Sijaisperhe ei ole muuta maailmaa paremmin suojattu yksikkö, vaan sekin
on altis kaikelle inhimilliselle avioeroista päihteiden käyttöön ja väkivaltaan.Eri kunnilla on erilaisia
kriteerejä, joiden perusteella sijaisperheitä arvioidaan. Ehdottomia esteitä sijaisperheeksi
ryhtymiselle ovat esimerkiksi päihteiden käyttö, rikollisuus ja vakavat
mielenterveysongelmat.
Sijoituksen purkautumisen syinä voivat olla myös yhteistyöongelmat sijaisvanhempien
ja sosiaalityöntekijän välillä, mutta muistiinpanoihin sijoituksen
keskeytymisen syyksi sitä ei ole kirjattu (vrt. Kääriäinen, 2006). Perhehoitoliiton
tekemän selvityksen mukaan sijaisvanhemmat kokivat sijoituksen katkeamisen
syyksi myös sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman yhteistyön vähyyden ja riittämättömät
tiedot sijaislapsesta (Luomala, 2005).
Sijaisvanhempien kuvaamia yhteistyöongelmia, joihin olen törmännyt tutkiessani katkenneita sijoituksia, oli
mm.
on altis kaikelle inhimilliselle avioeroista päihteiden käyttöön ja väkivaltaan.Eri kunnilla on erilaisia
kriteerejä, joiden perusteella sijaisperheitä arvioidaan. Ehdottomia esteitä sijaisperheeksi
ryhtymiselle ovat esimerkiksi päihteiden käyttö, rikollisuus ja vakavat
mielenterveysongelmat.
Sijoituksen purkautumisen syinä voivat olla myös yhteistyöongelmat sijaisvanhempien
ja sosiaalityöntekijän välillä, mutta muistiinpanoihin sijoituksen
keskeytymisen syyksi sitä ei ole kirjattu (vrt. Kääriäinen, 2006). Perhehoitoliiton
tekemän selvityksen mukaan sijaisvanhemmat kokivat sijoituksen katkeamisen
syyksi myös sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman yhteistyön vähyyden ja riittämättömät
tiedot sijaislapsesta (Luomala, 2005).
Sijaisvanhempien kuvaamia yhteistyöongelmia, joihin olen törmännyt tutkiessani katkenneita sijoituksia, oli
mm.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivätkä sijarit ole yhtään sen kummempia vanhempia kuin keskiverto vanhemmat ovat yleisesti ottaenkaan.
Lastensuojelussa on meillä vallalla naurettava kolmijako: hyvät, pahat ja rumat.
Hyviä ovat olevinaan s-huollon edustajat, toimivat sitten miten irvokkaasti tahansa; pahoja ovat lapsiaan puolustavat vanhemmat ja rumia ovat ainakin moraaliltaan ls:n vastuuhenkilöt, jotka eivät välitä yhtään, mitä lapsille huostaanoton jälkeen tapahtuu.
Samoin kuin terveydenhuollon hoitohenkilöstön palkkojen pienuutta taka vuosina perusteltiin ajattelulla, että kyse oli jostain merkillisestä uhrautumisesta kun autettiin sairaita ihmisiä, työllä oli laupeudentyön sädekehä yläpuolellaan. Nyt sijaishuoltoon suhtaudutaan osittain samoin, vaikka mielestäni hyväntekeväisyys on kaukana ainakin laitosten kiskurihinnoista, kun esim. 2-vuotinen intensiivihoito maksaa yhdestä lapsesta nykyhinnoilla jo vähintään 500000 eli puoli miljoonaa euroa. Sen on sitten määrä korvata puuttuvat sairaalapaikat, tosin pahoinpitelyt ja muut kaltoinkohtelut lapsi saa kaupanpäällisenä samaan hintaan. Kun lapsi kotiutuu, yhteiskunta maksaa vielä terapiaa huostaanotto traumoista toipumiseen KELAn kustantamana useiden vuosien ajan.
Ja s-perheiden saamat tuet, esim. vammaistuki maksetaan suurella prosentilla korotettuna sijaisperheeseen. Kaikki nämä tiedot löytyvät kyllä netistä, vaikka aina joku sijari hyökkää näitä valheiksi väittämään, joka kerran niistä täälläkin kirjoitetaan.
"Perhehoitoliiton tekemän selvityksen mukaan sijaisvanhemmat kokivat sijoituksen katkeamisen
syyksi myös sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman yhteistyön vähyyden ja riittämättömät
tiedot sijaislapsesta (Luomala, 2005)."
Tuota, tuota... Se katsokaas tiedonkulku katkeaa siinä vaiheessa kun sossun pitäisi kertoa sijoituksen todellisista syistä. He kun kovin mielellään kaupittelevat sijareille vain niitä syitä, jotka he ovat huostaanottopapereihin merkinneet.
Aivan varmasti jätetään kertomatta esim. se, jos lasta ei ole laskettu psykiatrian tutkimusosastolta vanhempien vaatimiin tutkimuksiin, jolloin sijarit saavat yllärinä hyvinkin haastavan kasvatettavan eli ilman oikeaa diagnoosia jääneen neurologisen oireyhtymän lapsen. Samoin salaisuutena pidetään, kun lapsi huostaanotetaan hyvästä perheestä erityisopetuksen puutteen takia. Niissä tapauksissa kun lapsen oppimisongelmien katsotaan paranevan sillä, että "lapsi siirretään vakaisiin olosuhteisiin", sama ihme tapahtuu geeniperinnöllisten oireyhtymien kohdalla. Todellisuudessa lapsen kotioloissa ei ole tarvinnut olla mitään epävakautta, vaikka asia noin rivien välistä annetaan ymmärtääkin. Siis sossu osaa kyllä taidot siinä, että heitä ei kovin usein pääse syyttämään suoranaisesta lain rikkomisesta.
Jos kyse on sijareista, jotka eivät ole nimenomaan pyytäneet erityislasta, on heidän väsymisensä täysin ymmärrettävää, mutta erittäin vastuuntunnotonta lasta kohtaan yhteiskunnan taholta tietysti. Ja niin lapsen pompotus sijaispaikasta toiseen voi alkaa. Julkisuudessa lukemattomiin sijoituksiin syyksi selitetään vain Perhehoitoliiton totuus, eli päihdevanhemmat, joiden "oikeudet menevät lapsen oikeuksien edelle", kun he vaativat lapsen aina kotiin, vaikka eivät ole sitoutuneet raittiuteen. Ihan kuin muka sossu kotiuttaisi lapsen vanhempien VAATIMUKSESTA, elleivät itse näe aihetta kotiutukseen! Jos joskus on niin tehty, mutta ei kyllä vuosiin enää, siitä Perhehoitoliitto on pitänyt valhepropagandallaan visusti huolen.
Lapset kärsivät kieroilusta, salailusta ja valheista, syyllistyi siihen kuka tahansa huostaanottoprosessiin liittyen. Mutta sehän on yleinen teema koko lastensuojelun julkisuuskuvaakin ajatellen.
valhetta, jota lastensuojelu on väärällään, ovat uskomukset, että jotkut ihmiset muka voisivat suojautua paremmin miltään ELÄMÄÄN KUULUVILTA asioilta, onnettomuuksilta, sairauksilta tai miltään vastoinkäymisiltä kuin kukaan muukaan. Kyllähän rahattomuus tietysti huonontaa perheen yleistä tilannetta, mutta niin poliitikot ovat halunneet asioiden viime vuosina olevan:
Esim. tyttömyyden myötä jotkut saadaan riittävän huonoon tilanteeseen, että lastenSUOJELUtoimet voidaan aloittaa.
että Jyväskylän maalaiskunnassa on kuviteltu, että kaksi aikuista voi huolehtia noin 10 0-18 vuotiaasta lapsesta, ottaa sijoitukseen samaan aikaan kahden eri perheen lapset, joista kaksi alle 2 vuotiasta, ja yksi 4 vuotias. Vajaa ½ vuotta aikaisemmin taloon oli otettu 12 vuotias, joka tuossa hötäkässä potkastiin pellolle.
Noin puolen vuoden kuluttua 4 pienen lapsen sijoituksesta sossu kertoi, että sijaisperheessä järjestetään leiri, koska se on kiva lapsille. samaan aikaan kerrottiin, että tuo perhe toimii myös kriisiperheenä. Ja talon käytävillä tuon kaiken lisäksi parveili noin 4-5 tukinuortamiestä.
Voisin kuvitella, että tuon sijaisperheen palkka euroissa oli tuon sijoitusvuoden aikana noin 15 - 20 tuhatta kuukaudessa.
Kuitenkin näin, että 4 vuotiaan kanssa ei kukaan sijoitusvaiheessa ennättänyt olemaan. (lapsi makaili melko pitkän ajan mahakipuisena oksennusämpärin kanssa kerrossängyn alapetillä, joka oli vuorattu paksulla huovalla. Eräällä toisella ihmiselläkin on havaintoja tuosta ajasta - joten tiedän, että tuo aika ei ollut päivä tai kaksi, vaan pitempi.
En usko, että perhe, jolla on paljon muitakin intressejä, kuin lasten kanssa oleminen voisi mitenkään selvitä yllä kertomastani tilanteesta (tilanteista) kunnialla. Läheiseni - ja ymmärtääkseni nuo 3 muutakin sijoitettiin hyvin traumatisoivalla tavalla - koskapa viranomaislla ei ollut ymmärrystä siitä, että muullakin tavalla olisi voitu toimia. Ja olisi kyllä voitu, jos olisi haluttu. Tällaisen kamalan, rikollisen viranomaistoiminnan seurauksena lapset ovatkin kipuilleet ja kärsineet tuossa paikassa.
Eli minun läheiseni kohtasi ensimmäisen sijoitusvuotiensa aikana noin 30 uutta lasta ja useita uusia aikuisia.
Meidän muutamien lapsen elämässä olleiden sukulaisten läsnäolon sen sijaan katsottiin olevan lapselle haitaksi.
Voisiko joku viisas lastensuojelun ammattilainen selittää minulle, miksi lapsille tehdään näin. Miksi Jyväskylän maalsikunnassa toimittiin näin 2000 luvun Suomessa?
olen tehnyt havainnon, että lastensuojeluperheet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään monessakin mielessä. Tällä palstalla on jo puhuttu, miten asuinkunta vaikuttaa siihen, millaista palavelua perheet saavat ja millaisen asennemaailman kanssa ollaan tekemisissä.
Toinen seikka on se, että tiedostavammat vanhemmat saavat lapsilleen parhaat sijaishuoltopaikat ja "puolustuskyvyttömät" joutuvat tyytymään huonompiin. Eli voisi ajatella että lastensuojelu syyllistyy moninkertaisesti mainostamaansa "sukupolvien ketjun siirtämiseen". Jos lapsen tilanne on lohduton, hänelle tulisi ehdottomasti etsiä paras mahdollinen sijaishuoltopaikka, eikä häntä tulisi työntää ensimmäiseen vapaana olevaan kenneliin, jonka rouva vieläpä itse käy lapsen varastamassa kotoaan.
Kennelit on koirille. Lapset tarvitsevat yksilöllistä huolenpitoa ja rakkautta, ei yksin sänkyyn lojumaan jättämistä ja keskenään leikkimistä (kun aikuisella on sivubisneksiä). Ei ole sitten ihme, jos varhaisessa vuorovaikutuksessa on pulmia, kun aikuisella on niin paljon sivutöitä, että niistä muodostuu koko työpäivä.
vuorovaikutuksen häiriöitä syntyy viimeistään sijoituksessa - ainakin tuollaisissa olosuhteissa - jos niitä ei vielä kotona ole aikaansaatu.
Valheisiin perustuva lastensuojelun ihannointi ei kuitenkaan tunne tällaisia tapauksia ollenkaan, niitä ei haluta nähdä, niiden olemassa olo kielletään, koska pelkän huostaanoton katsovan takaavan lapselle kaiken, mitä hän tarvitsee. Järjetöntä ja erittäin tuhoisaa lapsia kohtaan!
erityisesti lapsen ja hänen sukulaistensa suhteet pyritään minimoimaan tuossa kammottavassa talossa. Sijaisrouva on saanut vuosia selittää asiaa sillä, että lapset eivät kiinny häneen, jos muutkin saavat heitä tavata.
Eli yksi huonon sijaisperheen merkki: Lapset pyritään eristämään läheisistään. Erityisesti haitalliseksi koetaan kasvatusalan ammattilaissukulaiset. Heitä ei päästetä edes tontille, sillä sieltä voi paljastua kertakatseella mitä kamalampia lasten laiminlyöntejä.
Olen nänhyt, miten tuossa pihassa pieni tyttö (5v) on hoitanut 2½ vuotiasta veljeään, joka paleli kauttaaltaan horkanomaisesti. Lapset seisoa kököttivät täsmälleen samassa paikassa, missä he olivat seisoneet lähes 3 tuntia aiemmin, kun lähdin läheiseni kanssa retkelle.
Kun palasimme pihaan, tyttö pyysi minulta apua veljensä lämmittämiseen. Hän pyysi minua laittamaan hupun veljensä päähän. Yhtään näistä lapsista kiinnostunutta aikuista ei näkynyt pihassa. Yksi oli, mutta hänen huomionsa (sekä perheen oman lapsen) oli kiinnittynyt heille varmasti paljon tärkeämpiin työtehtäviin. Kun kerroin näkemästäni viranomaille, ketään ei kiinnostanut.
Sen sijaan sain tontillemenokiellon. Se siitä seuraa, kun suojelee lapsia.