Hion ja hion enkä ole ikinä tyytyväinen, ei kelpaa minulta vielä lähetetettäväksi edes arvostelupalveluun.
Onko muita, joille oma teksti ei ikinä riitä? Tai mitä tulee mieleen ajatuksia?
Onko muita, joille oma teksti ei ikinä riitä? Tai mitä tulee mieleen ajatuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
meinasin eilen laittaa tänne kysymyksen että "joko tämä on valmis" :D ja vastaukseksi tulevien arvausten perusteella päättää lähetänkö jo vai hionko edelleen.
joskus pitää hiominen lopettaa. itse päätin eilen, että kässäri lähtee pikapuoleen kierrokselle ja alan kirjoittaa seuraavaa. ei ekaa voi jäädä märehtimään, jos meinaa luoda "tuotannon" :D toinen kässäri voi jo olla karttuneen kokemuksenkin myötä parempi, esim. rakenteeltaan tai muultaan.
älä missään nimessä viivyttele arvostelupalveluun lähettämistä!!! sieltä kait niitä neuvoja hiomiseen just tulee. tseemiä!
Arvelen, että mitä pitemmälle hion itse, sitä enempi saan irti arvostelupalvelun palautteesta. Miksi laittaisin sinne semmoista, minkä voin itsekin korjata toimivaksi?
Odotan, että arvostelija menee syvemmälle kuin minä itse, löytää jotain mitä minulta jää löytämättä. Toisaalta minulla on vino pino kysymyksiä, joihin haluan asiantuntijan mielipiteen.
Tuntuu, ettei ikinä tule niin valmista, että voisin sanoa itselleni: tähän saakka pääsin itseni kanssa, en edemmäs.
riippunee siitä kuinka suuri luontainen lahjakkuus on kyseessä tai kuinka paljon kirjoittamista henkilö on opiskellut. jos kyseessä on "normaalilahjakas" eikä nero, eikä kirjoittamista ole opiskeltu, voi tekstissä olla perustavanlaatuisia virheitä, joista on sekä helppoa että hyödyllistä oppia mahdollisimman pian eroon. yksin puurtamisen eetos liittyy edelleen paljon enemmän kirjallisuuteen kuin esimerkiksi kuvataiteeseen, mikä on aika hönttiä. olettaisin että iso osa suurista kirjailijoistakin on saanut palautetta ja oppia ulkopuolelta, ja vain hyvin harva on kyennyt hiomaan itse itsensä huipulle.
reality-checkiä voi hakea moneen eri tarkoitukseen monessa eri kirjoittamisen vaiheessa, ei vain omasta mielestään valmiille tekstille kirjoittamisen loppuvaiheessa. missään tapauksessa arvioinnin tietoinen viivyttäminen ei paranna kirjoittajan taitoja, eikä siihen ole syytä kuin rahapulan takia. ja onko rahapulakaan hyvä syy jos todella tahtoo kehittyä kirjoittajana...?
Mitä ihmettä raha taikka pula siitä tähän asiaan liittyy? Suunnilleen saman verran kuin että onko ulkona hyvä vaiko huono sää.
Kokemukseni arvostelupalvelusta on entuudestaan, että sinne kannattaa lähettää suht valmista tekstiä. Laitoin keskenään eri tasoisia novelleita aikanaan ja kyllä se palaute meni syvemmälle niissä, jotka oli suht valmiita. Mistään yksin puurtamisesta tässä ei ole kyse, vaan hyödyn maksimoinnista.
Vaikea neuvoa, koska itsellänikään ei ole vielä kokemusta kustantajien palautteesta. Oma tekstini lähti vasta paria viikkoa sitten kustantamoihin.
Itse tein tuon päätöksen niin, että lähetin tekstin tässä vaiheessa, kun noin kolmen, neljän lukukerran jälkeen ei löytynyt enää kuin pientä korjattavaa. Eli joitakin pieniä lipsahduksia tms. Korjasin ne, vaikka huomasin kyllä printtiversiossakin muutaman väärinkirjoitetun sanan. Tuskin kässärin menestys siitä riippuu, onko viimeisellä sivulla yksi typo vai ei.
Mutta itse järkeilin niin, että tein varsinkin rakenteeseen ja kohtauksiin muutoksia niin pitkälle kuin ajattelin itse pystyväni niitä tekemään. Poistin paljon lauseita, joihin en ollut tyytyväinen. Tekstistä jäi hiomisen, alun ja lopun muuttamisen sekä parin kohtauksen lisäämisen jälkeen, että tekstissä on taiteellinen kokonaisuus, enkä itse osaa sitä nyt sen enempää parantaa. Useammallakaan lukukerralla en keksinyt enää montaakaan uutta ideaa, joilla olisi tekstiä parantanut.
Niinpä ajattelin lähettää sen eteenpäin siinä toivossa, että joku kustannustoimittaja näkee tekstissäni potentiaalia, ja auttaa tekemään kokonaisuudesta vielä paremman.
Varmaan arvostelupalveluun lähettäminen kannattaisi, jos tuntuu, ettei teksti riitä itselle. Sieltä saisi varmasti parannusehdotuksia tai ehkä kehotus lähettää kustantajalle.
... tuon ketjun
YLEn antoisaa oppia
ja käynyt heidän sivuillaan kurkistelemassa käsikirjoitusten kirjoittamista,
siellä näkyy hyvin nyt tämä nykyajan kirjoittaminen ammattilaisten ohjailemana.
Kirjoittaminen ON !
katsoin kustantajan palautetta ja sitä päivää, kun vihdoin eräs kustantaja sanoin, että kelpaa. Aikaa tekeleen synnyttämiseen kuluin noin 20 vuotta, tyylii, teksti uusiksi joka vuosi, vanhalla letteralla naputellen. Alkuperäisestä jutusta ei lopulta ollut jöljellä kuin pari nimeä ja ammatit! Siis käsisi on valmis vasta kun joku suostuu sen julkaisemaan.
... mitenkäs sitten sen ekaopuksen jälkeen,
alkoiko pukkaamaan heti uutta ja montako opusta tähän mennessä on, vai jäikö siihen yhteen ?