Aloitin viimevuonna lukion ensimmäisellä luokalla ja aina siitä asti suunta on ollut vain alaspäin. En koe eläväni, vaikka hengitänkin. Olen vastenmielinen, ruma ja ylipainoinen. Vapaa-aikaa minulla ei ole. Nousen aamulla aikaisin, menen kouluun, tulen kotiin, teen läksyt, käyn nukkumaan liian myöhään, koska läksyjä on niin paljon, nukun liian vähän ja herään taas uuteen samanlaiseen päivään. Harrastan kyllä liikuntaa sillon kun suinkin vain ehdin, mutta vaikka harrastankin rakastamiani lajeja, ei treeneihin koskaan jaksaisi lähteä. Vanhempani tai ystäväni eivät ole huomanneet mitään, sillä en uskalla, saatikka sitten halua kertoa tästä heille. Pahinta on se häpeä, jota tunnen, koska olen niin heikko. Minulla on koti, saan ruokaa päivittäin ja vaatteitakin on riittämiin, mutta sekään ei riitä vaan toivon päivittäin kuolevani. Suorastaan säälittävää, toinen puoleni haluaisi vain potkia tätä masentunutta paskaa päähän ja käskeä ryhdistäytymään.
Olen tehnyt Beckin masennustestin pariin otteeseen ja pistemäärä on aina yli 50. Vaikka testi melko epätarkka onkin, voisiko se antaa jonkinlaista viitettä? Onko minulla todella masennus? Miksi minulla, kun on paljon ihmisiä, joilla menee paljon huonommin, mutta jotka silti ottavat jokaisen päivän siunauksena?
Mitä pitäisi tehdä?
Olen tehnyt Beckin masennustestin pariin otteeseen ja pistemäärä on aina yli 50. Vaikka testi melko epätarkka onkin, voisiko se antaa jonkinlaista viitettä? Onko minulla todella masennus? Miksi minulla, kun on paljon ihmisiä, joilla menee paljon huonommin, mutta jotka silti ottavat jokaisen päivän siunauksena?
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivoisin pikaisia vastauksia, kiitos jo etukäteen.
Hae apua. Menen kouluterveydenhoitajalle heti tiistaina ja kerro mitä asiasi.
Kun sinulla on "veto pois" et jaksa juuri mitään.
Hae apua rohkeasti.
Kiitos paljon, keräilen tässä rohkeutta ja mietiskelen tilannetta.
Kiitos vastauksestasi todella. :)
Kuulostaa masennukselta, varsinkin tuo itsensä syyllistäminen heikkoudestaan.. Tuttua. Kannattaa käydä lääkärillä siis. Mutta yksi asia, kannattaa siis kysyä samalla jos mittaisivat hemoglobiinin (veren rautapitoisuus), ettei lisäharmina ole anemia viemässä voimia pois. Mulla todettiin tänä talvena, ja todellakin jo se yksistään sai minut todella masentuneeksi juuri voimattomuuden ja sen tuoman epätoivon vuoksi. Mulla on myös ollut "oikeita" masennuskausia, joten tuo asia oli vain lisäpainona kaiken yllä.
Jos kyseessä on todella masennus, ei ryhdistäytyminen sinällään auta, vaikka ehkä tilapäisesti saisikin jotain aikaan. Se lähinnä aikaansaa ympärille kiiltävät kulissit, joita on entistäkin vaikeampaa rikkoa jotta sisi itsensä ehjäksi. Suosittelen siis lämpimästi hakemaan vaik juuri koulun terkkarilta neuvoja asiaan. Mulla ainakin ammattikoulun terkkari sai paljon hyvää aikaan mun kohdallani aikanaan.
Kävitkö jo hoitajalla?