Miten tuntuu, että tunteista puhuminen tulee vain vaikeammaksi iän kertyessä. Tuleeko ihminen todellakin haavoittuvammaksi? Oliko "nuorena" helpompi vain sanoa suoraan mitä tuntee ja jos tuli vastaiskuja niin täysillä vain eteenpäin?
Olen nyt tuntenut sinut vuoden verran ja yhtään suunnittelematta (niin kuin tunneasioita voisi koskaan suunnitella) tunnen sinua kohtaan liian paljon. Tapaamme silloin tällöin, molemmat aikuisia ja sinkkuja. Omalla tavallaan tällainen elämä on helppoa, mutta hitsi vieköön olen tainnut mennä rakastumaan. En uskalla sinulle mitään sanoa, mutta en tiedä jaksanko näinkään jatkaa. Vuodet vierii ja haluan antaa molemmille mahdollisuuden rakkauteen, oli se sitten meidän kesken tai muiden kesken. Mistä kerään rohkeutta käydä tämän keskustelun kanssasi? Kauheinta tässä on, että en pelkästään ole kiinni sinussa, mutta myös tyttäressäsi. Sydän pakahtuu.
Olen nyt tuntenut sinut vuoden verran ja yhtään suunnittelematta (niin kuin tunneasioita voisi koskaan suunnitella) tunnen sinua kohtaan liian paljon. Tapaamme silloin tällöin, molemmat aikuisia ja sinkkuja. Omalla tavallaan tällainen elämä on helppoa, mutta hitsi vieköön olen tainnut mennä rakastumaan. En uskalla sinulle mitään sanoa, mutta en tiedä jaksanko näinkään jatkaa. Vuodet vierii ja haluan antaa molemmille mahdollisuuden rakkauteen, oli se sitten meidän kesken tai muiden kesken. Mistä kerään rohkeutta käydä tämän keskustelun kanssasi? Kauheinta tässä on, että en pelkästään ole kiinni sinussa, mutta myös tyttäressäsi. Sydän pakahtuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
varmaan ole ,kertoa omista tunteista ,mutta mitään ei voi saada jos ei uskalla avautua
Ole iloinen että voit rakastaa ja tuntea rakkutta ,se on hieno juttu!
Elämässä on varmaan tullut pettymyksiä eteen ja ne ehkä kummitelee sinulla siellä jossain taustalla.
Tarvitset rohkaisua ja sellaisen kunnon potkun persuksiin , älä mieti vaan kerro hänelle heti seuraavalla kerralla kun kohtaat hänet ´: on ilo jakaa onni toisen kanssa.
on. ja joskus vaan on pakko uskaltaa, mulle ei käynyt hyvin kai. ei sanonu juuri mitään mun tunnustukseen,imutta mun oli ihan oman mielenrauhani takia sanottava. eikä se sitten edes ollut kovin vaikeaa kun ei pohtinut seurauksia, antoi vaan mennä. nyt sitten yrittänyt jotenkin sinnitellä tämän päivän kun käski minun miettiä ja rauhoittua, lue toi mun kirjoitus jos haluat tietää koko jutun. Tee se, saat ainakin itsellesi mielenrauhan.
Tuossa tilanteessa ei ole yhtään ainoaa syytä, mikset kertoisi hänelle.
On hienoa, että osaa rakastua ja tuntea. Vastapuoli voi sitten kertoa, mitä mieltä asiasta on. Vastarakkauttahan sinä tietysti toivot ja vain tunnustamalla tunteesi voit sen saada!
Vaikka se tuntuu nyt vaikealle, niin sitä se ei oikeasti ole; sanot asian vain niin suoraan kuin mahdollista, niin ettei hänelle jää mitään epäselvää. Rakastumisen tunnustaminen on upea asia. Se kertoo siitä, että olet aito ja rehti ihminen, jolla on normaali tunne-elämä. Mikään ei ole niin luonnollista kuin rakastuminen.
Mikäli hän ei tunne samoin, niin saatpahan tietää senkin. Tämäkin on luonnollista; miljoonat miehet saavat pakkeja joka päivä. Luultavasti hän kuitenkin välittää sinusta, koska viettää aikaa kanssasi.
Nyt sanoista tekoihin!!!