Hei ns. psykiatri. Tässä mielipiteeni: Ei psykiatri, lääkäri, psykiatrian sairaanhoitaja, eikä kukaan muukaan, kuka ei ole henk.koht. kokenut vakavaa masennusta, maanis-depressiivisyyttä, paniikkihäiriötä tms, voi tietää tarkalleen mille ko. potilaista tuntuu. Puolet ehkä voi jotenkin tietää, mutta toinen puoli teiltä jää hämärään. Luette kirjoja, kuuntelette potilaita,mutta ette tiedä koko totuutta, luulette tietävänne, ja väitätte tietävänne. Tämän olen huomannut tässä monen vuoden aikana ravatessani eri psykiatreilla, mielenterveystoimistoissa, terveyskeskuslääkäreillä jne. Olen tosiaankin huomannut että lääkäreitä tarvitaan, mutta itse täytyy myös jollain tapaa harrastaa lääkärin toimintaa, jotta tästä kierteestä selviää. Ja kaikista parhainta apua olen saanut niiltä ihmisiltä,ketkä joko ovat masentuneita tms. tai ketkä ovat sairaudesta päässeet yli,en lääkäreiltä tai psykiatreilta. Tässä minun mielipiteeni.
Psykiatrille
ei kukaan voi ymmärtää täyd...
2419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otetaanpa toisenlainen näkökulma eli jaetaan kysymyksesi kahteen osan.
Koet saaneesi parhaan avun maallikolta, joka on itse kokenut vastaavan sairauden. Haetko tässä enemmän myötätuntoa ja vertaisapua?
Psykiatrian alalla toimivista vain osa on kokenut itseesim masennuksen ja siksi suurin osa ei tiedä omakohtaisesti mitä se merkitsee ja milaisia oireet todella ovat. Toisaalta kyse on sairaudesta. Se menee aina jonkin verran samanlaisia latuja kaikilla potilailla ja nuo ladut ovat alan ihmisille tuttuja ja niiden avulla voi tehdä hoitosuunnitelmaa ja ottaa kantaa esim työkykyyn.
Olen myös sitä mieltä että psykiatrian alasajo on monella paikkakunnalla saanut parhaat osaajat lähtemään julkisen puolen viroista ja siksi hoidon taso on varmastikin laskenut viimeisen 5-10 vuoden aikana. Kertomukset potilailta esim pääkaupunkiseudulla ovat karmeaa kuunneltavaa. Monen viikon jonotus, sitten 20 minuutin aika rätti-poikki väsyneelle psykiatriaan erikoistuvalle lääkärille ja seuraava aika ties koska. Vertailun vuoksi, itse en ota ikinä uutta potilasta alle tunnin ajalle. Olen kerran myös irtisanoutunut, kun tästä minimivaatimuksesta ei päästy sopimukseen.
Ottamatta sen enempää kantaa kyseessä olevaan keskusteluun kerron vain, että viimeksi kun kävin psykiatrin vastaanotolla MTT:ssä, kolusin ulos huoneesta 8 minuutissa. Eikä se varmasti ollut lyhyin aika. Tapaan hänet kerran 3 kk, enkä edes ensimmäisellä kerralla ollut yli 10 minuuttia hänen luonaan. Suunnittelen siirtymistä yksityiselle puolelle, koska ei tuollainen kovinkaan paljon luottamusta herättävää ole ja kuitenkin itsekin korkeasti koulutettuna haluaisin, että hän edes jotenkin kertoisi enemmän lääkkeistä ja edes olisi jotenkin kiinnostunut oireistani.