Heippa ehkä on vähän väärä paikka itselleni mutta mietin onko muita suhteessa eläviä jotka tuntevat olonsa yksinäiseksi?
Muita yksinäisiä suhteessa?
Rouva19
6383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen ollut pitkässä liitossa aikoinani ja olin yksin. Mies oli kyllä paikalla välillä, mutta ei henkisesti läsnä. Hän mietti lähinnä kavereidensa kanssa kokemiaan asioita ja oli ajatuksissaan, halusi kyläillä ja mennä.
Ei halunnut "leikkiä kotista, ehtii myöhemminkin". Tein kaiken taloudessa, hän teki vastentahtoisesti jotain vain pyytämällä usein. Aloin kyllästyä koko mieheen, rakkaus kuivettui, seksi ei huvittanut kun ei mies ollut mistään mun jutuista kiinnostunut, niin ei muakaan kiinnostanut enää hänen tarpeensa.
Tiedän kavereita joilla tilanne on ollut samanlainen. Nainen kaipaa luonnostaan ehä enemmän huomioimista kuin mies jolla on vähän toisenlaiset perustarpeet. Olen elänyt nyt kauan yksin ja olen tyytyväinen. Saan olla yksin, ei tartte ruinata miehen huomiota.
Jos tilanteesi on se että olet suhteessa yksin hakekaa apua, ettet katkeroidu. Tai hae itsellesi apua edes, toistahan ei voi muuttaa, mutta itse voit muutua ja oppia elämään asian kanssa ja ehkäpä vähän saisit keinoja miten opetat miehellsi sun huomioimista.
Täällä myös yksi joka on tuntee olonsa yksinäiseksi joka ikinen pvä vaikka parisuhteessa elääkin.
Mies ei osaa keskustella kanssani juuri mistään ja häätkin ovat ovella kohta puoliin.En halua miestä vaihtaa,mutta tahtoisin nähdä vielä muutakin kuin työpaikan ja kodin seinät.Kaikki ystävät ovat muuttaneet kauemmaksi,paras ystäväni monen sadan kilometrin päähän..Ei ole kuin puhelin ja joskus tuntuu ettei silläkään saa ketään kiinni..Iltaisin on pahin aika,tuntuu ettei ole ketään kelle soittaa.Facebookissa 250 "ystävää" joista kenellekään ei haluta enää soittaa jos tulee sellainen fiilis että haluan puhua jonkun kanssa tai lähteä vaikka käymään kaupoilla..Jokaisella on jotain..Lapsia,neurooseja,töitä yötä pvää tai muuten vaan joku syy.. :(
Moikka.
Yksin ollaan tääläkin vaikka seurustellaankin. Välimatkaa on kyllä viikolla aina 200km mutta viikonloput yhdessä. Minulla aika rankkaa tällä hetkellä mm. töissä ja kaipaisin, ah niin paljon jotain jolle jutella. Mieheni kulkee kaikki päivät omissa jutuissaan ja minä olen jumissa koiran kanssa kotona. Hänellä ei juuri tunnu riittävän edes aika puhua joka päivä puhelimessa. Itken joka ilta yksinäisyyttäni, vaikka mullakin FB:ssä 300 "ystävää" kaikilla ystävillä perheet, töitä tai jotenkin vaan en uskalla soittaa ja aloittaa puhelua sillä itkulla. Kaikki aina ovat ajatelleet että minä olen vahva ihminen ja nauran aina, mutta kun joku selän kääntää tuntuu että murrun..Rakastan miestäni paljon, todella paljon..mutta en tiedä miten kauan jaksan olla yksin näin kaukana...
yksin. yksin. yksin
Itsekin olen yksinäinen suhteessa.
Miehelläni on laaja ystäväpiiri jonka kanssa mennä ja remuta.
Minulla ei ole ystäviä.
Joskus ihmettelen miten se on niin paljon helpompaa miehille pitää yllä kaverisuhteita kuin naisille. En tajua.
Sama se on täälläkin. Minä aina olen se, joka on yksin kotona ja toinen on kavereiden kanssa tai joku tulee häntä katsomaan tänne. Oma parhain ystäväni asuu liian kaukana, jotta häntä voisi nähdä enää usein emmekä enää oikein ole olleet yhteydessä muutenkaan. Uusia ystäviä en ole saanut enkä varmaan saakaan, koska erakoidun entistä enemmän kotiin. Koko ajan katkeroidun enemmän ja enemmän, kun kukaan ei kysele perääni eikä kiinnosta minun tekemiset. Miehelle en edes jaksa enää purkaa tunteitani, ei hän ymmärrä eikä jaksa kiinnostua. Olen nykysin masentuneempi kuin koskaan ja toivon, että jokainen päivä olisi viimeinen. Tuurillani elän kuitenkin törkeän vanhaksi - yksin.