Kertokaa te vanhemmat jotka olette mielestänne vieneet lapsia liian vähän ulos siis ihan jo vauvasta saakka. Näillä' palstoilla kun kaikki korostaa vaan asioita mitä on niin hienosti tehneet ja tekemässä mutta kirjoitetaan nyt tähän ketjuun rehellisesti asioista ja tuntemuksista. Minulla itselläni on 3 lasta ja rakkautta ovat saaneet yllin kyllin ja tulevat aina saamaankin mutta olen ns. laiska äiti ja olen lintsaillut ulkoiluista aikoinani niin että on ihan huono omatunto. Vaikuttaakohan se lasten kehitykseen mitenkä? Voiko joku kertoa asiasta jos ihan oikeasti on kokemusta tai tietoa!! En voi uskoa että olen ainoa äiti joka ei ole vienyt tarpeeksi lapsiaan ulos ja nukuttanut vauvojaan ulkona. Esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä jolla voi masennus kestää vuodenkin niin miten se on vaikuttanut lapsen kehitykseen kun on monet tärkeät asiat jäänyt tekemättä? kehittyykä lapsi siinä missä muutkin ja jos ei niin onko kehitys kiristtävissä sitten kiinni myöhemmin??
rehellisiä vastauksia
PässiÄiti
9378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En nukuta ulkona enkä aiemminkaan nukuttanut. On kyse valinnasta. En halua nukuttaa ulkona enkä vaunuissa ellei lapsi sattumalta nukahda kun vaunuilla ollaan liikkeellä. Sänky on nukkumista varten.
kyllä miekin oon hyvin pitkälti sitä mieltä että sänky on nukkumista varten. yks tuttu sano ettei nitten lapsi suostu nukkumaan muualla ku ulkona mut luulis että vauva nukkuu vaikka linnanmäen vuoristoradassa tai ampuradalla jos se vaan on tottunu siihen. enkä halunnu ikinä opettaa vauvaani että ulos pääsee aina nukkumaan, koska en oo mikään himoulkoilija. Vauvan kanssa en käyny läheskään joka päivä ulkona. Mutta nyt kun lapsi on kasvanu ja selvästi nauttii ulkona olosta (ja kiukkuilee jos ei oo päässy) niin oon käyny LÄHES joka päivä. mut en soimaa itteeni liikoja jos joku päivä jää ulkoilematta.
Voit katsoa lapsiasi nyt, että minkälaisia he ovat. Jos ovat keskimäärin tasapainoisia, et ole tehnyt mitään "väärää" heidän hoitonsa suhteen.
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa notkua leikkipuistoissa tai hiekkalaatikon laidalla, vaan kaipaan ennemminkin aktiviteetteja, joista saa jotain mielenliikkeitä. En myöskään nukuta lapsiani ulkona, niin että olisin itse sisällä. Terveitä ovat ja mieleltään tasapainoisia.
Meidän lapset olivat päiväkodissa ja saivat siellä kohtuullisen hyvät ulkoilut. Kun täyttä päiväkotipäivää tehtiin 1-vuotiaasta lähtien, niin aika tarkkaan 10 kertaa viikossa ulkoilivat. Se oli mielestäni päiväkodin tehtäväkin ja nurisin joskus, jos monta päivää peräkkäin sadetta pelkäsivät. En nimittäin halunnut ulkoiluttaa lapsiani viiden jälkeen pimeässä ja loskassa. Hyvin päiväkodit hommansa hoitivat ja olin kiitollinen. Lisäksi kuljimme noin kilometrin matkan päiväkotiin mennen tullen kävellen, lapsi toki yleensä rattaissa pienenä.
Ulkoilu on hyvä homma niin lapselle kuin aikuiselle. Mutta kamalan tylsää se on aikuiselle tuo lasten ulkoiluttaminen yleensä. Eikä se lapsellekaan niin kamalan lystiä ole, jos yksinään joutuu ulkona olemaan. Joten päiväkodit, puistotädit ynnä muut ovat loistavia!
Moni auliisti myöntää ulkoiluttavansa lapsiaan koska sisällä meno yltyy niin kauheaksi. Jos on vaikka kolme poikaa viiden vuoden sisään tms. niin ennemmin sitä pihalla pitkästyy kuin sisällä korjaa palasia. En ole ikinä jaksanut syyllistyä siitä, että ulkoilen niin vähän lasteni kanssa. Ja se aika, jolloin siellä hiekkalaatikon reunalla pitää istua, on kuitenkin lyhyt. Minusta paljon tärkeämpää on pitää huolta siitä, etteivät isommat lapset maleksi sisällä päivät päästään. Eli siitä olen kyllä ollut häpeissäni, että minun lapsillani on yleensä viimeisenä polkupyörät kevätkunnossa. Pikkulapsi pystyy liikkumaan sisälläkin. Kriittisempää on tuollaisen yli 10-vuotiaan kanssa, että miten sen saa sinne pihalle heitettyä. Ja joskus pitää silloinkin mennä mukaan...
Mutta vielä sanoisin: sama hyöty siitä ulkoilusta on lapselle kuin aikuiselle. Kai sinustakin on joskus kiva mennä ulos? Päänsärky hälvenee ja niskakipukin saattaa kadota.
Olen kaikki vauvat nukuttanut joko ulkona tai kuistilla. Ovat nukkuneet paremmin päiväunensa niin. Mutta Suomihan on kai ainoa maa maailmassa, jossa vauvoja nukutetaan joko pahvilaatikossa (äitiyspakkaus) tai ulkona. Tätä ulkomaalaiset ihmettelevät :D
Koska meillä on lapsia enemmänkuinlakisallii :), on tuon ulkoilun laita vähän niin ja näin. Tai kai sitä ulkoilua voisi isollakin lapsilaumalla harrastaa, mutta esim nyt kura-aikaan, en jaksa pukea monia kurahousuja jalkaan että päästään ulos. Ulos mennään vain kun minulla on erityisen energinen päivä, eli ei kovin usein. En pode siitä huonoa omaa tuontoa - tai kyllä joskus... Mutta en usko että ulkoilun puute aiheuttaa mitään traumoja lapsilleni. Tietysti terveisiin elämäntapoihin totuttaminen olisi hyvä juttu, ja niihinhän ulkoilu eittämättä kuuluu. Mutta lapsen varsinaiseen kehittymiseen tärkeintä on rajat ja rakkaus, syli ja huomio.
Yhtyisin siihen ajatteluun että mielestäni ulkoilu on uhmiselle iästä riippumatta hyväksi. Kuuluu hyviin elämäntapoihin. Säännöllinen liikunta ja ulkoilu pitää mielen virkeänä. Kannattaa koittaa löytää siitä jokin asia mikä itseään miellyttää. Haluan opettaa lapselleni hyviä elämäntapoja, ja pienestä on aoitettava. Mutta meilläkin oli talvella aika jolloin ei käyty välillä muutamaan viikkoonkaan ulkona johtuen toki suurista pakkasista,niin kyllähän sitä vähän ajatteli että on "huono äiti".. Varsinaisesti en vie lasta ulos nukkumaan mutta siis ajoitan omia kävelyjäni päikkäriaikaan josko poika silloin nukahtaisi mut kävelyn jälkeen tuon aina sisälle enkä jäätä yksin pihalle.
Ollaan mieheni kanssa talttailtu paljon ja voin itse henkilökohtaisesti sanoa että aivan erilainen fiilis on kun viettää päivän pihalla. Tekee kaasulla aamuteen, päivällä keittää perunat ja paistaa kanan ja iltapalaksi paistelee lättyjä ja yöksi menee telttaan nukkumaan raikkaaseen ilmaan.hmm on sitten niin makisat unet ja mukava olo ulkoilusta vaikkei ole urheilu-ulkoilua. Kortinpeluuta, lautapelejä, ruuanlaittoa,lehdenlukua, kutomista..mitä tahansa voi tehdä pihalla muutakin kuin istua vain hiekkalaatikon vieressä. Ja mielestäni itse nukun paremmin teltassa,mökillä tai vaunussa yöni joten uskon että lapset pitävät myös ulkoilmaunista.
Niin ja siis ajatukseni muutenkin on opettaa mielestäni hyviä elintapoja oli ne sitten ulkoilua,urheilua,terveellistä syömistä, hyviä käytöstapoja tai vaikkapa hampaiden pesua. Itseäni harmittaa välillä se että on vanhemmiten joutunut opettelemaan asioita uudelleen kun lapsuuden kodissa opitut asiat eivät välttämättä ole ne parhaimmat.
Mites aivojen kehitys? Tartvitseeko lapsen aivot happea kehittäkseen... siis tietenkin tarttee mutta jos ei saa ulkoilmaa tarpeeksi niin voiko se vaikuttaa johonkin? Minulla on molemmilla lapsillani kehitysviivettä ja olen erittäin vähän ulkoillut heidän kanssaan ja nyt on syyllisyyden tunne kova. Muuten olen kyllä lapseni hyvin hoitanut ja rakkautta ovat saaneet! Entä oletteko tarjonneet kotioiloissa miten paljon virikkeitä? Kertokaa minulle hieman voiko olla niin että olen ollut liian passiivinen äiti ja siksi lapsillani onn kehitysviivettä?
Syyllistän itseäni tällä hetkellä ja tätä kait kaikki vanhemmat tekee kun lapsella ei menekään kaikki niinkuin pitäisi!!
Niin ei nyt varmaan sisällä olo aiheuta kehitysviivettä varsinaisesti mutta passiivisuus saattaa kylläkin. Jossain oli tutkimusta siiitä että suurkaupungissa asuvat ja kasvaneet lapset että heillä oli esimetrkiksi ongelmia kävellä metsässä kun eivät olleet tottuneet maastin korkeus vaihteleluuksiin niin paljoa.Pihalla oppii erilailla asioita kuin sisällä ja tuo vaihtelevuutta päivän kulkuun. Aika tylsää jos kaikki päivät ollaan vaan sisällä eikä sieläkään tapahdu juuri mitään. Kyllä aikuinenkin tylsistyy jos aina on samanlaista. Kaikki oppii asiat omalla painollaan mutta uskon että vanhempien aktiivisuus auttaa lapsia oppimaan asioita. Kävely tulee sitten kun lapsi on siihen valmis mutta jos vanhemmat eivät yhtään edes auta lapsen lihaksiston kehitystä niin varmaan liikkumisen oppiminen pitenee.
Olen seuraillut tuttuja lapsia japaljon on eroja juuri siinä mitä vanhemmat heidän kanssaan tekee. Toisessa perheessö jo 3 vuotias osaa laskea 10een mutta toisessa 6 vuotias ei kun vanhemmat eivät ole numeroita ottaneet mitenkään leikkiin mukaan. Samoin kaikki muukin aktivointi auttaa lapsen kehityksessä. Kaikki asiat lapsille on uusia niitä pitää harjoitella ja opetella toki leikin tai laulujen varjolla. Enkä nyt tarkoita mitään koulua vauvoille vaan kertoa esimerkiksi jo pienestä pitäen kun puet lasta että mitä puet ja mihin. Nyt laitetaan vihreä sukka jalkaan sitten toinen sukka oikeaan jalkaan näin sinulla kallo on kaksi sukkaa.. Paljon sanoja ja toistoja niin lapsi oppii ymmärtämään mitä tapahtuu ja sanojen merkityksen. Ja kehittäviä leluja palikoita kirjoja ja palapelejä niistä oppi sanoja ja värejä muotoja yhteen ja erikseen laittamista sekä sisäkkäin.
Oli myös jossain lehdessä hyvä asrikkeli musiikista lapsen elämässä. Ne jotka kuuntelevat musiikkia ovat kouluiässä muistaakseni muita lapsia keskittymisessä jonkin verran edellä. Ja oliko niin että muisti oli hiukan parempi.Koska musiikkia kuuntelevat lapset kuuntelevat sanoa ja laulujen toistaminen auttaa heittä oppimaan laulun sanoja ja samalla he keskittyvät kunteluun.
Mutta kai neuvolassa olette keskusteelleet lapsein kehityksistä missä menevät ja mistä mahdollisesti aiheutuu ja miten heitä voisi edesauttaa jotta kirisivät kehitystä tai pysyisivät mukana eivätkä jäisi enemp''ää jälkeen.
Et taida olla ihan fysiikkaneroja. Ilmassa on happea noin 21 prosenttia ja hiilidioksidia 3 prosenttia. Tuo happipitoisuus on niin korkea ettei siihen juurikaan vaikuta sisällä olo. Sen sijaan sisällä hiilidioksidipitoisuus voi suhteellisesti nousta jopa vaikuttavalle tasolle koska suhteellisesti muutos 3 prosentin tilavuudessa on aina huomattavasti suurempi kuin 21 prosentin tilavuudessa. Korkea hiilidioksiditaso voi aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä ja "huonon hajun". Silloin yleensä sanotaan, että avataan ikkuna että saadaan happea. Mutta kyse ei ole hapesta vaan pitäisi sanoa että avataan ikkuna, että hiilidioksidit pääsisivät ulos.
Meillä aikoinaan lapsi pääsi ulos muistaakseni vasta noin 8 kk iässä koska hänellä oli hankala keuhkoinfektio ja hän sai mennä ulkoilemaan vasta kun yskä hellittää ja hän yski kaikki nuo ensimmäiset kuukaudet. Huomaa myös että tuon infektion alkuaikoina lapsella oli monta kertaa happivajausta ja hän sai lisähappea.
Siltikään hänelle ei tullut kehitysviivästymää eikä muuta aivotoiminnan häiriötä.