mies ei eron jälkeen tykkää enää omista lapsistaan, vaan keksii kaikkea syitä ettei tarvi nähdä? Myös lasten elatus on kamalan vaikeaa miehelle.
Suurin syy on uudet suhteet jotka polkee miehen ajatukset alleen, ihan kuin miehellä ei olisi omia aivoja.
Ennen uusia suhteita lähes kaikilla eronneilla mies välittää omista lapsistaan mutta naisen kohdatessa, se muuttuu heti välittömästi.
Uusio vaikeuttaa miehen lasten välistä tapaamista, estää miestä kommunikoimasta ex vaimon kanssa, ja sukuun ei saa ottaa yhteyttä. Mistä johtuu? Katkeruudesta, kun itsellä ei ole koskaan ollut miestä tai ei olelapsia, ei muillakaan saisi olla.
Onko tuttua? Meille on ja monelle muullekin. Alussa se sattui, mutta nyt 8 vuodenpäästä kun emme ole isää nähneet sinä aikan ollenkaan kun naiset ovat vaihtuneet alati, ja kaikki samanlaisia katkeria olleet, niin ei enää lapsista tunnu miltään. Ovat tottuneet kasvamaan ilman isää eikä osaa edes kaivatakkaan. Meidän onni että tajusi olla pois meidän elämästä.
Suurin syy on uudet suhteet jotka polkee miehen ajatukset alleen, ihan kuin miehellä ei olisi omia aivoja.
Ennen uusia suhteita lähes kaikilla eronneilla mies välittää omista lapsistaan mutta naisen kohdatessa, se muuttuu heti välittömästi.
Uusio vaikeuttaa miehen lasten välistä tapaamista, estää miestä kommunikoimasta ex vaimon kanssa, ja sukuun ei saa ottaa yhteyttä. Mistä johtuu? Katkeruudesta, kun itsellä ei ole koskaan ollut miestä tai ei olelapsia, ei muillakaan saisi olla.
Onko tuttua? Meille on ja monelle muullekin. Alussa se sattui, mutta nyt 8 vuodenpäästä kun emme ole isää nähneet sinä aikan ollenkaan kun naiset ovat vaihtuneet alati, ja kaikki samanlaisia katkeria olleet, niin ei enää lapsista tunnu miltään. Ovat tottuneet kasvamaan ilman isää eikä osaa edes kaivatakkaan. Meidän onni että tajusi olla pois meidän elämästä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Lasten menettäminen voi olla niin suuri kriisi ettei etävanhempi kykene heitä kohtaamaan. Suru vaatii voimia ja aikaa.
Lässynlässyn saatana. Mikähän siinä on että se tapaamattomuus ei koskaan johdu miehestä itsestään? Se on joko kamalan uusioakan syy tai sitten jotain noinkin pateettista kuin nimimerkki fligji kirjoitti... Että ei etäiskältä sovi mitään tapaamisia odottaa, sehän on uusion tossun alla tai kriisissä ni ei kykene. Ei ollenkaan sitä omaa tahtoa ilmeisesti.
Oletko itse menettänyt lapsesi? Tiedätk miltä se tuntuu? Miksi sanot että se on pateettista?
Lapseni asuu toisen vanhempansa luona. En ole menettänyt häntä. Tapaamme usein, eikä ole milloinkaan tullut mieleen että lakkaisin tapaamasta vaikka välillä kova ikävä onkin.
Oletko sinä menettänyt lapsesi? Miten se tapahtui? Etävanhemmuus ei nimittäin tarkoita lapsen menettämistä.
Olen menettänyt, pääsin siitä surusta yli kun sain ammattiapua ja oli läheisiä auttamassa. Kaikilla ei ole samanlaista turvaverkkoa vaan musertuvat siitä surusta.
Lapsen menetys on ihan eri asia kuin lähihuoltajuuden menetys! Ilkeätkin rinnastaa asiat,selittääksesi tapaamattomuuttasi!!
Mietipä asiaa: JOS lapsesi nyt kuolisi oikeasti,voisitko sanoa ettei tunnu missään koska lapsi on sinulle ollut jo kuollut siinä vaiheessa kun päätit lakata tapaamasta?
VAI kadutko ettet tavannut häntä kuitenkin?
Tuollainen marttyyripaska ällöttää! Ole mies ja hoida jälkikasvusi erosta huolimatta!!
niin suuri KLISEE ettei paremmasta väliä, oikein selitysten selitys :D
ihan oikeasti jätit lapsen tapaamatta koska sulla oli NIIN SUURI IKÄVÄ lasta?
HEHEHEHEHHHH
Mistä noita selityksiä oikein syntyy? :D:D:D::D:D:D:D::D:D:D::D::D:D:D:D::D
Kyllä siinä menettää lapsensa jos ei saa enää olla vanhempi lapselleen. Toki siitäkin on mahdollista päästä yli mutta kaikki eivät kykene siihen. Vähän sama kun sanoisi jätetylle puolisolle ettei hänellä mitään tarvetta surra, voihan hän tavata sitä exäänsä välillä eikä se exä ole kuollut.
Moni etävanhempi tapaa lastaan enemmän eron jälkeen kuin ennen eroa. Eli mitä tarkoittaa "saa tai ei saa olla vanhempi"? Kuinka paljon näit lastasi ennen eroa? Todellisia kohtaamisia? Riippuu hiukan lapsen iästä, mutta jos tapaat 2 viikonloppua kuukaudessa, se on määrällisesti varmasti enemmän kuin ennen.
Erosta ylipääseminen on itsestä kiinni. Jos tapaat lapsiasi ja elät arkeasi, tapaat ehkä uuden kumppanin, ehkä et, elät sitä elämää vertaamatta oloasi muisteloidesi pullantuoksuiseen ihanaan perhe-elämään pääset uuteen elämänvaiheeseesi nopeammin kiinni. Monilla miehillä tuntuu olevan vaan hanakkuutta riippua entisessä elämässä, vaikkei se niin ihmeellisen sujuvaa olisi ollutkaan.
Elämä on erilaisia jaksoja. Hei! ehkä ei papille luvattu ylämäkialamäki, rakastetaan kunnes kuolema meidät toisistamme erottaa olekaan totta, tai edes määränpää. Jos jäät kitumaan entiseen etkä näe mahdollisuutta elää toisella tavalla kuin suunnittelit, kenen vika se on?
Ja samat sanat naispuolisille entisessä roikkujille. Suunnitelmat muuttuvat, elämä ja sattumat vetävät mattoa alta, nouse ylös ja tee itsellesi hyvä elämä, älä jää haikailemaan ja jossittelemaan menneitä.
Ei se ole vaikeaa, kun ymmärtää päästää myttyyn menneistä unelmista irti.
Ei nyt kuitenkaan ihan sama kuin jätetyn puolison suru, hölmö. Puolisosta erotaan, hänet voi jättää toisin kuin lasta. Jätetty puoliso todella menettää jättäjän, hän ei koskaan enää saa olla tämän kumppani. Lapsi taas on aina vanhempansa lapsi, asuivat he samassa osoitteessa tai ei.
Ja mikä estää olemasta vanhempi lapselleen eron tullessa? Turhanpäiväistä selittelyä.
Niin mikä estää ... Yleensä etävanhemmalle ei jää kuin elarit ja tapaamisia joka on kaukana vanhemmuudesta. Ja silloin käy niin ettei enää koe että lapsi on oma lapsi. Jos on laajat tapaamiset/vuoroasuminen, yhteishuoltajuus ja oikea päätäntävalta lapsen asioista ja etä saa elää itsenäistä arkea lapsensa kanssa niin silloin voi vielä kokea että on vanhempi. Mutta harvemmin näin käy. Saat joka-toinen-vkl, elatus hoidetaan exän kautta ja sinulla ei ole mitään päätäntävaltaa lapsen asioista.
Mihin asioihin haluaisit lapsen arjessa vaikuttaa? Mikä on se vanhemmuus, jota kaipaat? Todennäköisesti vietät lapsesi kanssa enemmän aikaa eron jälkeen kuin ennen sitä. Perusasiat olette jo päättäneet kun olitte vielä lähin kanssa yhdessä, eikö? Ei niitä muuteta enää lennossa, lapsi juo rasvatonta maitoa jos olette niin tehneet ennen eroakin. lapsi harrastaa jalkapalloa jos niin tahtoo, ei siinä paljon vanhempien pianohaaveet auta. Sinä muokkaat vanhemmuutesi sellaiseksi kuin haluat, etänä. Jos pidät yhteyttä lapseesi vain joka toinen viikonloppu, ei ihme että lapsi vieraantuu sinusta. Murrosiässä lapsi etääntyy lähistäkin ja niin sen kuuluu mennäkin. Elarit kuittaavat sinun osuutesi lapsen elatuksesta, ei suinkaan aikaasi jota sinun pitäisi lapselle antaa. Aika jonka annat lapselle ennen murrosikää on tärkeintä. Miten paljon annoit aikaasi lapselle kun olitte vielä ydinperhe? Entä nyt? Ihan simppeli laskutoimitus. Jos lähdit normaalisti töihin aamuisin, duunarina, et tavannut lastasi aamuisinkaan, jos teit normaalia päivää, olit kotona vasta 17 aikaan jos silloinkaan, iltaisinlapsesi harrasti, sinäkin harrastit jotain .... mikä on se ihmeellinen vanhemmuuden aika, jonka olet menettänyt? Iltasadun? Jos teit vuorotyötä näit lastasi vieläkin vähemmän. Kysyn: mitä olet jäänyt paitsi, jota et voi erottuasi lapsen kanssa tehdä?
Ei yhdessäolon määrä yksinään, eikä se laatu yksinään, vaan ne yhdessä.
Huvittavaa mutta totta. "Itsenäistä arkea lapsen kanssa?" Sinulla on itsenäistä aikaa viikonloppuisin ja viikkotapaamisten aikana, kuinka paljon luulet että lähillä on "itsenäistä aikaa lapsen kanssa"? Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä olet haluamassa? Et ole sen enempää paitsiossa kuin lähikään. Lapsen kanssa vietetty aika on rajallinen molemmilla vanhemmilla. Sinä saat nauttia lapsestasi kiireettömänä viikonloppuna, vailla ikävää arkirutiinia, ilman paskamaisia taisteluja, nauti siitä ja ota se mahdollisuutena luoda lapseen hyvä ja otollinen suhde, äläkä ole kateellinen lähille, koska vuoroviikkohuolto ei ole paras ratkaisu lapselle, vaikka niin oletat ja muutaman lapsen sanomiset tutkimustilanteissa sellaiseksi on muokattu. Et sinä menetä mitään, mikäli et tahdo menettää verukkeella "koska suuri ikävä estää tapaamasta lasta" niin kuin joku etäisä tällä palstalla itki!
Ennen eroa hoidin tietty lapsia ihan tasapuolisesti puolisoni kanssa. Vein lapset neuvolaan, lääkäriin, olin mukana päiväkodin palavereissa, ostin vaatteita ja harrastusvälineitä, päätin yhdessä puolisoni kanssa päivähoitomuodosta, kouluvalinnasta jne.
Eron jälkeen on katsottu että olen kykenemätön huolehtimaan lapseni tarpeista, en siis saa enää hoitaa noita hankintoja vaan minun pitää maksaa exälleni rahaa ja hän sitten hoitaa niitä. No, siinä jo putosi iso pala vanhemmuudesta pois. En myöskään ole kelvollinen osallistumaan kouluvalintoihin, päiväkodin palavereihin ym. Taas vanhemmuus väheni.
Ainoa mihin minut kelvataan on maksaa rahaa exälleni ja sitten seurustelemaan lasteni kanssa 4 päivää/kk. Silloin ei enää puhuta vanhemmuudesta vaan olen ihan konkreettisesti menettänyt lapsiani. En voi vaikuttaa heidän elämään millään tavalla ja lapsetkin tajuaa ettei tuosta ole enää mihinkään.
Onneksi minulla on nykyään omia lapsia ja saan olla heille ihan täyspainoinen vanhempi :)
Miten niin et ole kelvollinen osallistumaan kouluvalintoihin tai päiväkodin palavereihin? Yhteishuoltajuudessa sinulla on oikeus ja jopa velvollisuus osallistua niihin. Olettaen että teillä on yhteishuoltajuus. Mikäli exälläsi on yksinhuoltajuus, herää kysymys miksi? Yhteishuoltajuutta ei kovin hepposin perustein muuteta yksinhuoltajuudeksi.
Elatusmaksu taas on sinun osuutesi lasten elatuksesta. Miksi sinua harmittaa sen maksaminen? Millä tavalla sinä et voi hoitaa hankintoja lapsellesi?
Oletko mahdollisesti maininnut lapsillesi että et enää koe olevasi heille vanhempi ja että olet onnellinen kun sinulla on nykyään omia lapsia? Millainen ihminen lakkaa pitämästä lapsiaan omina lapsinaan erotessaan näiden toisesta vanhemmasta? Mietipä sitä.
No itse tosiaan sen verran onnekas että oli tukea ja terapiaa ja selvisin voittajana. Sain ajettua läpi (vaikka exä siinä inisi) että voin jatkossakin osallistua päiväkodin ja koulun palavereihin. Sain elarit ajettua tosi pieniksi ja näin ollen voin edelleen huolehtia hankinnoista jne. Onnistuin (vaikka exä edelleen inisi) ajamaan läpi laajat tapaamiset. Näin ollen elän nykyään lasteni kanssa ihan tavallista perhe-elämää. Mutta tiedän sen ettei kaikki ole niin onnekkaita. Maksimielarit, minimitapaamiset, ei mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon jne. Silloin tietty on luonnollista ettet enää koe niitä lapsia omaksi - ja panostat sitten muihin asioihin.
Edellisessä viestissä sanot että et saa osallistua lastesi elämään ja sinulla on uusia lapsia, joille olet vanhempi ja tässä viimeisessä kerrot laajoista tapaamisista yms.
Päätä jo, mitä asiaa provoat.
sitä se just on,lapsensa menettämistä lain suomissa puitteissa lastenhuollon hyväksynnällä...Sitten puhutaan skeidaa ettei isät halua tavata lapsiaan,,Käsittääkseni olen elämässäni nähnyt kaikenlaista muttei koskaan ole tullut sellaista isää vastaan joka ei haluaisi tavata lastaan jos lähi vain niin haluaa ja ei ole manipuloinut lasta isää vastaan....Toisinaan vaan oma terveys ja jaksaminen nousee etusijalle kuin lapsen menettäminen,parempi sekin kuin linnassa kymmenen vuotta tai pöpilässä loppuelämänsä,joissain asioissa täytyy tehdä rankkkojakin ratkaisuja ja meneehän se niin ettei sellaista voi rakastaa jota ei tunne.
naurattavan,mutta on se kivaa että joillain on hauskaa...Toisen onni on toisen suru mutta ihan kiva jos tulisit mun nokan eteen nauraa niin katsottas ketä naurattaa...Selkäänpuukotus on maailman suosituinlaji joillain ihmistyypeillä...TAIDATKIN OLLA NS,,HANKALA TAPAUS JOITEN TAKIA TAPAAMISET EI TOIMI JA VEROMARKAT PALAA....
ihan varmaan olet oikeassa!
EI ole isiä,jotka viis veisaavat lapsestaan tai asettavat oman uuden elämänsä prioriteetiksi!
Ei ole kuin manipuloivia äitejä!
Minä manipuloin exäni minut pettämään ja jättämään.Minä manipuloin hänelle 15 vuotta nuoremman salarakkaan.Minähän se olin,jonka takia ei lastaan tavannut silloin useaan kuukauteen!
Kaksi vuotta myöhemmin:
Exä petti nyksää,joka otti hatkat.Lapsen tapaaminen loppui samantien,kun ei ole nyksää huolehtimassa lapsen tarpeista. Minä varmaan manipuloin lapsen jollain tavoin,että näin kävi??
Ja voi tuota isäraukkaa! Kun häneltä on nyt lapsi RIISTETTY!!
Kyllä tämä äiti on sitten mahtava manipuloimaan!
Miettikääs lähivanhemmat jos eron tultua olisittekin niitä etävanhempia. Lähi laittaisi kaikkensa peliin että teille tulisi minimitapaamiset. Ette saisi tapaamissopimus"taistelun" aikana kertaakaan nähdä lapsianne. Sossu pyörittelee päätään, ei heillä ole pakkokeinoja auttaakseen lasten tapaamisessa etää ennen käräjäoikeuden päätöstä. Ajatelkaa ettette moniin kuukausiin jopa vuoteen näkisi omia lapsianne. Miten paljon se syö ihmistä, vanhemmuutta, mielenterveyttä? Ei kaikki ihmiset ole niin vahvoja taistelemaan.
Nimenomaan lapset haluaisivat tavata isäänsä mutta isät eivät halua. Joitakin poikkeuksia tietenkin on, mutta määrällisesti enemmistö menee kuitenkin näin. Eikä valta-asemaa muuta sinun tapauksesi.
Sellainen ihminen ei ole oikeutettu saamaan lapsia, jonka pää ei kestä taistelua elämänsä tärkeimmästä asiasta.
se johtuu.
Kelatkaapas eron jälkeistä aikaa. Kuinka isä, lapset ja sinä piditte yhtä ja olitte puhevälieesä ja lapset isälle tärkeitä?
Mutta mitä tahtui kun uusi nainen tulee?
Isä jättää lapset ja välit ex vaimoon huononee päivä päivältä.
Syy: uusi nainen.
Niin tai näin, syy on aina naisen :D Millainen lapatossu lakkaa tapaamasta lapsiaan naisen käskystä? Voiko sellaista matoa kutsua mieheksi lainkaan?
kiristyksen omaava uusio, osaa kyllä vetää oikeesta narusta.
No se on aika jänskä naru sitten jos sillä ihan oikeasti saa ihmisen luopumaan lapsistaan.
Jos minä käsken naapurin äijän hypätä parvekkeelta ja hän tottelee, syytetäänkö minua? Vai epäiltäisiinkö äijän mielenterveyttä? Jos se sopertaisi tuskissaan ambulanssissa että se akka käski hypätä? :D
Onko tuttua? On. Tosin meidän tapauksessammie oli kyseessä äiti, ja silloin vielä lähivanhempi. Nyt lapsemme asuvat minun luonani, ja äiti elelee yksin uusion nostettua kytkintä.
Oletko hieman katkera?
varmaan tykkää lapsistaan, mutta se tunne rakkaudesta lapsiin hiipuu, kun uusio tulee siihen väliin ja kiristää miestä.
Ei kukaan hyväisä omia lapsia jätä kenenkään naisen pyynnöstä, ennemmin mies jättää naisen tai pistää naiselle jauhot suuhun!
Mutta sitten on mieheiä, jotka pelkää uusiota ja sitä että jää yksin, ja on paras jättää omat rakkaat, jotta kotiapulainen säilyy.
Suurin osa liitoista kariutuu kolmanteen osapuoleen joka hikälemättömästi kiilaa väliin tuhoten miehen perheen ja suvun. Lapsettomana on niin helppo tehdä vaikutus, kun ei ole huolta mistään, ja sitten pyöräyttää tahallaan pari muksua, niin on elintaso turvattu.
Toivottavasti tälläisä naisia on vähän, sillä eniten tässä krsii lapset, vaikka miehen vaimoon on kohdistettu ilkityö.
Kun ihmettelin tätä samaa asiaa äidilleni, hän tokaisi että pitäisi sinun, aikuisen naisen ymmärtää, että p**** tätä maailaa pyörittää, ja siellä on nyt uusi värkki määräämässä.
Anoa kerta 36 vuotisen elämäni aikana, kun kuulin äitini käyttävän moista kieltä :)