10 henryn kela?

kelan suurinpiirteinen laskukaava on http://theory.physics.helsinki.fi/~xfiles/ed/02/luento/ED2002_07.pdf
siellä ihan lopussa missä L= N*N *A \ I siinä kohtaa missä on itseinduktio ja toroidisen kelan laskenta, se on ilmasydämminen, jos laitat ferriittiä lankamäärä tipahtaa lähes puoleen, tai mee ostaan valmis kela niitä on lähes kaikissa el. kaupoissa.

yksjukkis kirjoitti:

kelan suurinpiirteinen laskukaava on http://theory.physics.helsinki.fi/~xfiles/ed/02/luento/ED2002_07.pdf
siellä ihan lopussa missä L= N*N *A \ I siinä kohtaa missä on itseinduktio ja toroidisen kelan laskenta, se on ilmasydämminen, jos laitat ferriittiä lankamäärä tipahtaa lähes puoleen, tai mee ostaan valmis kela niitä on lähes kaikissa el. kaupoissa.

tuolla on laskuri jos et itse viitsi laskea, mutta karkee arvio on siinä vähän alle 1kg kuparilankaa, ja vahvuus pitää arvioida, kun aattelin tosta kytkinkaavasta ja päätejutskasta, että 200 Ma riittää. Vaatii jonkun hidaskierroksisen pora tai muun pyörityskoneen ja kuparilankaa sitten senverran ,että 100 ohmia tulee täyteen ja paksut nahat sormissa, heh
http://www.epanorama.net/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/laskin_kelat.html tääkin on suuntaa antava. Pitäs olla kooppi ja jokin sarjavastus ja ajaa vaikka 1000 hz ja katsoo riittäkö se kaunistaan käppyröitä.
Ja sitten jos et näin niin taitaa olla ainut paikka Biltema tai sitten ebay.

yksjukkis kirjoitti:

tuolla on laskuri jos et itse viitsi laskea, mutta karkee arvio on siinä vähän alle 1kg kuparilankaa, ja vahvuus pitää arvioida, kun aattelin tosta kytkinkaavasta ja päätejutskasta, että 200 Ma riittää. Vaatii jonkun hidaskierroksisen pora tai muun pyörityskoneen ja kuparilankaa sitten senverran ,että 100 ohmia tulee täyteen ja paksut nahat sormissa, heh
http://www.epanorama.net/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/laskin_kelat.html tääkin on suuntaa antava. Pitäs olla kooppi ja jokin sarjavastus ja ajaa vaikka 1000 hz ja katsoo riittäkö se kaunistaan käppyröitä.
Ja sitten jos et näin niin taitaa olla ainut paikka Biltema tai sitten ebay.

No, ei kai kukaan nyt aio vakavissaan anodijännitteen suodatuskuristimeksi laittaa ilmasydämistä 10H kelaa, on meinaan aika mahtavankokoinen ja kuparikin siihen maksaakin melkoisesti.

Kuristin aina käyttötarkoituksen mukaan. Tuohon hommaan ainut oikea on sellainen kuristin, mikä on käämitty muuntajarautojen päälle (ns. E/I-muuntajapellit siten, että E:n ja I:n väliin tulee pieni "ilma"- eli paperirako. Ei ilmasydäminen, eikä ferriittitangon päälle käämitty.

Tuolla:
http://uraltone.com/kauppa/index.php?cat=c36_Chokes.html&XTCsid=p51e4up5u7n1qofbgabfub8no3 nuo kuristimet ovat niin halpoja, ettei kannata ajatellakaan tekemistä itse .

Samasta puljusta löytyy myös päätemuuntajia...

No nyt kun suodatetaan korkeita jännitteitä, ei oikein oo muuta sopivaa suodatusta olemassa, ja se on ihan siitä kiinni minkälainen rippeli saa jäädä se sitten kuuluu kovaäänistä hurinana, jota voi tietenkin tulla paljon enemmän jos suojaukset ja maadoitukset eivät oo kunnossa. ja kela kun kela, sillä ei tietenkään oo väliä, jos ostoon menee, niin voi olla muuntajan löytämien helpompaa kunhan se vastus on 50 ohmin luokkaa.
Itse oon hommannut noi osat romukaupasta, mutta kaikkillahan se ei oo mahdollista.
http://www.tpub.com/neets/book7/27f.htm täältä sitä voi opintoja vuodelta 0 vähän palautella. Minulla ei nyt oo simultaatio-ohjelmaa kun vanha pelas vain 98:ssa ja vanhemmissa, mutta koopilla on noita tutkaillut, ja tulos on samaa luokkaa kun simultointiohjelmassa, se vaan on niin monesta muusta toi putkivehje kiinni ja sen hurinat, että jos tempasee 5H siihen, niin se hukkuu muuhun kohinaan, mutta on senverran hyvä, että hurinalähdettä voi hakea sitten muualta ja palata sinnet vaikka tohon kelaan. Ja todeta aletaas taas ihan alusta.

"Asiantuntijalta" unohtui se että po. kuristimessa kulkee myös tasavirtaa. Sen takia kuristin tehdään siten, että muuntajarautoihin laitetaan sopiva ilmaväli että kuristimen raudat ei kyllästy tasavirrasta ja induktannsi ei pienene olemattomiin tuon kyllästymisilmiön takia. Eli joku verkkomuuntajan ensiö ei tässä mielessä ole kovin sopiva kuristimeksi. Ja kun kuristinta ostaa, siinä on ilmoitettu induktanssin lisäksi, minkä tasavirran kestää kyllästymättä.

Jos kerran kaupasta löytyy 10H:n kuristin ja kytkentäkaaviossa on ilmoitettu 10H, niin miksi kerjätä vaikeuksia 1H kuristimella.
http://uraltone.com/kauppa/index.php?cat=c36_Chokes.html&XTCsid=p51e4up5u7n1qofbgabfub8no3

Kyllähän vuorovaihepääteasteen voi tehdä ilman kuristintakin, esim. muutaman kymmenen ohmin tehovastus kuristimen paikalle ja käyttää isoja suodatuskondensaattoreita. Tällöin kyllä etuasteet vaativat lisäsuodatusta.

Mutta jos kerran kytkikseen on piirretyy 10H kuristin:
http://www.iol.ie/~waltonaudio/pcl86images/pcl86schematicbig.jpg , niin miksi pitää päteä ja jakaa kyseenalaisia neuvoja aloittelijalle, jolla varmasti muutenkin on tarpeeksi työtä saada laite toimimaan optimaalisesti. Kun kyseessä on yksipäinen A-luokan vahvistin, jossa hurina tulee helposti läpi. Ihan toista on rakentaa vuorovaihepääte, joka vaimentaa myös huonon suodatuksen hurinoita.

vauhdissa.. kirjoitti:

"Asiantuntijalta" unohtui se että po. kuristimessa kulkee myös tasavirtaa. Sen takia kuristin tehdään siten, että muuntajarautoihin laitetaan sopiva ilmaväli että kuristimen raudat ei kyllästy tasavirrasta ja induktannsi ei pienene olemattomiin tuon kyllästymisilmiön takia. Eli joku verkkomuuntajan ensiö ei tässä mielessä ole kovin sopiva kuristimeksi. Ja kun kuristinta ostaa, siinä on ilmoitettu induktanssin lisäksi, minkä tasavirran kestää kyllästymättä.

Jos kerran kaupasta löytyy 10H:n kuristin ja kytkentäkaaviossa on ilmoitettu 10H, niin miksi kerjätä vaikeuksia 1H kuristimella.
http://uraltone.com/kauppa/index.php?cat=c36_Chokes.html&XTCsid=p51e4up5u7n1qofbgabfub8no3

Kyllähän vuorovaihepääteasteen voi tehdä ilman kuristintakin, esim. muutaman kymmenen ohmin tehovastus kuristimen paikalle ja käyttää isoja suodatuskondensaattoreita. Tällöin kyllä etuasteet vaativat lisäsuodatusta.

Mutta jos kerran kytkikseen on piirretyy 10H kuristin:
http://www.iol.ie/~waltonaudio/pcl86images/pcl86schematicbig.jpg , niin miksi pitää päteä ja jakaa kyseenalaisia neuvoja aloittelijalle, jolla varmasti muutenkin on tarpeeksi työtä saada laite toimimaan optimaalisesti. Kun kyseessä on yksipäinen A-luokan vahvistin, jossa hurina tulee helposti läpi. Ihan toista on rakentaa vuorovaihepääte, joka vaimentaa myös huonon suodatuksen hurinoita.

vaudissa, olet siinä ihan oikeessa,, jos alkuperäinen kaava on 10H niin miksi 1H niillä on suuri ero ja kun putkivahvistin aina kohisee, vähintään hekut, jollet tasasuuntaa, niin tarkkaa työtä alusta alkaen, niin kohinat ovat pienissä, ja sanoin tuolla jossain, että kuristin kannattaa tehdä itse, muutajan teko onkin jo toinen luokka ja vaatii erikoisosaamista. Ja ilmasydänkela on paras suodatinkäyttöön jos millään ei oo merkitystä voi laittaa jonkun rautamökön tilalle. Ja jäännösvirrat mitähän niille sitten tekis?
Mun mielestä putkivahvistinpuuha on erittäin haastavaa puuhaa ja pienikin virhe kertaantuu helposti.
Mutta vain tekemällä oppii. Näissä kun joutuu helposti tekemään keloja, kannattaa porakone esim. ja siihen jokin värme ja kierroksien laskemisen unohtaa, langanpituus ja siitä sitten kierrokset. saahan noita kierroslaskureta kaupasta ja omateko ei paha, pieni naula tai pultti, mirokytkin ja kappalelaskuri. Bebekillä on ollut halpoja kappalelaskureita jo iät ajat. Ja kun purat vanhan kirjoittimen on mikrokytkimiä.
Sitten vaan hanskat käteen ja suojalakkaa kerrosten väliin, kuristimessa ei tarvii jokakerroksen väliin eristepaperia. Lakka riittää.
Kaikkia ei enää tarvii itse, ei edes noita paperikonkkia, niitäkin on joskus tarvinnut tehdä ja niiden kapasitanssit ja muut olikin sitten arvailujen varassa, jos jotain kiinnostaa, tarvitaan alumiinipaperia talospyyhettä,sahanpurua, suolahappoa tai jotain muuta happoa, metalliliuskat, vahaa. Ja sitten faradyja kiertämään rullalle jne....kasitansisilta oli silloin jo itsetehtynä ja sillä sitten tarkempia mittauksia. Sellainen missä oli kidekuuloke, se ei kyllä sanonut selväkielisesti arvoja, vaan inisi jotenkin ja kun ininät oli paikalla oli mittaus valmis. heh vuosi oli kypärä ja miekka. Transistori oli kyllä keksitty.
Nyt kun saa kaikkea, kelahommiin LC mittari siinä 30-40 ekee.
Vielä tuohon kommentti, että yksaste kohisee ja vuorovahvistin ei, tulee vuorovahvistimessa taas muut seikat eteen, esim sovitus, kun ympäristön osat ovat vaikka 10% luokkaa, ei edes putkiparin sovitus ratkaise peliä, sopivaan paikkaan trimmeri, sinigeneraattori, kaks kanava kooppi ja säätö kohdalle.
Onkos joku "putkihörhö" koittanut mitä auttaa kun tasoittaa hehkut?

yksjukkis kirjoitti:

vaudissa, olet siinä ihan oikeessa,, jos alkuperäinen kaava on 10H niin miksi 1H niillä on suuri ero ja kun putkivahvistin aina kohisee, vähintään hekut, jollet tasasuuntaa, niin tarkkaa työtä alusta alkaen, niin kohinat ovat pienissä, ja sanoin tuolla jossain, että kuristin kannattaa tehdä itse, muutajan teko onkin jo toinen luokka ja vaatii erikoisosaamista. Ja ilmasydänkela on paras suodatinkäyttöön jos millään ei oo merkitystä voi laittaa jonkun rautamökön tilalle. Ja jäännösvirrat mitähän niille sitten tekis?
Mun mielestä putkivahvistinpuuha on erittäin haastavaa puuhaa ja pienikin virhe kertaantuu helposti.
Mutta vain tekemällä oppii. Näissä kun joutuu helposti tekemään keloja, kannattaa porakone esim. ja siihen jokin värme ja kierroksien laskemisen unohtaa, langanpituus ja siitä sitten kierrokset. saahan noita kierroslaskureta kaupasta ja omateko ei paha, pieni naula tai pultti, mirokytkin ja kappalelaskuri. Bebekillä on ollut halpoja kappalelaskureita jo iät ajat. Ja kun purat vanhan kirjoittimen on mikrokytkimiä.
Sitten vaan hanskat käteen ja suojalakkaa kerrosten väliin, kuristimessa ei tarvii jokakerroksen väliin eristepaperia. Lakka riittää.
Kaikkia ei enää tarvii itse, ei edes noita paperikonkkia, niitäkin on joskus tarvinnut tehdä ja niiden kapasitanssit ja muut olikin sitten arvailujen varassa, jos jotain kiinnostaa, tarvitaan alumiinipaperia talospyyhettä,sahanpurua, suolahappoa tai jotain muuta happoa, metalliliuskat, vahaa. Ja sitten faradyja kiertämään rullalle jne....kasitansisilta oli silloin jo itsetehtynä ja sillä sitten tarkempia mittauksia. Sellainen missä oli kidekuuloke, se ei kyllä sanonut selväkielisesti arvoja, vaan inisi jotenkin ja kun ininät oli paikalla oli mittaus valmis. heh vuosi oli kypärä ja miekka. Transistori oli kyllä keksitty.
Nyt kun saa kaikkea, kelahommiin LC mittari siinä 30-40 ekee.
Vielä tuohon kommentti, että yksaste kohisee ja vuorovahvistin ei, tulee vuorovahvistimessa taas muut seikat eteen, esim sovitus, kun ympäristön osat ovat vaikka 10% luokkaa, ei edes putkiparin sovitus ratkaise peliä, sopivaan paikkaan trimmeri, sinigeneraattori, kaks kanava kooppi ja säätö kohdalle.
Onkos joku "putkihörhö" koittanut mitä auttaa kun tasoittaa hehkut?

"Ja ilmasydänkela on paras suodatinkäyttöön jos millään ei oo merkitystä voi laittaa jonkun rautamökön tilalle. Ja jäännösvirrat mitähän niille sitten tekis? "

No, jos teet 10H kelan ilmasydämisenä, niin siitä vaan!
Samallahan sinä veivaat putkivahvistimen päätemuuntajankin ilmasydämisenä, niin on tosi cool ja HighEnd!
heh..heh...hah...hah...huh..huh...

Ei voi muuta kuin nauraa!

yksjukkis kirjoitti:

vaudissa, olet siinä ihan oikeessa,, jos alkuperäinen kaava on 10H niin miksi 1H niillä on suuri ero ja kun putkivahvistin aina kohisee, vähintään hekut, jollet tasasuuntaa, niin tarkkaa työtä alusta alkaen, niin kohinat ovat pienissä, ja sanoin tuolla jossain, että kuristin kannattaa tehdä itse, muutajan teko onkin jo toinen luokka ja vaatii erikoisosaamista. Ja ilmasydänkela on paras suodatinkäyttöön jos millään ei oo merkitystä voi laittaa jonkun rautamökön tilalle. Ja jäännösvirrat mitähän niille sitten tekis?
Mun mielestä putkivahvistinpuuha on erittäin haastavaa puuhaa ja pienikin virhe kertaantuu helposti.
Mutta vain tekemällä oppii. Näissä kun joutuu helposti tekemään keloja, kannattaa porakone esim. ja siihen jokin värme ja kierroksien laskemisen unohtaa, langanpituus ja siitä sitten kierrokset. saahan noita kierroslaskureta kaupasta ja omateko ei paha, pieni naula tai pultti, mirokytkin ja kappalelaskuri. Bebekillä on ollut halpoja kappalelaskureita jo iät ajat. Ja kun purat vanhan kirjoittimen on mikrokytkimiä.
Sitten vaan hanskat käteen ja suojalakkaa kerrosten väliin, kuristimessa ei tarvii jokakerroksen väliin eristepaperia. Lakka riittää.
Kaikkia ei enää tarvii itse, ei edes noita paperikonkkia, niitäkin on joskus tarvinnut tehdä ja niiden kapasitanssit ja muut olikin sitten arvailujen varassa, jos jotain kiinnostaa, tarvitaan alumiinipaperia talospyyhettä,sahanpurua, suolahappoa tai jotain muuta happoa, metalliliuskat, vahaa. Ja sitten faradyja kiertämään rullalle jne....kasitansisilta oli silloin jo itsetehtynä ja sillä sitten tarkempia mittauksia. Sellainen missä oli kidekuuloke, se ei kyllä sanonut selväkielisesti arvoja, vaan inisi jotenkin ja kun ininät oli paikalla oli mittaus valmis. heh vuosi oli kypärä ja miekka. Transistori oli kyllä keksitty.
Nyt kun saa kaikkea, kelahommiin LC mittari siinä 30-40 ekee.
Vielä tuohon kommentti, että yksaste kohisee ja vuorovahvistin ei, tulee vuorovahvistimessa taas muut seikat eteen, esim sovitus, kun ympäristön osat ovat vaikka 10% luokkaa, ei edes putkiparin sovitus ratkaise peliä, sopivaan paikkaan trimmeri, sinigeneraattori, kaks kanava kooppi ja säätö kohdalle.
Onkos joku "putkihörhö" koittanut mitä auttaa kun tasoittaa hehkut?

Kyllähän putkivahvistinta tehdessä maadoitustekniikka pitää hanskata. (toki puolijohteillakin!)

Tulee tuossa mieleen aikoinaan Tapio M. Köykän OP-3-putkivahvistimen modaus. Kun anodijännitteen suodatusta paranneltiin ja etuasteiden maadoituspisteitä muuteltiin, ei hurissut, vaikka levysoitinkanava oli täysillä. Vain tasainen etuasteiden putkikohina oli kuultavissa, vaikka korvan painoi kaiuttimeen.

Puolijohdevahvistimessa järkevällä, oikeaoppisella maadoitusratkaisulla saadaan särökertoimetkin alemmaksi, verrattuna "juosten kustuun" ratkaisuun.

Et ole tainnut kokeilla tai hahmottaa, minkäkokoinen (ja hintainen!) möykky on ilmasydäminen 10H kela? Jakosuodinkäytössä kun puhutaan millihenryistä ja melkoisia möykkyjä nekin.

Anodijännitteen suodatuksessa ei rautasydämiselläkään kuristimella menetetä mitään. Ja jos joku haluaa tehdä suodatuksen viimeisen päälle, niin puolijohteilla voi tehdä regulaattorinkin, jolloin hurinat saadaan pieneksi. Valmiitakin ratkaisuja löytyy anodijännitteen aktiivisuodatukseen "googlaamalla". Sitä käytetään varsinkin etu- ja levysoitinvahvistimissa.

ja öljysukat.. kirjoitti:

Kyllähän putkivahvistinta tehdessä maadoitustekniikka pitää hanskata. (toki puolijohteillakin!)

Tulee tuossa mieleen aikoinaan Tapio M. Köykän OP-3-putkivahvistimen modaus. Kun anodijännitteen suodatusta paranneltiin ja etuasteiden maadoituspisteitä muuteltiin, ei hurissut, vaikka levysoitinkanava oli täysillä. Vain tasainen etuasteiden putkikohina oli kuultavissa, vaikka korvan painoi kaiuttimeen.

Puolijohdevahvistimessa järkevällä, oikeaoppisella maadoitusratkaisulla saadaan särökertoimetkin alemmaksi, verrattuna "juosten kustuun" ratkaisuun.

Et ole tainnut kokeilla tai hahmottaa, minkäkokoinen (ja hintainen!) möykky on ilmasydäminen 10H kela? Jakosuodinkäytössä kun puhutaan millihenryistä ja melkoisia möykkyjä nekin.

Anodijännitteen suodatuksessa ei rautasydämiselläkään kuristimella menetetä mitään. Ja jos joku haluaa tehdä suodatuksen viimeisen päälle, niin puolijohteilla voi tehdä regulaattorinkin, jolloin hurinat saadaan pieneksi. Valmiitakin ratkaisuja löytyy anodijännitteen aktiivisuodatukseen "googlaamalla". Sitä käytetään varsinkin etu- ja levysoitinvahvistimissa.

Jakosuodattimesta menee paljon enemmän amppeereita kun suodinkelasta, suodinkelan joku siinä 100 -200 Milliä ei tarvii kun 0,0 ja jotain vahvaa kuparikäämiä, jakosuodatimmen amppeerit vaatiin vähintää yli millin langan. Ja pääteastemuuntaja on siksi, että putkilta tuleva impedanssi on satoja ohmeja 500 - 900 ja se sovitetaan kaiuttimille vaikka 8 ohmia, köykän konessa pitää olla 800 ohmin kajarit, jos sellainen kiinnostaa. En osaa sanoa saako sellaisia kajareita mistään enään.
Nykykäytäntö on että etuaste trankuilla, siinä on sekin, että suodatuksia voidaan tehdä monenlaisia. Putkilla se on hankalampaa.
Se oikeastaan on kaikista kallein toi päätemuuntaja, jos halutaan tehoja.
Jos jostain sais ostaa muuntajan ensiokäämittynä, niin olis vaikka verkkomuuntajan aihio, siinä on yleensä se 110v väliotto ja siksi se käy vuorosysteemille. Sitten vaan 2mm kuparia 8 ohmia niin tehoja useita 10:tä vateja. Kyllä muuntolaite valmisti ennenvanhaan toiveiden mukaisen muuntajan, mutta se hinta oli aika kallis. Tehomuuntaja painaa yli kilon, sillai sitä voi arvioida ja toisiolangan paksuus, niin noi selvii silmämääräisesti. Me tehtiin vuonna 0 putkivahvarin päätemuuntaja virtalähteen muuntajasta, siinä oli senajan 110 ja 220v ja hehkut toimi toisiona, ja meteli oli aikamoinen näinkin tehtynä.
Maailma on kehittynyt, ennen oli sähkömiehen muijalla kaapelikengät, linjavika, öljysukat,pihtikintut ja jakorasia. Nykyään onkin kutistesukat. heheh