eikä halua ymmärtää asioita, jotka olen hänelle tehnyt täysin selväksi.
Olen perunut lapsen tapaamisia lapsen omasta pyynnöstä ym. Ei halua ymmärtää, että olen tosissani, ettei lapsi mene tapaamaan isää.
Tekeytyy "niin tyhmäksi" että se on jo läpinäkyvää. Lähettelee pitkin päivää samaa tekstiviestiä, odottaa, että reagoin. Yrittää soittaa lapselle kymmeniä kertoja päivässä. Tekee minun puhelimeen testisoittoja salaisesta numerosta (ja kun en vastaa, laittaa heti perään viestin omasta numerostaan) Jos en vastaa, jättää rauhaan muutamassa päivässä, mutta jos erehdyn vastaamaan tekstiviestiin, hän on sitten riesana koko illan. Viestiä viestin perään.
Pitää itseään maailman parhaana isänä. (Jännä kuitenkin, että lapsi ei edes halua vastata puhelimeen, kun tämä keisari yrittää soittaa. Ja tuosta puhelimeen vastaamattomuudesta tekee suurta draamaa mm lastenvalvojalle, (väittää, etten anna lapsen vastata jne) olipa jopa tehnyt lastensuojeluilmoituksenkin.)
Luulee, että voisi vielä kontrolloida minua ja lasta. Ei halua käsittää, että minä olen onnellisesti naimisissa ja lapsi kokee perheemme turvalliseksi.
Perheneuvolassa olemme käyneet niitä asioita purkamassa, (lapsen omasta pyynnöstä) jotka johtuvat narsisti-isästä, mutta isä näkee tämänkin asian niin, että perheessämme on niin suuria ongelmia, että sen takia menemme perheneuvolaan.
Hän on huutanut, uhkaillut, haukkunut lasta.
Hän on sanonut, ettei halua koskaan nähdä lasta.
Hän lahjoo, mielistelee.
Tunteet/puheet/teot eivät ole koskaan ennakoitavissa, vaan ne vaihtuvat miten sattuu (terveellistä lapsen psyykelle?)
Jotenkin vaan tuntuu, että eikö tämä lopu koskaan?
Enää en anna sen paskiaisen vaikuttaa minuun. Mietinkin, onko hänellä se tavoite, että avioliittoni särkyisi (kun hän ei saa minua, ei kukaan muukaan saa minua)
Vaikka avioliittomme aikana sain kuulla olevani pelkkä huora ja huono äiti...
Olen ottanut etäisyyttä. En vastaa puhelimeen. Sähköpostiin laitan pari lausetta, se riittää, noin kerran kuukaudessa.
Muita saman kokeneita?
Olen perunut lapsen tapaamisia lapsen omasta pyynnöstä ym. Ei halua ymmärtää, että olen tosissani, ettei lapsi mene tapaamaan isää.
Tekeytyy "niin tyhmäksi" että se on jo läpinäkyvää. Lähettelee pitkin päivää samaa tekstiviestiä, odottaa, että reagoin. Yrittää soittaa lapselle kymmeniä kertoja päivässä. Tekee minun puhelimeen testisoittoja salaisesta numerosta (ja kun en vastaa, laittaa heti perään viestin omasta numerostaan) Jos en vastaa, jättää rauhaan muutamassa päivässä, mutta jos erehdyn vastaamaan tekstiviestiin, hän on sitten riesana koko illan. Viestiä viestin perään.
Pitää itseään maailman parhaana isänä. (Jännä kuitenkin, että lapsi ei edes halua vastata puhelimeen, kun tämä keisari yrittää soittaa. Ja tuosta puhelimeen vastaamattomuudesta tekee suurta draamaa mm lastenvalvojalle, (väittää, etten anna lapsen vastata jne) olipa jopa tehnyt lastensuojeluilmoituksenkin.)
Luulee, että voisi vielä kontrolloida minua ja lasta. Ei halua käsittää, että minä olen onnellisesti naimisissa ja lapsi kokee perheemme turvalliseksi.
Perheneuvolassa olemme käyneet niitä asioita purkamassa, (lapsen omasta pyynnöstä) jotka johtuvat narsisti-isästä, mutta isä näkee tämänkin asian niin, että perheessämme on niin suuria ongelmia, että sen takia menemme perheneuvolaan.
Hän on huutanut, uhkaillut, haukkunut lasta.
Hän on sanonut, ettei halua koskaan nähdä lasta.
Hän lahjoo, mielistelee.
Tunteet/puheet/teot eivät ole koskaan ennakoitavissa, vaan ne vaihtuvat miten sattuu (terveellistä lapsen psyykelle?)
Jotenkin vaan tuntuu, että eikö tämä lopu koskaan?
Enää en anna sen paskiaisen vaikuttaa minuun. Mietinkin, onko hänellä se tavoite, että avioliittoni särkyisi (kun hän ei saa minua, ei kukaan muukaan saa minua)
Vaikka avioliittomme aikana sain kuulla olevani pelkkä huora ja huono äiti...
Olen ottanut etäisyyttä. En vastaa puhelimeen. Sähköpostiin laitan pari lausetta, se riittää, noin kerran kuukaudessa.
Muita saman kokeneita?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu silti pahalta, jos isä ei saa tavata ollenkaan lastaan ja lapsi etääntyy isästään kokonaan. Minkä ikäinen lapsesi on? Ehkä hän vanhempana haluaakin pitää yhteyttä isäänsä ja tutustua häneen toisenlaisista lähtökohdista. (?)
Jos lapsen isä on vaikeasti persoonallisuushäiriöinen, niin pitää ottaa myös huomioon se, että tällaisen isän vaikutuspiirissä oleminen voi olla lapselle hyvin tuhoavaa.
Toki se pitää ottaa huomioon, jos kyse on vakavasta persoonallisiuushäiriöstä. Mutta on myös tapauksia jossa äiti on manipuloinut lapsen isää vastaan ja myöhemmin lapsi saattaa olla katkera äidilleen, kun suhde omaan isään on jäänyt syntymättä tai etäiseksi. Jos, lapsi on kovin pieni hän ei itse vielä kykene tekemään omia päätöksiä ja arvioimaan tilannetta, hän tekee siten kuin vanhempi häntä ohjaa.
Niin, on varmaankin paljon tapauksia joissa äiti on manipuloinut lapsen isää vastaan yms. mutta aloittajan mukaan tässä ei ole siitä kysymys vaan on kysymys siitä, että lapsen isä on narsistisesti persoonallisuushäiriöinen (mutta äiti ei ole), joka on käyttäytynyt huonosti perhettään kohtaan ja lastaankin kohtaan mm.:
"Hän on huutanut, uhkaillut, haukkunut lasta.
Hän on sanonut, ettei halua koskaan nähdä lasta.
Hän lahjoo, mielistelee."
Aivan, en verrannut tapausta aloittajan tapaukseen vaan noin yleisesti ottaen. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että emme täällä voi tietää koko totuutta asiasta.
Eli lapsi on pian 12 vuotias ja hänen omasta aloitteestaan olen perunut tapaamisia.
Isän käytökseen on yritetty vaikuttaa mm perheneuvolan avustuksella, mutta käytös meni vaan hurjemmaksi, kun perheneuvolasta otettiin häneen yhteyttä.
Pojan isä on loukkaantunut ja käyttäytyy siksi "päättömästi"?
Eli onhan se huono asia, tavallaan. Mutta kun isä ei ole henkisesti kunnossa, mitä hyvää tapaamisista voisi seurata lapselle?
Lapsi itsekin kokee tapaamiset äärimmäisen ahdistavina, joten senkin puolesta valinta on oikea.
Jotenkin minustakin tuntuu siltä, että exä kokee olevansa nurkkaan ajettu, loukkaantunut ja siksi käyttäytyminen on riistäytynyt hallinnasta?? Kostaa myös pahaa oloaan lapseen, joka tietenkin reakoi samalla tavalla, kierre on valmis.
Koiramaailmassa koiran pahin rangaistus on laumasta eroittaminen. No me ei olla koiria, mut tässä on syntynyt uusi lauma, ja tää lapsen isä kokee olevansa kaiken ulkopuolella. Mutkikas juttu :/
*pohtii*
Jos pojan isä on narsisti niin narsistithan käyttäytyvät usein päättömästi! Ihan ilman syytäkin.
Kun en tilannetta paremmin tiedä, niin tässä tilanteessa lauma tukee toisiaan niinkuin pitääkin tietysti, mutta on myös syntynyt todellinen uhri, yksinäinen(?) kaiken menettänyt henkipatto?
http://www.youtube.com/watch?v=xVfWPhUZvpI
Emme voi tietää.. :/
Narsisistille hylätyksi tuleminen on syy päättömään käyttäytymiseen, hän kokee sen syvänä loukkauksena ja voi olla että päätön käyttäytyminen on vain yritys saada huomiota tai halua kostaa, tai sitten molempia??
Narstin kanssa ei toimi mikään muu kuin "laumasta erottaminen". Ja ihan turha selitys, että "isä kokee olevansa kaiken ulkopuolella" ja sillä puolustella narsistin käyttäytymistä.
Henna001, älä kysy miksi musta tuntuu, kun en itsekään tiedä, musta vaan tuntuu, että aloittaja kysyy meiltä ajatuksia juuri sen ristiriidan takia mitä hän kokee sydämessään. On yhteinen menneisyys, yhteinen lapsi, jokin side vielä kenties exään ihan sen takia että sydämessään toivoo eksänsä toipuvan heidän erostaan. Huoli oman lapsensa isästä, vaikkei sitä voi uudelle puolisolle näyttää, ettei loukkaa hänen tunteitaan. Ristiriidat repivät ihmistä.. :"(
Lasta ei pidä ikinä asettaa narsistin huomion saamisen ja koston välikappaleeksi.
Me ei tiedetä onko lapsen isä narsisti, se on lähtökohta :/
Jaa-a, vai niin, minusta tuntuu taas siltä että aloittajalla on huoli ennen kaikkea lapsestaan ja huoli siitä ettei lapsen isä loukkaa hänen lapsensa tunteita. Eikä aloittajan uuden perheen tunteita.
Jos aloittajan tilanne on se minkä hän kertoo niin uskoisin jopa, ettei hän kaipaisi niinkään noita narsisteja sympatiseeraavia ja narsistin käytöstä selitteleviä "neuvoja".
Minun lähtökohtani on se, että aloittajan oletus on se että lapsen isä olisi narsisti. Jo sen vuoksi kun hän kirjoittaa juuri tänne.
:"(
:"(
Eipä tietenkään pidä ja lapsihan tässä tärkein on.
No, äläs nyt kamu synkistele. Olet ihan oikeassa.
En tiedä. Tuli kamalan paha olo. Jokin tossa kuviossa mättää, ja toivon että ratkaisevat asian niin että kaikilla on hyvä olla. Kiitti kamu!
Kolme vuotta mietin eroa, kun tajusin, että hän ei ole kunnossa henkisesti.
Manipulointi, syyttely, halveeraaminen tuli niin tutuksi. En ollut mitään, en osannut mitään jne.
Ajattelin, että pakko erota, jos aion selvitä hengissä. Väkivalta tuli mukaan kuvioon, kun lapsi syntyi. Ei hän minua "ilmaiseksi" hakannut, pistin hanttiin sen minkä pystyin ja se varmasti otti koville!
Mietin, miten tämä vaikuttaa lapseen? Lapsi kasvaa aikuiseksi ja hänen pitäisi pystyä solmimaan terveitä ihmissuhteita, kuinka tällainen vaikuttaa kasvavaan lapseen, lapsen psyykeen? Millainen minäkuva lapselle muodostuu?
Perheneuvolasta on sanottu, että tilanne ei voi jatkua näin, että isä ei oikeasti ota opikseen. Minä olen kertonut, että isälle voisi suoda mahdollisuuden tutustua lapseensa, mutta että jotenkin tulisi varmistua siitä, että isä tahtoo lapselle hyvää ja ettei tämä kaikki nujerra lasta entistä enemmän.
Viime viikonloppuna lapsi oli hyvin hermostunut, vilkuili puhelintaan. Sitten sanoi, että toivottavasti isä ei enää soittais/laittais jotain muuta ihmistä soittamaan. Ja että eikö se oikeasti tajua, aikuinen ihminen, ettei hän halua puhua puhelimessa tai olla tekemisissä.
Kun hän sitten päätti sulkea jatkuvasti soivan puhelimen, hän uskalsi rentoutua.
Toivon että aika tuo teille ratkaisut. Tsemppiä elämäänne =)
http://www.youtube.com/watch?v=-WFK9qUgbQ0
Sama täällä, mutta emme voi mitään.
Totta, isättömistä reppanoista tulee helposti homoja:(
Miten uusi miehesi suhtautuu asiaan? Eikö tämä ole hänellekin raskasta?
Eli onhan tämä tavallaan ihan turha painolasti meidän perheen harteilla. Olemme todenneet yhdessä, että eksäni ei pysty nujertamaan meitä. Emme voi valitettavasti muuttaa hänen käytöstä, joten ainoana vaihtoehtona koemme, että yhteys sinne suunnalle on poikki.
Ei kenenkään tarvii kestää vuosi toisensa jälkeen jatkuvaa tekstariryöppyä, siitä olemme saaneet jo tarpeeksi. Olemme ehdottaneet eri vaihtoehtoja, joustaneet, joustaneet, nielleet paljon huonoa käytöstä/syyttelyä/ rikosilmoituksia/lastensuojeluilmoituksia. Eihän nuokaan tavallaan meitä heitä suuntaan tai toiseen, mutta ovat silti ylimääräistä.
Mutta nyt siis sillai parempi tilanne, kun sieltä ei kuulu mitään muuta, kuin säännöllisiä yhteydenottoja koulusta, poliisilta, lastenvalvojalta, lastensuojelusta. Eiköhän hekin kohta ymmärrä, mistä tässä on kysymys, siltä ainakin tuntuu.
Voisitte harkita lähestymiskieltoa? Mutta se pätee sitten molempiin suuntiin. Lapsen tapaamisjärjestelyt onnistuu siitä huolimatta. Olisko siinä ideaa?
Rankkaa on, ikävä tilanne sekä lapselle että koko teidän perheelle.
Häirikköisällä ei tosiaan ole mitään OIKEUKSIA lapseen. Lapsella on oikeus tavata/pitää yhteyttä JA oikeus olla tapaamatta ja vastaamatta puhelimeen.
Lähivanhempana olet lähtenyt ihan oikealle tielle: yhteydenpito minimiin ja pyritte elämään omaa perhe-elämäänne välittämättä narsisti-isän provosoinnista. Viileän neutraali asenne on tärkeä säilyttää.
Mietin vain, miksi exä on torjunut eri vaihtoehdot? Mitkä ovat hänen vaateensa?
Olemme huomanneet, että kun joustamme hieman, hän olettaa, että voi luistaa sovituista asioista.
Tekee päätöksiä kysymättä meiltä (esim muuttaa vaihtoaikaa jopa 8 tuntia myöhemmäksi, ei ilmoita siitä meille, me ajamme turhaan hakemaan lasta joka ei olekaan paikalla.)
Ei palauta lasta sovittuna päivänä lainkaan.
Muuttaa lapsen vaihtopaikkaa mielen mukaan.
Ilmoittaa lapselle, että lapsi on muuttunut niin kusipäiseksi (kuin äitinsä) ettei halua nähdä lasta enää koskaan. Ei mielestäni edes oikeasti kusipäiselle aikuiselle voi sanoa noin. Ja tiedän, että lapseni ei ole kusipää, hänellä on omat aivot ja omat ajatukset, se on isän mielestä vääryys häntä kohtaan.
Tähän on mennyt monta vuotta, tähän uhkailuun ja muuhun ylimääräiseen pyörittelyyn. Olemme jo tavallaan tottuneet, että suurin piirtein kerran kuussa joku viranomainen on meihin yhteydessä.
Sehän tietenkin helpottaa asioita, kun ne käydään läpi viranomaisten kanssa, nyt on jo selkeää näyttöä, että kysymys ei ole isän huolesta (kuten väittää joka taholle) vaan selkeästi kiusanteosta/normaalielämän häirinnästä.
Enää en edes jaksa ajatella, mitä lapsen opettaja ajattelee minusta, kun isä toistuvasti soittelee sinne ja vaatii esim että lapsi pitää "tarkastaa" kouluterkkarin toimesta. Koululla ovat kyllä tietoisia perheneuvolakäynneistä jne.
Eli tyypillinen narsisti, joka ei piittaa ollenkaan säännöistä ja pidä sopimuksista kiinni. Perheneuvolassa ilmeisesti on tehty kaikki voitava? Toivotaan kuitenkin, että asia ajan myötä selvenee ja jonkilainen kompromissi löytyy ja uskon, että löytyy. Voimia sinulle.
"Tekee päätöksiä kysymättä meiltä (esim muuttaa vaihtoaikaa jopa 8 tuntia myöhemmäksi, ei ilmoita siitä meille, me ajamme turhaan hakemaan lasta joka ei olekaan paikalla.)
Ei palauta lasta sovittuna päivänä lainkaan.
Muuttaa lapsen vaihtopaikkaa mielen mukaan.
Ilmoittaa lapselle, että lapsi on muuttunut niin kusipäiseksi (kuin äitinsä) ettei halua nähdä lasta enää koskaan."
Huhhuh. Tuollainen suunnitelmien muuttelu ja johdonmukaisuuden puute olisi jo yksinään lapselle tosi rassaavaa - mutta sitten vielä lapsen nimittely kusipäiseksi! Tuohan on lapselle jo tuhoisaa!
Ei ihme, ettei lapsi halua tavata isäänsä.
Kiitos!
Perheneuvola on ollut isään tiiviisti yhteydessä. Isä on käynyt kerran juttelemassa siellä ja juttuhetki oli ollut perhetyöntkijän mukaan hyvä. Kuitenkin isä muutti asennetta jonkin ajan kuluttua ja teki valituksen perhetyöntekijästä. Väitti tämän aivopesseen lapsen isää vastaan.
Vaati toista perhetyöntekijää ja nyt meillä on toinen työntekijä. Ei siinä mitään. Tuleepahan nyt kahdelta ihmiseltä samat johtopäätökset siitä, että ongelma on lapsen isä, ei lapsen kotiolot.
Niin. Tässä ollaan punnittu asioita niin monta kertaa. on juteltu ystävien kanssa asioista, miltä ne heistä kuulostaa jne. Monelta taholta on kuulunut, että olemme oikealla tiellä. Lasta käy sääliksi. Eihän tuollainen käytös tuo mitään hyvää mukanaan.
Onneksi lapsi kasvaa koko ajan. On pikku hiljaa alkanut huomaamaan, että isän käytös ei ole kohdallaan.
Ei siedä sitä, että isä käyttää tapaamiset siihen, että tivaa lapselta asioita (mm, mitä me mieheni kanssa teemme täällä kotona?!?)
Itse olisin sallinut, että isä olisi tutustunut lapseensa hyvässä hengessä. Mutta koska en tiedä, pystyykö isä pitämään sisällään vihantunteet, jotka liittyvät nykyiseen mieheeni, en voi olla varma, että lapsi on turvassa.
Narsistien uhreille tarkoitettu uusi foorumi on avattu:
http://www.narsistienuhrit.info/
Oletko huomannut?
Olet varmaan itse kauhea dominoiva akka!
Ktso peiliin ja mieti onko narsimia edes olemassa.
Tämä on sitten käsky.
Pidä se narsisti kaukana lapsesta--kokemuksesta tiedän että narsisti vaikuttaa lapseen erittäin vahingoittavasti.Tätä asiaa eivät voi ymmärtää ne jotka eivät ole nähneet eikä kokeneet narsistin kammottavaa manipulointitaitoa ja kieroutta.
aivan täyttää asiaa narsismista.. kontrollointi,manipu,lointi,sopimukset jotaka tehty voidaan muuttaa ja rikkoa omasn mielen mukaan (ex-mies)
itelläni on vuoden ikäinen poika nyt täyttää 31.1.2013 ja se on ollu kiirellisesti sijoitettuna nyt kohta jo vuoden kun en pystynyt yksinkertaisesti elämään lapseni kanssa miehen luona..väkivalötaa ja alkoholismia jne jne.. sijoitin lapseni siis väliaikasesti jotta pääsen siitä hullusta eroon ja jotta lapsi säilyttäisi hengen..
erottiin,muutiin pois toiselle paikkakunnalle..ei auttanut..mies kiristi osote tiedot ja mun uuden numeronki tutaviltamme..lemppasit ne jotak tiedot anto..nyt mul 0 kaveria sen takia..en uskolla ku en luota edes omii ystäviin että ei kertos tietoja musta...noh asun siis asunnossa jonka tiedot mies tietää.. sosliaali ja muut tahot voivotelleet ja hakeneet huostaan ottoa lapselle hallinto oikeudesta koska eivät usko että lapsen henki säilyy hullun miehen jahdatessaminua...enkä itekkään ole voinut vuoteen kovin hyvin..laihtunut sressistä,pelko tiloja ja muuta...lapseni tahtoisin kotiin mmutta sijoitukseen se lähtee väsitämättäkin!
menetin senihmisen takia KOKO ELÄMÄN JA KAIKKI IHMISENI YMPÄRILTÄNI! JA OMANS LAPSENI! ITSE OLEN OTETTU HUOSTAAN 2,5.V KUN OLIN OMILTA VANHEMMILTANI JOTKA OLIVAT TOTAALLISIA JUOPPOJA JA MOLEMMAT KUOLLEET SIIHEN ALKOHOLISMIIN..ASUIN SAMASSALASTENKODISSA KOKO IKÄNI 2.5.V- 19.V JA en haluaisi samaa omalle pojalleni mutta en enään voi tehdä mitään..menetin lapseni valtiolle kusipään takia!
minun läheiseni on saanut diagnoosin (epäilijöille heti tiedoksi) ja minua raastaa tuollaiset "jospa se on kuitenkin sinun oma vikasi..."
Narsisti osaa helvetti vie manipuloida ja uhrin elämäntehtävä on puolustautua KOKO AJAN tai luovuttaa
Ajatelkaa nyt saakeli ennenkuin alatte lyödä lyötyä!!!!
"Narsisti osaa ******** vie manipuloida ja uhrin elämäntehtävä on puolustautua KOKO AJAN tai luovuttaa"
Juuri noin, ja tuon lisäksi narsisti vielä odottaa HYÖTYVÄNSÄ uhrista. Eli puolustat itseäsi ja tuet kaikin tavoin aikuista vauvaa, joka vie kaiken huomiosi. Vika ei todellakaan ole uhrissa, vaan narsistissa.
Missä vika ja kuka on syntipukki? Miten inhimillistä illuusiota. Toista syyttämällä oma olo helpottuu.
Jos vika on narsistissa että uhri kärsii, on uhrissa se vika että häntä vaivaa terveen narsismin puute ja kyvyttömyys ajatella itseään. Tällainen uhri vaan odottaa aikuisen vauvan antavan hänelle jotain mitä vauva on kyvytön antamaan. Ts uhrin tarve ei tyydyty, joka aiheuttaa uhrissa narsistisen loukkauksen, joka taas aiheuttaa defenssejä, vihaa, katkeruutta.
jos ainut vanhempi on narsisti niin totta maar, voin sanoa että terve narsismi puuttuu. Enkä odota häneltä enää mitään, ainut vaan ettei jaksaisi enää selittää jokaiselle (täälläkin palstalla). Kunnon keskustelua kun ei näköjään saa aikaiseksi ennen näitä pakollisia "jospa hän onkin vain kiusattu, sorrettu, väärinymmärretty.."
Joo käsitän sen että monet puhuvat narsismista hyvin löyhästi, mutta tämä sama vääntö koristaa jokaista ketjua, joten tuntuu väsyttävältä edes osallistua, vaikka muuten niin hyvää vertaistukea täältä saakin :(
P.S. Narsistin aikuisessa lapsessa on monenlaista muutakin vikaa kuin vain ettei narsistinen tarve tyydyty. Tästä on tietysti lapsena lähdetty, mutta aikuisuuteen mennessä se onkin poikinut miel.terveyden ongelmia myös minulle.
Mie vaihoin numerot ja poistin itseni facesta. Toimii :-)
Aivan, tuo face on häiriintyneille oivallinen paikka. Vaikka eivät omaan kaveripiiriisi kuuluisikaan niin aina pääsee muiden kautta tietoihisi ja niitä avuliaita riittää, jotka narsistille niitä tietoja jakaa ja narsistin kommentteja sekä kalasteluja sinne levittää. Sen jälkeen mikään elämässäsi ei ole raiteillaan, koska hän alkaa sinun ja kavereidesi manipuloinnin sitäkin kautta.
Kuka se Marsisti on?