Olisko noin..

on. Kaksosraskauteen tuntuu liittyvän paljon epämääräisyyttä, pelkoja ym., joka saattaa olla perua vanhastaan kun ultrat sun muut seurannat eivät olleet nykypäivän luokkaa. Toki on totta, että komplikaatioiden riski on suurempi kaksoisraskauksissa, mutta kukaan ei ota huomioon, että yksösraskauksiin verrattuna huomattava osa kaksosraskauksista on hedelmöityshoitojen tulosta, joten voi ajatella, että edellytykset luonnolliselle raskausajalle ovat jo lähtökohdiltaan huonommat.

Itse olen luomutuplaodottaja (ei-identtiset), ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Ei mitään kremppaa, ei siis yhtään mitään ja viimeisellä kolmanneksella jo mennään. Itsekin olen "pieni" ihminen, mutta selkävaivoja yms. ei ole ollut ja lenkkeilen edelleen aivan kuin ennenkin.

Tähän asti kaikki siis on mennyt paremmin kuin hyvin, ja eiköhän joka raskauteen kuulu murhe ja huoli riippumatta sikiöiden lukumäärästä ? Lisäksi meillä se etu, että kontrollointia on huomattavasti useammin ja tarkemmin (lääkäri). Luulen, että asia on jo sinullekin "selvä" päätellen tuosta hymiöstä nro 5 jälkeen.

Hyvää odotusaikaa

hei, olen itse kaksonen ja syntynyt juuri tuollaiseen perheeseen jo 30 v sitten eli meillä oli 3 lasta ennestään ja sitten synnyttiin me, kaksoset tyttö ja poika. Lapsuus oli mukavaa isossa perheessä, sen voin sanoa...Onnea vaan odotuksellesi ja koko perheelle :). Nyt aikuisena on mukavaa kun on omilla lapsillani paljon serkkuja. Äitini kyllä sanoi työstään eläkkeelle jäätyään , että suurimman työuran hän kokee tehneensä kuitenkin meidän äitinä :)

Uskon kyllä, että ajatukset risteilevät sinne tänne.
Minulla oli sama tilanne; kolme lasta ennestään, ja sitten kaksoset. Vanhin oli 6-vuotias ja nuorin ennätti juuri täyttää kaksi, kun tuplat syntyivät.
Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Raskausaikanakin voin erinomaisesti. Kontrollikäynneillä minua aina vähän peloteltiin, että synnytys voi käynnistyä hyvinkin pian. Minä en moisesta masentunut, vaan elin ihan normaalia lapsiperheen elämää. Ei siinä kyllä olisi ollut aikaakaan murehtia omaa olemistaan - kolme vilkasta tenavaa piti siitä huolen.

Kun kaksoset sitten syntyivät (12 päivää ennen laskettua aikaa) ja pääsin kotiin, elämä jatkui, kuten siihenkin asti. Mies kävi töissä, ja minä hoidin lapset.

Naapurit kovasti hoputtivat minua anomaan kodinhoitajaa, mutta en katsonut tarvitsevani sitä, koska pärjäsin ihan hyvin itsekseni lasten kanssa. Iltaisin, kun kmieheni tuli kotiin, saatoin lähteä itsekseni vähän shoppailemaan, että sain olla "rauhassa".

Ainoa asia, mitä silloin toivoin, oli se, että saisin joskus nukkua niin paljon kuin haluan. Kaksoset heräsivät AINA eri aikaan yöllä, enkä saanut rytmiä muutettua mitenkään. Mutta siitäkin on selvitty.
Nyt valvon öisin muista syistä (odotan teini-ikäisiä nuoria viikonlopun vietosta kotiin).

Meillä lapset ovat olleet aika terveitä, vaikka korvatulehduksetkin ovat tuttuja.

Kyllä se on niin, kuten arvelitkin, että ei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin minkä hän jaksaa kantaa.

Odottele vain levollisin mielin, ja nauti kasvavasta vatsastasi ja sen asukeista ;)

Hei!
Täällä 6v, 5v ja 2 x 1v lasten äiti. Ajatuksia voisin vaihtaa mesen välityksellä [email protected]
Oletko jo löytänyt tiesi monikko-onnea sivustolle? Se on suljettu sivusto vain monikko vanhemmille. Googlella löytää!