niinpä niin...mulla on ikävä niitä hetkiä kun olin rakastunut. Kaikki oli uutta ja jännittävää, tuntuu kuin maailma olis avoin eikä mikään ollut mahdotonta. Aika mennyt ei koskaan palaa ja olen liian katkera uskoakseni enää rakkauteen. Mutta ikävä on vielä jäljellä.
aikansa kutakin
damn if you do
11345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten se Ressu Redford lauloi...niin moni tulee vastaan, kuka on se oikea?
köydestä ei puhuta hirtetyn miehen talossa. Ei enää.
tietysti romanttiset hyvät puolensa ja on kaunista muisteltavaa, mutta täytyy myöntää, että se oli vaan satua (pettävää). Ei oikeastaan tunne enää mitään, välillä masentaa, mutta ei asioita voi pakottaa mieleisekseen. En enää hirveästi kaipaa, joskus hieman ikävöi ja tulee miettineeksi, että toisessa oli aika paljon hyviä puolia ja mitä tekisi yhdessä viikonloppuisin ja sen sellaista. Elämä ei vaan menen kuin tahtoisi. Joskus ehkä tajuaa, mikä kaiken tarkoitus oli.
vielä onnellisemmassa asemassa koska tiedän jo mikä kaiken tarkoitus oli. Enkä siis kaipaa ketään ihmistä vaan sitä tunnetta. Mutta kuten sanoitkin, elämä ei mene niinkuin tahtoisi, ei edes läheltä sitä.
Se on varmaan helpottavaa, että tietää, mikä tarkoitus oli. Olet sitten valmis rakastumaan uudelleen.
Tulkitsitko tarkoituksen, selvisikö se sinulle vuosien päästä vai löysitkö selventävän vihjeen tai asian, joka kertoi, että näin asian laita on?
En ole itse löytänyt tarkoitusta muuta kuin et emme sopineet toisillemme ja näin sen kuuluikin mennä.
rakastut vielä uudelleen ! Tuut onnelliseks ! Toivottavasti vaan oot todella selvillä, mitä sun rakkautes kohde susta oikeesti ajatteli ! :)
rakastua enää uudelleen. Se osa minusta tapettiin jo vuosia sitten. Muistan vain mille tuntui olla rakastanut ja sitä tunnettan toisinaan jostain kumman syystä vielä kaipaan. Tiedän etten pysty enää koskaan rakastamaan.
ihminen oikein on, joka sut noin pahasti on korventanut? Eihän hän ansaitse sitä, että sinä nujerrat oman elämänhalusi ja rakkaudellisen elämän kokonaisuudessaan hänen takiaan. Unohda koko juttu. Mä en ainakaan, vaikka olisin kuinka surenut jonkun takia, niin en mieti enää vuosia. Se on korkeintaan kaksi vuotta ja sitten kohti uusia tuulia. Mä ajattelen sen niin, että se toinen ei saa pilata mun elämää yhtään enempää kuin on tarvis.
sure :D eikä mun elämänhalu ole minnekkään kadonnut. En vaan usko rakkauteen (jos sen niin voi sanoa) enää, sitä ei ollut mulle koskaan tarkoitettu.
Ja muuten lopetan justiinsa tähän viestiketjuun kirjoittelun koska kuitenkaan en osaa tunteitani tulkita (eikä ne todellisuudessa ketään kiinnostakkaan!) :D tää oli alun alkaenkin tyhmä idea, pahoittelut palstan tilan viemisestä :))
ovat kiinnostavia. Tunteet ovat tosi tärkeitä. Anteeksi, jos loukkasin. Ajattelin vaan, että helpottaisin olotilaasi, että voisit päästä eteenpäin tuskastasi.
et sä mua loukannut :) Oikeesti olet oikeassa; kenenkään vuoksi ei kannata elämänhaluaan menettää.