Voiko tautiin kuulua tuo kaiken ennakoiminen ja suunniteleminen viimeisen päälle? Liittyen siis aivan kaikkiin asioihin, parisuhteeseen, opintoihin, lapsentekoon jne. Mietin koska itselläni pasmat tuntuu menevän sekaisin jollen saa asioihin selvyyttä ja suunnitelmaa heti alussa. Vai olenko vain luonteeltani sellainen?
Kuulin kyllä että olisin muka spontaani, mutta itse en ole koskaan pitänyt itseäni spontaanina juuri missään. Tai no, saatanhan minä spontaanisti ostaa kaupasta vaikka suklaapatukan tai käydä spontaanisti kylässä jossakin, mutta nuo lienee niitä ainoita.
Usein siis lapsenakin jo tein listaa (se nyt oli pakko-oire) siitä kuinka aikuisena aion toteuttaa elämäni; minkä ikäisenä menen naimisiin, minkä ikäisenä valmistun ja montako lasta teen ja mihin mennessä.
Muistan tuon suunnitelman edelleen ja koen harmitusta siitä etten ole missään suunnitelmissani onnistunut. Se nakertaa itsetuntoani ja koen oloni epäonnistuneeksi. Enää en tee tuollaisista asioista suunnitelmia, mutta huomaan ahdistuvani kun en tiedäkään mitä elämässäni tapahtuu.. Vai stressaanko aivan normaalista asiasta?
Kuulin kyllä että olisin muka spontaani, mutta itse en ole koskaan pitänyt itseäni spontaanina juuri missään. Tai no, saatanhan minä spontaanisti ostaa kaupasta vaikka suklaapatukan tai käydä spontaanisti kylässä jossakin, mutta nuo lienee niitä ainoita.
Usein siis lapsenakin jo tein listaa (se nyt oli pakko-oire) siitä kuinka aikuisena aion toteuttaa elämäni; minkä ikäisenä menen naimisiin, minkä ikäisenä valmistun ja montako lasta teen ja mihin mennessä.
Muistan tuon suunnitelman edelleen ja koen harmitusta siitä etten ole missään suunnitelmissani onnistunut. Se nakertaa itsetuntoani ja koen oloni epäonnistuneeksi. Enää en tee tuollaisista asioista suunnitelmia, mutta huomaan ahdistuvani kun en tiedäkään mitä elämässäni tapahtuu.. Vai stressaanko aivan normaalista asiasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni tuo on ihan tavallinen OCD-sairauden kuva. Itsekkin teen melkein joka päivälle muisti/tehtävälapun jo illalla. Se on taitettu A4-paperi, jos taitos menee vinoo tai yli...uusi paperi. Jos tulee kirjoitusvirhe uusi paperi...aikaa menee. No joskus teen sen sitten tietsikalla ja tulostimella, virheen mahdollisuus pienenee.
Nämä rituaalit vievät niin paljon valveillaolo ajasta aikaa, että toisaalta on hyväkin, että on joku muistiväline. Sen verran neuroottinen olen, että puhelimen kalenteri ei kelpaa muistuttamaan vaan pitää olla se muistillappu/paperi. Jonkunlainen suunnitelmallisuus kuuluu useimpien ihmisten elämään, omasta suvusta löytyy suunnitelmallisia ihmisiä, jotka ovatkin sitten omalla tavallaan omituisija..mut ovat kuitenkin opiskelleet pitkälle=väitelleet:) Joten se suunnitelmallisuus kyllä toimii. Mulla on myös erikseen viikko/kk/vuosi kalenterit seinällä, johon kirjaan omat menoni ja suunnitelmani, aika vähän niistä toteutuu:( Sairauden määritelmähän on se haitta-aste. Jos suunnitteluun menee kovin paljon enemmän aikaa, kuin sillä aikaa säästää ja se aiheuttaa ahdistusta ja muuta vastaavaa, joka taas vaikeuttaa normaalista arjesta selviytymistä...niin sairauden puolelle se menee..
Se että asiasta tänne kirjoitit, kertoo jo siitä, että aika paljon toi juttu sua kuormittaa.