-rutiinit pakonomaisia
-kiinnostuksen kohteet vaihtelevat
-kiinnostuksen kohteisiin uppoudun niin että aiak katoaa ja kaikki on otettava selvää ko. aiheesta
-uudet/oudot tilanteet tai ihmiset saavat minut vetäytymään tai jännittävät
-jos tiedän,että on tulossa uusi tilanne, koetan miettiä etukäteen miten se voi mennä/mitä on pahinta mitä siinä voi sattua.
-jos tilanne/tapahtuma ei mene niin kuin meinaan, ärsyynnyn/loukkaannun/vetäydyn. useimmiten ärsyynnyn
-en pysty katsomaan silmiin
-ei ole montaa kaveria
-en ole hyvä puhumaan toisille ihmisille
-loukkaannun äärimmäisen helposti
-puhuessani jonkun kanssa, saatan näyttää siltä kuin kuuntelisin, mutta olenkin omissa maailmoissani enkä kuuntele toista. en tee tätä tahallani tai siksi että puhuja kertoisi tylsää juttua, saatan vain yhtäkkiä huomata etten olekaan kuunnellut toista
-edellä mainittu asia koskee myös muitakin tilanteita, esim. ollessani vain yksin kotona, saatan "seisahtua" pitkäksikin aikaa
-edellä mainituissa seisahtumisissa en ajattele mitään (tabula rasa)
on varmasti myös muitakin mutta nämä tulivat ensin mieleeni..
-kiinnostuksen kohteet vaihtelevat
-kiinnostuksen kohteisiin uppoudun niin että aiak katoaa ja kaikki on otettava selvää ko. aiheesta
-uudet/oudot tilanteet tai ihmiset saavat minut vetäytymään tai jännittävät
-jos tiedän,että on tulossa uusi tilanne, koetan miettiä etukäteen miten se voi mennä/mitä on pahinta mitä siinä voi sattua.
-jos tilanne/tapahtuma ei mene niin kuin meinaan, ärsyynnyn/loukkaannun/vetäydyn. useimmiten ärsyynnyn
-en pysty katsomaan silmiin
-ei ole montaa kaveria
-en ole hyvä puhumaan toisille ihmisille
-loukkaannun äärimmäisen helposti
-puhuessani jonkun kanssa, saatan näyttää siltä kuin kuuntelisin, mutta olenkin omissa maailmoissani enkä kuuntele toista. en tee tätä tahallani tai siksi että puhuja kertoisi tylsää juttua, saatan vain yhtäkkiä huomata etten olekaan kuunnellut toista
-edellä mainittu asia koskee myös muitakin tilanteita, esim. ollessani vain yksin kotona, saatan "seisahtua" pitkäksikin aikaa
-edellä mainituissa seisahtumisissa en ajattele mitään (tabula rasa)
on varmasti myös muitakin mutta nämä tulivat ensin mieleeni..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä esitän sulle kysymyksen: Haluatko olla AS? Tarvitsetko jonkun järkisyyn itsellesi noihin lueteltuihin asioihin? Haluatko mustaa ja valkoista, vai näetkö myös harmaan rajat?
Noh, jos vastaat kyllä, niin hae lääkäriltä ihmeessä itsellesi syy miksi olet tuollainen ja voit sitten muille antaa siitä kopioita selitykseksi erilaisuutesi syyksi. Suurin osa ihmisistä ei tiedä mistään AS yhtään mitään, eikä siitä hae tietoakaan välttämättä, kun ne haluaa itse nähdä millainen olet.
Jokaisella on oikeus määritellä itsensä ja päättää, mikä on mustaa ja valkoista, mikä harmaata.
Harvalle aspergerille diagnoosi tai tietoisuus aspergerista on oikeutus toimia miten tahansa. Useimmille se on hiljainen itsetuntemuksen väline, josta kukaan muu ei tiedä. Lisäksi diagnoosi on tässä maailmassa enemminkin lyömäase kuin erityisoikeus toimia miten tahansa.
Niin? Ja sun pointtisi oli oikeasti mikä tohon mun postaukseen sivuten?
Älä ole noin aggressiivinen. Tämä on keskustelupalsta ja esitin näkökulmani asiaan. Täällä keskustellaan.
Mikähän oma pointtisi vastata oli? Kirjoita oma mielipiteesi asiasta ja vastaan siihen. Kerroin vain, mikä on kokemukseni aspergerina ja useita asseja tuntevana. Kerroin, mikä on näkemykseni ihmisten liiallisesta diagnosoinnista. En ymmärrä, miksei asioista voi keskustella asiallisesti ja mitä väärää mielipiteeni ilmaisemisessa oli.
Ai aggressiivinen? Anteeksi kovasti. Olenkin helposti hermostuvaa tyyppiä ja kirjoitus sen mukainen, mutta et sä tainnut tajuta mitä mä tolla ap-postilla tarkoitin, tarkoitin että mieti itse vittu, äläkä kysele! Sä annoit sille omasi vastauksen. Sama saatana idiottii olet kuin ne jotka noita kirjoittelee ja luulee tajuavansa määritellä toiset, koska annoit myöntävän vastauksen hakea sen diagnoosin. No nyt sitten tietää, että kuuluu ainakin johonkin mikä yhdistää.
Sanonpa yhden esimerkin: Juttelin psykologin kanssa joskus aikoja sitten ja se kirjoitti raporttiinsa, että potilaalla tuijottava olemus, no vittu itte se tapitti samalla tavalla takas. Ei niinku mitään vitun itsetajuntaa omasta tekemisistä silläkään, mutta mitäs mä mielisairas siihen toteamaan sitten. Annoni olla. Just tollasia kun tarvii määritellä itsensä ja muut johkin kategorioihin, että "ymmärrän sut täysin". Mä en sitä tee itselleni, enkä muille.
Tarvii varmaan alkaa käyttään noita lodx XD yms. paskoja, että jengi osaisi tulkita sitten ne edes neutraalisti kai? Jos tuo oli aggressivinen hyökkäys sitten. Kun niitä voi käyttää ihan vittuillekseenkin tai päinvastoin. En ole koskaan käyttänyt vaan niitä, koska ne ei muhun tehoa missään määrin, koska olen sokea tollasiin vaan.
ei, mä en halua olla asperger, mutta on aina ihmettellyt noita asioita itsessäni ja nyt kun viime vuosina olen kuullut assista, tuli mieleen, voisivatko ne johtua siitä. en mä aiokaan hankkia itselleni mitään dg:a, olisin halunnut vain muiden mielipiteitä, mutta täällä lähtikin joku ihan muu keskustelu sitten käyntiin..
En tietenkään voi sanoa piirrelistastasi, onko sinulla asperger vai ei, mutta moni asia näyttäisi siihen suuntaan pätevän. Toisaalta jos asioita tarkastelee yksinomaan piirrelistoina, voi päätelmissä mennä harhaan. Omia havaintojani aspergerina piirrelistaasi:
Itse kiinnyn myös rutiineihini. Uusiin tilanteisiin ja muutoksiin sopeutuminen on vaikeaa. Toisaalta omalla tavallani hieman adhd-tyyppisenä myös nautin vaihtelusta.
Kiinnostuksen kohteet vaihtelevat minullakin. Tyypillistä kuitenkin on, että lyhytkestoisenakin kiinnostus on intensiivistä, esimerkiksi asia on mielessä muuallakin kuin itse asian parissa. Yleensä kiinnostuksen kohteet ovat itselläni älyllisiä, tieteeseen tai taiteeseen liittyviä. Toisinaan kiinnostun myös menneisyyden tiedemiehistä, muusikoista jne. Lapsena minulla oli muutama kummallinen ja rajoittunut kiinnostuksen kohde. Siis kummallinen siinä mielessä, ettei kiinnostuksen kohde ollut dinosaurukset, historia tms., vaan tietty esineellinen ja hyvin rajattu asia.
Uppoudun myös kiinnostuksenkohteisiini. Saatan konkreettisesti unohtaa esimerkiksi syödä ja huomata vasta illalla, etten ole syönyt koko päivänä juuri mitään. Tekeminen jää ikään kuin päälle.
Jäädyn totaalisesti yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi kun joku puolituttu tai sukulainen tulee vastaan. En osaa toimia normaaleissa, arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa oikein, kuten tervehtiä tai jutella niitä näitä. Tilanteet, joissa on selkeät roolit (kuten asiakkaana oleminen) ovat helpompia.
Harrastan myös tilanteiden etukäteiskuivaharjoittelua. Niin ikään kelaan tapahtumia jälkikäteen päässäni ja monesti huomaan esimerkiksi tiettyjä sosiaalisia viestejä vasta jälkikäteen asiaa ajatellessani. Intuitiivisesti ja "hetkessä" en pysy tilanteissa mukana. Esimerkiksi en välttämättä huomaa loukanneeni/tulleeni loukatuksi, ennen kuin käyn tilanteen läpi myöhemmin mielessäni. Tämä onnistuu, koska minulla on erittäin hyvä visuaalinen muisti (näen asiat ikään kuin filminä).
Ärsyynnyn/loukkaannun/vetäydyn myös melko helposti.
En pysty katsomaan silmiin. Olen kuitenkin opetellut asiaa tietoisesti. Asia vaihtelee myös hieman päivittäin. Joskus kävelen enemmän "seiniä pitkin", joskus taas saan kummallisen vaihteen päälle, jolloin ihmisten kanssa oleminen on helpompaa. Tuntemattomien vastaantulijoiden, kaupan tätien jne. silmiin katseleminen on kuitenkin jokseenkin mahdotonta.
Elämässäni on paljon aikoja, joihin ei ole kuulunut yhtään kaveria, etenkin lapsuuden jälkeen. Ihmiset, joita pidän/pidin kavereinani, pitävät/pitivät minua luultavasti vain tuttavana. Pitkiä ihmissuhteita en ole onnistunut surukseni luomaan. Kun yhteinen kehys (esimerkiksi koulu) ei sido (tai pakota :)) ihmisiä vuorovaikutukseen kanssani, he yleensä kaikkoavat tai katkaisevat yhteydenpidon.
Puhun vääristä asioista, väärällä tavalla tai liikaa... En osaa luoda puheella sellaista liimaa ihmisten ja itseni välille, joka ilmeisesti sitoo muut yhteen. Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää, missä välissä ja miten puheenvuoro otetaan.Ryhmätilanteissa jään hiljaiseksi, koska en jotenkaan vain "pääse mukaan" ja kahden kesken puhun liikaa. En myöskään ymmärrä yleensä sanattomia viestejä ja "sääntöjä".
Loukkaannun äärimmäisen helposti. Olen herkkä tosin muutoinkin.
Kuuntelen kahden kesken yleensä kyllä, mutten useinkaan näytä siltä, koska tuijottelen samalla muualle tai räplään vaikka pöytäliinan helmaa katse kiinnittyneenä siihen. Porukkatilanteissa tunnun hukkuvan maailmaani helpommin. Alan tuijotella seiniin tms.
Joskus havahdun kykkimästä samassa asennossa tuijottaen jotain asiaa. Etenkin tietyt mielessäni kauniit visuaaliset asiat vetävät puoleensa. Lapsena ja yhä edelleen myös heijaan itseäni (joskus huomaamattani julkisestikin). Minulla on tiettyjä stressiin ja iloon liittyviä fyysisiä toimintoja (tic-oireet, "stimming"), kuten pään kääntelyä puolelta toiselle. Kiinnostavaa onkin tietty "oireellinen" yhteys lievän autismin ja sen syvempien muotojen välillä, jotka kuitenkin ihmisen pärjäämisen suhteen ovat kaksi täysin eri maailmaa.
Toivottavasti tästä sait jotain apua ajatuksillesi, vaikken voikaan kantaa puolestasi ottaa ja tämäkin oli varmaan tällaista aspergerlaista monologia, että miten minulla se mikä sulla... :)
vastauksestasi, löysin monesta kohdasta täsmälleen samoja asioita kuin mitä itsessäni on.
esim. tuo kun sanoit että "Tilanteet, joissa on selkeät roolit (kuten asiakkaana oleminen) ovat helpompia.", niin se on kyllä totta minunkin kohdalla.
Tuttujen seurassa taas ei ole roolia, vaan on yritettävä olla oma itsensä. viime aikoina olen ytittänyt pakottaa itseäni katsomaan ihmisiä silmiin keskustelutilanteissa, mutta niistä onkin tullut palautetta, että tuijotan heitä.
joudun keskittämään paljon energiaa pelkkään katsekontaktiin, jolloin keskustelu saattaa mennä minulta ohi.
myös muuta asiat täsmäsivät.
mutta kuten sanoin, en koe halua olla erilainen, olen vain aina ihmetellyt itseäni.