Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tauko tuntemuksiss

    Onko kellään muulla ts:llä kokemusta sellaisesta, että lapsena transkokemus katoaa muttaa palaan pian takaisin? Minulla on. Muistan miten jo 3-vuotiaana inhosin mitä minulla oli (ja on vieläkin, yhyy!) jalkojen välissä. Eppuluokalla koulussakin kadehdin tyttöjä ja juttelin luokan tyttöjen kanssa niin että olisin halunnut olla yksi heistä. Mutta noin 8-vuotiaana tapahtui valtava muutos: aloin olla valtavan onnellinen siitä, että olin poika. Mutta 11-vuotiaaksi mennessä tuntemukset palasivat, ja itsekseni hiljaa hoeskelin lausetta: Miksi minusta ei tullut tyttöä? Keksin itselleni tytön nimenkin, vaikken sitä muille kertonut. Päätin että olen itselleni Taina enkä Jarkko (huom! nimi muutettu, en ole Jarkko). Jopa englannin saksan ja ruotsin tunneilla koulussa inhosin sitä, että kun minusta ko. kielellä puhuttiin, olin he, er ja han enkä she, sie ja hon.
    2209
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    voi olla. Ensinnäkään sukupuoli ei ole kovin tärkeä juuri tuon ikäisenä, ja sitten taas onhan joillain tavistytöilläkin vaihe, että haluaisi olla poika-miksei transtytölläkin?

    Äänestä

    selittäisi asian Id'illä ja Superegolla.

    Id on lapsi meissä ja superego meidän vanhempamme ääni. Riippuu minkä ikäisenä saat superminäsi ruoskimaan itseäsi. Superminä laittaa sinut suorittamaan niin kuin sinulta odotetaan. Ja tietysti pojan kehoon syntyneestä odotetaan miestä. Id taas kokee asiat unimaailmana ja on tunne. Jos olet tyttö, sinulla on tytön Id.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    väärässä kehossa89 kirjoitti:

    Onko kellään muulla ts:llä kokemusta sellaisesta, että lapsena transkokemus katoaa muttaa palaan pian takaisin? Minulla on. Muistan miten jo 3-vuotiaana inhosin mitä minulla oli (ja on vieläkin, yhyy!) jalkojen välissä. Eppuluokalla koulussakin kadehdin tyttöjä ja juttelin luokan tyttöjen kanssa niin että olisin halunnut olla yksi heistä. Mutta noin 8-vuotiaana tapahtui valtava muutos: aloin olla valtavan onnellinen siitä, että olin poika. Mutta 11-vuotiaaksi mennessä tuntemukset palasivat, ja itsekseni hiljaa hoeskelin lausetta: Miksi minusta ei tullut tyttöä? Keksin itselleni tytön nimenkin, vaikken sitä muille kertonut. Päätin että olen itselleni Taina enkä Jarkko (huom! nimi muutettu, en ole Jarkko). Jopa englannin saksan ja ruotsin tunneilla koulussa inhosin sitä, että kun minusta ko. kielellä puhuttiin, olin he, er ja han enkä she, sie ja hon.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu