ujoja ja juroja. En vaan ole oppinut koskaan arvostamaan noita piirteitä, mitkä minussakin meinaavat ottaa vallan. Ärsyttää myös äidin sanat viime puhelussa kun kerroin että olemme ystävieni kanssa menossa elokuviin, "noh.... sehän on hyvä.. että on niitä kavereita". Niin, miksei minulla olisi kavereita? Onko se jokin yllätys? Pitävätkö he minua jotenkin säälittävänä? Sitten kun joskus nuorempana kerroin saaneeni jonkun työpaikan, niin ihmettelivät vaan että ihanko totta eivätkä meinanneet uskoa. Olen ilmeisesti niin saamaton että se oli niin yllätys. Muutenkaan en kuule mitään kehuja tekemisistäni. Esim. olen lähdössä vaihto-opiskelemaan, eivätkä he sanoneet siihen oikein mitään. Haluaisin, että vanhempani olisivat rempseitä ja innoissaan asioista.
No eipä tämä nyt niin kamalasti ahdista, olkoot miten on. Ihan hyvinhän kuitenkin tullaan juttuun. Tuli vaan tämmöinen pikku juttu mieleen. Tiedä sitten, onko tuo lapsuus ruokkinut huonoa itsetuntoani ja epävarmuuttani, vaikka täysillä porkutankin eteenpäin omasta tahdostani (olisivat halunneet kai että asuisin vieläkin kotona). Eivät taida tietää mitään elämästäni enkä minä jaksa kertoakaan, niin vaikeaa on kommunikoida. Eivätpä he mitään kyselekään. Ollaan sitten näin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä olisi kuulunut tuonne suhteet-palstalle ennemminkin..
Suku on pahin. Siellä saat kohtalontovereilta tukea.