Moi!
Olen 27-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti
seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt
itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne
tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin
naista baarissa muutama vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En
edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa
siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen
"vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä
kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat
kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai
jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään
vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai
fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa
samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa
normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä
ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä
etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei
läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät
tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin
toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua
ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja
mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen
olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia
masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen sairastunut
masennukseen ja yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja
tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään
ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei
tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä
/ jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo
"normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle
on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja
seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja
enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ?koe-eläin?, ihminen, joka
pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä
tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä
todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia
luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi
tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei
vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Olen myös miettinyt, että miten mahdollinen tuleva tyttöystäväni
suhtautuu asiaan. Kun seksi ei kiinnosta minua (eikä mahdollisesti
edes suju), niin en kykene tyydyttämään häntä seksuaalisesti.
Joudunko jätetyksi asian vuoksi?
Mitä voin tehdä asian kanssa, saanko keneltäkään apua? Vai onko
kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa? Olenko
epänormaali, "friikki" tai "perverssi"? Mikä minä olen
suuntautumiseltani, vai onko asialle ylipäänsä olemassa nimeä? Miten
ylipäänsä pystyn elämään asian kanssa? Sitä on niin pirun vaikeaa
hyväksyä.
Olen 27-vuotias mies ja minua on vaivannut jo tarhaikäisestä asti
seksuaalisuuteni, joka on ollut siitä lähtien muuttumaton, mitä nyt
itsetyydytys on saanut toisen vaihtoehtoisen tavan.
Suutelu, sukupuolielimet ja yhdyntä eivät kiinnosta minua yhtään, ne
tuntuvat lähinnä vastenmielisiltä ajatuksilta. Viimeksi suutelin
naista baarissa muutama vuosi sitten ja se oli vastenmielistä. En
edes tiedä sujuisiko minulta yhdyntä, kun en tunne edes vetoa
siihen. Seurustelu ei kiinnosta, minulta puuttuu jokin luontainen
"vietti" siihen, kuten yhdyntäänkin. Rakastunut en ole ikinä
kehenkään, en usko pystyväni tuntemaan rakkautta. Sairaat asiat
kiihottavat minua: kiihotun nähdessäni tappelun koulussa tai
jääkiekko-ottelussa. Kiihotun myös nähdessäni mielestäni seksikkään
vartalon (sukupuolella ei väliä, ylävartalo). Ajattelen tappelua tai
fyysistä läheisyyttä hyvävartaloisen ihmisen kanssa (joskus jopa
samaa sukupuolta olevaa ystävääni) runkatessani. En edes runkkaa
normaalilla "käteenveto" - tyylillä, vaan makaan mahallani sängyllä
ja hinkkaan itseäni patjaa vasten tai hieron elimeni päätä
etusormella ja peukalolla kalsareiden läpi. Laukean (elimeni ei
läheskään aina ole edes täysin kova) esinahan sisään (housut eivät
tahriinnu) ja käyn tyhjentämässä "satsin" vessanpönttöön. Voin
toistaa saman muutamia kertoja päivässä. Tämän jälkeen minua
ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, poden huonoa omaatuntoa ja
mietin, miksi minusta on tullut tällainen.
En tiedä suuntautumiselleni nimeä (en ole homo, bi, hetero), luulen
olevani ainoa laatuani. Friikki, luonnonoikku, perverssi. Asia
masentaa ja ahdistaa minua suunnattomasti ja olen sairastunut
masennukseen ja yrittänyt tappaa itseäni sen vuoksi. Elämältäni ja
tekemisiltäni on kadonnut pohja. Minun on turhaa opiskella hyvään
ammattiin tai tehdä mitään muutakaan, sillä jos seksuaalisuuteni ei
tästä mihinkään muutu, en tule koskaan hankkimaan vaimoa / perhettä
/ jatkamaan sukua / seurustelemaan ynnä muuta normaalia, sillä tuo
"normaali" on minulle luonnonvastaista. Luonnollinen olotila minulle
on elää yksin ja tyydyttää itse itseni edellä mainituilla tavoilla.
Tähän asti olen elänyt asian kanssa, mutta iän ja
seurustelupaineiden lisääntyessä asia alkaa ahdistaa enemmän ja
enemmän. Ikään kuin olisin joku jumalan ?koe-eläin?, ihminen, joka
pystyy elämään elämänsä alusta loppuun ilman parisuhdetta ja seksiä
tyydyttäen itse itsensä. Tuntuu, ettei kukaan voi auttaa, sillä
todellakin uskon, ettei maailmassa ole muita samankaltaisia
luonnonoikkuja. Maailmani päättyisi, jos joku tuttavistani saisi
tietää tästä. Tähän asti olen vain näytellyt heteroa, joka nyt ei
vaan syystä tai toisesta seurustele tai edes harrasta irtosuhteita.
Olen myös miettinyt, että miten mahdollinen tuleva tyttöystäväni
suhtautuu asiaan. Kun seksi ei kiinnosta minua (eikä mahdollisesti
edes suju), niin en kykene tyydyttämään häntä seksuaalisesti.
Joudunko jätetyksi asian vuoksi?
Mitä voin tehdä asian kanssa, saanko keneltäkään apua? Vai onko
kohtaloni vain tyytyä erilaisuuteeni ja elää asian kanssa? Olenko
epänormaali, "friikki" tai "perverssi"? Mikä minä olen
suuntautumiseltani, vai onko asialle ylipäänsä olemassa nimeä? Miten
ylipäänsä pystyn elämään asian kanssa? Sitä on niin pirun vaikeaa
hyväksyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ongelmaas ammattiauttajilta,ei täälä osata sua autttaa.mä oon lukenu tän sun teksstin josksus aikasemmin kauan sitte jo,oliko täälä,sama palsta,en varma,mut siis hae apua muualta.
Jokainen meistä on seksuaalisesti uniikki tapaus - asia, jolle emme yksinkertaisesti voi mitään. Sinun onnesi on, että et ole esimerkiksi kiinnostunut seksuaalisesti lapsista, murhaamisesta tai homokaan, jollaisia syrjitään kaikkialla maailmassa. Miksi sinulla on tyttöystävä, jos et kerran ole seksuaalisesti kiinnostunut hänestä? Jos et kaipaa naista elämääsi, niin mikset voisi elää yksin? Jos taas tarvitset kumppanin ilman seksiä, niin etsi seuraa romattisista aseksuaaleista, heitäkin on. Mitä seksuaalisiin ongelmiin tulee, omasi on minusta melko pieni.
Tässä yliseksuaalisessa ilmapiirissä on täysin ymmärrettävää tuntea paineita seurusteluun ja muuhun seksiin liittyvään "normaaliuteen". Minusta normaalia ei olekaan.
Kerrot olevasi masentunut ja ahdistunut ja koet ongelmasi jo niin suureksi että olet yrittänyt itsemurhaa(!). Kuulostaa vakavalta ja mielestäni sinun tulisi hakea apua ongelmaasi puhumalla ajatuksistasi ja tunnoistasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Apua voit hakea ensin vaikkapa kertomalla vain masennuksestasi.
Mielestäni seksuaaliset mieltymyksesi eivät todellakaan ole ongelma, sillä seksuaaliset tuntemuksesi/mieltymyksesi eivät aiheuta muille vaaraa tai uhkaa. On jokaisen oma asia miten seksuaalisuuttansa toteuttaa kunhan se tapahtuu muita loukkaamatta.
Ongelmasi on siinä että tunnet itse oman seksuaalisuutesi ongelmana ja tämä luo uhan OMALLE terveydellesi. Itsetuhoinen käytös tai sen ajattelu on jo melkoinen signaali avuntarpeesta.
Mielestäni sinun ei kannata hakeutua suhteeseen ainakaan sellaisen ihmisen kanssa joka ei tiedä ettet rakastelusta tai suutelusta pidä. Se ei tule onnistumaan. On olemassa muitakin ihmisiä jotka eivät koe seksiä toisen kanssa tärkeänä tai jotka eivät koe olevansa seksuaalisia olentoja ollenkaan. Sinulla ei kuitenkaan kyse tunnu olevan täydellisestä aseksuaalisuudesta.
Omasta mielestäni sinulla ei ole mitään syytä olla hakematta hyvää opiskelu- tai työpaikkaa. Ne eivät minusta liity mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaaliseen käyttäytymiseen tai mahdollisiin tuleviin suhteisiin. Koulu- ja työpaikka ovat sinua itseäsi varten, eikä kenellekään kuulu mitä makuuhuoneessasi puuhaat tai olet puuhaamatta. Sitäpaitsi ei kukaan tule tietämään mieltymyksistäsi muutenkaan ellet itse niistä päätä ihmisille kertoa. Joidenkin fetissi on korkokengät, sinun ihmisen yläruumis ja tappelu. So what.
Mitä tulee friikkiyteen, olen varma että tältä pallolta löytyy monia samankaltaisia kuin sinä, kyllä täällä sen verran muita ihmisiä asustelee. Et taatusti ole yksin. :)