Mitä mieltä olette tästä, kun joku kuuntelee mielellään katkeraa vuodatusta sillä mielellä, "hyvä etten itse ole tuollainen". Onko tämä kiinnostusta miten hän ratkaisee ongelmansa, vai moraalisesti väärin?
Jollei mikään muu yhdistä kuin joku henkilö, ja hänen asiansa.
Kohde on antanut periksi, ettei sopua ikinä tule, kalkatus silti jatkuu. Eikö ole jotenkin arveluttavaa katsella tuskaista kieriskelyä.
Tietenkin elämä on rajojen etsimistä, on kiinnostavaa kuinka kauan joku kestää hiostusta. Miten kauan kuuntelisitte vihanpurkauksia, jotka eivät johda mihinkään?
Jollei mikään muu yhdistä kuin joku henkilö, ja hänen asiansa.
Kohde on antanut periksi, ettei sopua ikinä tule, kalkatus silti jatkuu. Eikö ole jotenkin arveluttavaa katsella tuskaista kieriskelyä.
Tietenkin elämä on rajojen etsimistä, on kiinnostavaa kuinka kauan joku kestää hiostusta. Miten kauan kuuntelisitte vihanpurkauksia, jotka eivät johda mihinkään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
jäädä itseltään jotain oleellista tekemättä, kun kalkatus jatkuu.
Jospa kuitenkin menisit itseesi ja miettisit onko sinun tapasi toimia (tai kokonaan toimimatta jättäminen) oikea tapa lähimmäisiäsi kohtaan!
olin itse kohde, jolta ei mitään kysytty. Jätin tekemättä, oikeusjutunko? Tarkoitin sitä, joku tehostaa itseään että on itse parempi, että välikädessä ei tarvitse olla.
Kuuntelija ei voi olla syytön, jos tuntee vahingoniloa.
Kysymyksessä oli parjaus, joka ei vain lopu, alkoi vuonna 1975, epätoivoissani kehoitin häntä pyytämään anteeksi, hän suuttui vielä enemmän. Onhan se niinkin, on puolustettava itseään, mutta en hyväksy sitäkään kun häntäkään nöyryytetään.
ymmärsin tosiaan väärin.
Kärjistän kaiken tällä hetkellä ja olen itse kalkattaja. Tänne on vaan niin helppo purkautua... varsinkin, kun se suoraan kalkattaminen ei enää tunnu hyvältä tai tuo toivottua tulosta.