Olen seurustellut leijonamiehen kanssa nyt reilun kolme vuotta ja nyt on alkanut pikku hiljaa niin tökkiin... :( Yksi asia mihin olen kovasti kiinnittänyt huomiota on se, etten saa minkäänlaista huomiota. Ei siis ikinä pidetä kädestä kiinni, ei halata, ei silitellä toisia, ei makoilla sohvalla vierekkäin paitsi tietty jos mä teen alotteen... Itse tuntuisin kaipaavani kovasti tommosta hellyttelyä. Sit toisaalta oon miettiny, et vaadinko vaan liikaa ettei pitkässä suhteessa kuitenkaan mitään tommosia asioita ole.
Toinen mikä ärsyttää on se että kovasti hän keksii itelleen ja kavereilleen kaikenlaista menemistä ja harrastamista, mutta meidän yhteiset harrastukset on täysin unholaan jääneitä. Kun siitä sanon niin hän sanoo, että voithan sä tulla seuraamaan sen harrastuksia.
Kolmas asia on raha. Rahaa on aina kaikkiin omiin tarpeisiin, mutta kun on kyse jostain yhteisistä jutuista niin aina sattuu just sillon oleen kaikki rahat loppu tai sitten säästökuuri.
En tiedä jaksanko tätä suhdetta enää ja onko tää sen arvosta ees että sitä kannattais jatkaa. Usein ajattelen vaan vaativani liikoja, mutta sit toisaalta kun mulla on kuitenkin vaan tää yks elämä... Miten teillä muilla leijonan kanssa menee tai muutenkin vaan suhteissa?
Toinen mikä ärsyttää on se että kovasti hän keksii itelleen ja kavereilleen kaikenlaista menemistä ja harrastamista, mutta meidän yhteiset harrastukset on täysin unholaan jääneitä. Kun siitä sanon niin hän sanoo, että voithan sä tulla seuraamaan sen harrastuksia.
Kolmas asia on raha. Rahaa on aina kaikkiin omiin tarpeisiin, mutta kun on kyse jostain yhteisistä jutuista niin aina sattuu just sillon oleen kaikki rahat loppu tai sitten säästökuuri.
En tiedä jaksanko tätä suhdetta enää ja onko tää sen arvosta ees että sitä kannattais jatkaa. Usein ajattelen vaan vaativani liikoja, mutta sit toisaalta kun mulla on kuitenkin vaan tää yks elämä... Miten teillä muilla leijonan kanssa menee tai muutenkin vaan suhteissa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
7 vuotta naimisissa leijona miehen kanssa ja se oli yhtä tappelua koko ajan.
Joskus harvoin meni säällisesti.
Tuokin pitää paikkansa kun sanot, että kavereille iittää rahaa, mutta ei yhteisiin juttuihin.
Noh.., meille hankittiin millon mitäkin materiaa ja siit ois vissiin pitännä antaa kiitosta, mut ku mä olin huolissani siitä miten rahat piisaa.
Vuokralla ei voinu asua, vaan piti ottaa kallis velkatalo.
Sänkyhommia pelkäsin. Syyhän oli aina minussa.
Ehkä olin silloin vielä naiivi, mutta jälkeenpäin ajateltuna systeemi ole se, että mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän siitä odotettiin kiitosta!
Kaiken huippu oli eron jälkeen tokaisu siitä kuinka hyväsydäminen hän oli kun otti velan hoitaakseen! Pankissa en suostunut muuhun pistämään nimeäni alle, kun paperiin jossa annoin suostumukseni hänelle ottaa sitä asuntolainaa!
Ei se kuule tuu paremmaks siitä muuttumaan, ellet tee siitä loppua ja vaadi häntä keskustelemaan asioista. Ellei suostu, laske itse kannattaako jatkaa