olisvat paikallaan, kun lapset ovat kesän kotona eikä ole kouluruokaa. On kohtuutonta, että äiti yksinmaksaa aiken. Missä on yhteishuoltajuuden taso, kun äidit yksin hoitaa, ja mies lusmuaa vapaana, eikä välitä jälkikasvustaan yhtään.
Mihen pitäisi silloin maksaa äidille hoitokorvaus ja runsaimmat elarit. Tai pakkohoitaa sitten lapsiaan että äiti saa joskus huilata.
Ei ihme että äidit nääntyy kun eivät saa apua miheltä joka on myös vastuussa lapsistaan.
Toinen vaihtoehto olisi, että äiti ottaisi lastenhoitajan ja kotiapulaisen ja ex mies maksaisi kaiken.
Luulisi miesten sillon heräävään hoitamaan oma osuutensa lapsista.
Mihen pitäisi silloin maksaa äidille hoitokorvaus ja runsaimmat elarit. Tai pakkohoitaa sitten lapsiaan että äiti saa joskus huilata.
Ei ihme että äidit nääntyy kun eivät saa apua miheltä joka on myös vastuussa lapsistaan.
Toinen vaihtoehto olisi, että äiti ottaisi lastenhoitajan ja kotiapulaisen ja ex mies maksaisi kaiken.
Luulisi miesten sillon heräävään hoitamaan oma osuutensa lapsista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Näiden asioiden osalta on naisetkin kaivaneet itselleen kuoppaa: onkohan riittävästi harkittu kenen kanssa perhettä perustetaan. Suhteen alusta saakka, JOS lapsia haluaa, kannattaa syynätä miehen valmiutta kantaa vastuuta. Jos näin ei vielä suhteen aikana / lasten tultua näytä käyvän, kannattaa jo silloin vastuuttaa miestä, eikä vain tyytyä valittamaan kuinka mies ei hoida lastaan tai osallistu kustannuksiin. Jos toinen pääsee kuin koira veräjästä, miksi suhteen päätyttyä olisi toisin?
Moni nainen tuntuu luottavan siihen, että kun asioista tarpeeksi sanoo (miehen mielestä nalkuttaa) mies tekee jotain toisin. Sitten kun mitään ei tapahdu, ollaan pettyneitä ja valitetaan kuinka mies ei hoida osuuttaan. Haloo, miksi sietää venkoilua? Lapset isälleen myös! Ja jos isäksi on todellakin valikoitu niin saamaton nahjus, ettei omia lapsiaan ota kohtuullisin määrin hoitoon, sitten kysytään häneltä kenelle isän sukulaiselle lapset voi viedä hoitoon. Voihan he olla vaikka miehen vanhemmilla, siinä luulisi tulevan painetta isällekin toimia toisin. Tai sitten ei, ehkei kaikista ole isäksi siinä määrin, kun nykyisin edellytettäisiin. Sen pettymyksen käsitteleminen on sitten naisen tehtävä, eikä se taida rahalla korjaantua. Ns. kesäelarit lohduttaisi ehkä ruokakaupassa, mutta eiköhän täällä sitten kirjoitettaisi pettyneinä ja katkerina, kuinka mies osti itsensä vapaaksi isyydestä.
pojasta on kasavnut sukukypsä ja siitoskuntoinen ei tee suvusta tai vanhemmista vastuuvelvollisia spermalinkon ja -maljan sikiämisestä. Lapsia saa, kun on sukypsä ja yhtyy.
!960-luvulta alkaen on voinnut päättää tuleeko raskaksi vai ei. Samoin on mahdollista päättää, koska ja kenelle tulee raskaaksi.
Miehet ovat hyviä näyttelemään ihannemiestä, mutta kun lapsi syntyy, ei voikaan enää näytellä, vaan totuus paljastuu. Eli ennen lasta ei pysty päättelemään kenestä on isäksi, vaan vasta lapsen syntymän jälkeen, kun on liian myöhäistä.
Kun vaatimustaso perheessä kasvaa, mies pakenee uuteen suhteesen, jossa uuden heilan kanssa eletään kuharruskautta ja tehdään lapsi, ja kun tässäkin suhteessa alkaa olla paineita vastuunkantoon, paetaan taas uuteen suhteeseen, jossa eletään kuuherruskautta ja tehdään lapsi jne..
Miehet ovat pelkkiä siittäjiä! Ehkä se on vain syntyjään ja geeniperimän mukaan niin..
"Miehet ovat hyviä näyttelemään ihannemiestä, mutta kun lapsi syntyy, ei voikaan enää näytellä, vaan totuus paljastuu. Eli ennen lasta ei pysty päättelemään kenestä on isäksi, vaan vasta lapsen syntymän jälkeen, kun on liian myöhäistä."
Kyllä on enemmänkin naisen sokeutta jos ei muutamassa vuodessa huomaa onko mies hyvää isäainesta vai ei. Ei siinä pidä katsoa vain puheita, kukkakimppuja tai muuta sellaista. Kyllä taatusti tulee ennen lapsen syntymääkin selväksi onko mies oikeasti halukas tekemään oman osansa kotitöistä ja tekeekö ne kätevästi ja mukisematta vai vain silmänlumeeksi. Ja asettaako parisuhteen ja kodin kaverien ja kaljalla juoksemisen edelle. Itse en ainakaan ole nähnyt ketään miestä joka olisi ennen lasta ollut kotonaviihtyvä, kaikesta vastuun ottava ja kotitöitä ahkerasti tekevä ja joka olisi äkkiä muuttunut rentuksi kaljallajuoksijaksi heti kun lapsi on taloon tullut.
Mutta se on totta että oikeasti isäksi sopivia miehiä on aivan liian vähän. Siksi moni luuleekin että sellainen melko kunnollinen ja tavallinen mies on automaattisesti ihan hyvää isäainesta. Lapseton elämä on yleensä senverran leppoisaa että koti "pyörii" aika vaivatta naisen pyörittämänä jos mies vain vähän auttelee. Ja vapaa-aikaa riittää helposti niin puolisollee kuin kavereille ja harrastuksillekin. Lapsiperheen elämä vaatii kuitenkin myös mieheltä ihan erilaista sitoutumista ja sitä pitää miehestä löytyä myös jo ennen lapsia. Pelkää kohtuullisen "sisäsiisti" käytös ei riitä. Katsokaa siis vähän tarkemmin etukäteen.
Koska et ole itse nähnyt vastaavanlaisia miehiä, kuin mistä kirjoitin, ei heitä siis voi olla olemassakaan!
Turha syyllistää naista, jos mies on petollinen. Luonnehäiriöisten todellinen luonne (esim. narsistit) herää eloon, kun eivät enää saakkaan jakamatonta huomiota vaimoltaan, joka "JOUTUU" hoitamaan myös vauvaa. Eli taatusti ei aina etukäteen voi tietää mikä kummajainen uudesta isästä kuoriutuu.
Kyllä narsistit ovat kuitenkin aika pieni vähemmistö miehistä. En sanonut että heitä ei ole olemassa vaan että heitä on niin vähän että ei ole tullut sellaisia lähipiirissä vastaan. Suuri osa on ihan tavallisia, osa onnistuneita isiä, osa ei. Silti heistä on usein nähnyt jo ennalta tuleeko isyys onnistumaan. Sitäpaitsi mitä muuta kuin syyllistämistä on oma lausuntosi "miehet ovat pelkkiä siittäjiä!"?
Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä että miehistä voi harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tietää etukäteen minkälaisia he ovat. Narsistitkin kyllä usein huomaa, harva vain haluaa uskoa näkemäänsä kun on kuitenkin suurimman osan aikaa "niin ihana". En tällä halua kutenkaan syyllistää naisia vaan hieman herätellä siinä että kyllä niitä miehiä pitää katsella aika tarkalla silmällä etukäteen. Tiedän että rakastuneena on usein vähän vaaleanpunaiset silmälaput silmillä mutta aika harva virhevalinnan tehnyt voi kuitenkaan ihan kirkkain silmin sanoa että mitään merkkejä ei ollut jo aikaisemmin näkyvissä. Omaa valintaa vain halutaan selitää usein parhan päin.
Mutta jos sinulle on sattunut sellainen tapaus joka on muuttunut lasten myötä ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta niin olen kyllä pahoillani puolestasi.
Niinpä, narsistisuus ja etenkin narsistinen persoonallisuushäiriö on nykypäivän muotijuttu, ainakin eksät tuntuu usein olevan narsisteja. Mihin on kadonneet ne perinteiset kostonhimoiset kusipäät, joita ennen vilisi...?! Tai puhtaan itsekeskeiset hyypiöt, jotka vain elävät oman napansa ympärillä, olematta sen kummemmin narsisteja? Tuntuu että moni nainen/mies ei halua tunnustaa omaa vastuutaan karille menneestä suhteesta (esim. valitsi vaan niin väärin). Vastuun voi vierittää "narsistille", joka ovelasti teeskenteli kaikkea hyvää ja sai kunnollisen ihmisen koukkuunsa. Joo, tottakai näitä tarinoita oikeasti on olemassa, mutta eiköhän nyt kuitenkin puhuta valtaväestön ongelmista eron jälkeen, narsisteiksi luokiteltavia on vain pieni osa populasta.
Mies (ja nainen) voi teeskennellä parempaa kuin mitä on, ja itseasiassa varmaan lähes kaikki meistä tekee niin suhteen alkuvaiheessa. Eli alkuhuumassa ei pitäisi ikinä lasta hankkia. Miehen vastuullisuus ja saako sanoa aikuisuus tulee esille monissa muissakin asioissa, joita lasta toivovan naisen kannattaa mielestäni "syynätä". Esimerkkeinä: miten mies suhtautuu päihteisiin, omiin kiinnostuksenkohteisiinsa ja ajankäyttöön (esim. odottaako mies ensisijaisesti että nainen joustaa tarvittaessa, entä ikävältä tuntuvat asiat; jääkö ne naisen vastuulle kun mies keskittyy siihen mikä on kivaa?). Kotitöistä voisi kirjoittaa kilometrin...mutta lyhyesti sanottuna: tekeekö mies niitä lainkaan tai vain naisen mieliksi/mäkättäessä eli jonkinlaisena "pikku apurina"? Vai ihan oma-aloitteisesti ja aktiivisesti? Entäs henkinen puoli: miten mies suhtautuu tilanteisiin joissa pahoittaa toisen mielen, on tekemisissä "heikompien" kanssa ja kohtaa epäoikeudenmukaisuutta (esim. joku tuttavaperheen kuvio, lehtiuutinen). Eli onko mies valmis näkemään oman osuutensa (tai muiden kohdalla eri osapuolien osuudet ikävissä asioissa), olemaan pahoillaan ja sovittelemaan (aina voi pahoitella aiheuttamaansa mielipahaa, vaikkei olisi mielestään tahallaan väärin tehnytkään). Vai onko hän kaiken tämmöisen yläpuolella, useimmiten oikeassa ja siksi hänellä on oikeus määritellä mikä on oikein ja väärin. Ihmiset, joilla on taipumus selitellä asiat itsensä kannalta parhainpäin ovat välirikkojen jälkeen usein kaikkein hankalampia, ja heitähän riittää. Asenteen ei tarvitse aina olla sairaalloista (niinkuin narsistilla), vaan tähän syyllistynee kaikki joskus. Mutta jos ihmiset vallitseva strategia on, että vika on aina muissa, turha odotella mitään oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ristiriitatilanteissakaan. Eli niin jää elatusmaksutkin saamatta tai pikkusieluinen eksä vänkää niissä aina kun voi.
Ja onhan niitä monia muitakin asioita, joista voi tutkailla miten yhteiselo sitten sujuu, kun molemmilla on enemmän paineita, univelkaa ja turhautumista. Elo on tosiaan vaivatonta vielä silloin, kun ei ole lasta/lapsia. Jos silloinkin mies pakenee esim. työstressiä, ihmissuhdevaikeuksia ym. juttuja, ennemmin kuin kohtaa ja selvittää niitä, tuskin tilanne kohenee lapsen syntymän myötä. Kun vauvaperheen arki on mitä on.
Ja huom! Tarkoitukseni ei ole mitenkään korostaa että naisen on yksipuolisesti arvioitava miestä ja tehtävä oikein, toki mieskin varmasti arvioi kenen kanssa lähtee lisääntymään ja virheiskuja sattuu niinkin päin. Mutta ehkä meille naisille tyypillisempää on just perustaa arvio miehen hyvyydestä kauniisiin sanoihin ja hetkiin, katsomatta kunnolla kuinka mies elää, toimii ja sanoo niissä vähemmän kauniissa hetkissä...
Onpas melkoista selittelyä ja sanojen pyörittelyä, ja vielä ihan totuuden vierestä. Mutta ihan sama..
Miestä ei syyllistetä sanomalla, että he ovat pelkkiä siittäjiä, koska sitähän he ovat oikeastikin. Naisen vika taas ei ole, millainen mies on isänä.
Narsisti ei ole muotisana, vaan vihdoinkin on saatu selite monen ihmisen häiriintyneelle käytökselle.
Ilmeisesti vain narsistin kanssa elävä tai elänyt pystyy ajattelemaan asiaa niin kuin se todellisuudessa on, ja vähättelemättä narsistin tuhovoimaa ja syyllistämättä uhria.
psykiatrian piirissä narsistinen persoonallisuushäiriö on tunnettu kyllä jo pitkään, eli ei se mikään "vihdoinkin saatu selite" ole.
Mutta kun yhteiskunnassa muuten jyllää medikalisaatio, miksei hankalat ihmisetkin voi luokitella tosiaan diagnoosein. Saahan hekin siitä taas hyvän verukkeen toiminnalleen; "Joo, kyllähän mä voisin olla hyvä ja kiva ihminen, mutta kun lapsena lelut jäi patterin väliin, niin musta tuli tämmöinen paska. Että nou not."
Narsistinen persoonallisuushäiriö on hyväksytty psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980. Varsinaisesti Freud kuvasi narsistisen persoonallisuustyypin vuonna 1931, ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä kuvauksena. (lähde: Wikipedia)
Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa, eikä näin ollen psyykkisiä häiriöitäkään. Narsisti käyttäytyy mielestään aina oikein ja hankaluudet johtuvat aina muista osapuolista. Hän pitää siis itseään täydellisenä, eli kaikinpuolin hyvänä, mukavana ja kivana, jonka lapsuudessa ei ole mennyt mikään pieleen.
Narsismista ei ole saanut yleisesti kunnollista tietoa kuin vasta internetin yleistyessä. Todellakin vihdoinkin monet alistetut ihmiset saavat syyllisyyden haarniskan harteiltaan, kun saavat puolison tai pomon tai jonkun muun lähipiirin ihmisen sekavan sadistiselle käytökselle edes jotain selitystä!
Miestä ei syyllistetä sanomalla että he ovat pelkkiä siittäjiä - vaan miestä ja nimenomaan isää HALVENNETAAN sanomalla niin. Jos mies sanoisi että nainen on pelkkä synnyttäjä eikä muuhun kelpaa, hän olisi pahimman luokan sovinisti. Jos nainen sanoo yhtä asenteellisesti miehestä, hän sanoo vain "totuuden" .
Maailmassa on paljon myös hyviä isiä, eikä ole heidänkään vikansa että on olemassa myös huonoja. SIlti he joutuvat käytännössä kantamaan myös muiden puolesta kaikkien miesten synnit sellaisten silmissä kuin sinä.
Ei toki ole naisen vika jos mies on huono isä. Naisen pitää minusta kuitenkin tehdä parhaansa löytääkseen parhaan mahdollisen miehen myös isäksi jos aikoo lapsia tehdä. Ei se aina onnistu, sehän on realismia. Mutta jos sanotaan että ei ole edes mahdollista arvioida miestä isänä etukäteen niin kyllä silloin samalla halvennetaan myös naisten älykkyyttä ja kykyä tehdä oikeita ja hyviä ratkaisuja elämässään.
Miehet ovat vain tosi äijiä, kun saavat kuulla olevansa mahtisonneja. Isyys siinä mielessä kuin naiset sen kuvailevat, on heidän mielestään akkamaista.
Ei lastensa kanssa olevat ja ns. hyvät isät korviaan lotkauta, jos joku heistä muuta väittää. Kun ihminen itse tietää asioidensa laidan, ei ole väliä mitä muut sanovat.
Kukaan ei pysty ennustamaan tulevaa. Nyt kuitenkin syyllistät naista, jos mies ei olekaan isätyyppiä, ja nainen ei ole tarpeeksi älykäs ja kyvykäs tätä asiaa huomaamaan etukäteen. Eli vain älykkäät ja kyvykkäät osaavat valita lastensa isäksi "hyviä" miehiä, mutta vähä-älyiset ja kyvyttömät tyhmyyttään lisääntyvät luusereiden kanssa. (Ihan kuin pelkästään naisten päätettävissä ja hallinnassa olisi maapallon ihmisten syntyvyys.)
"Miehet ovat vain tosi äijiä, kun saavat kuulla olevansa mahtisonneja. Isyys siinä mielessä kuin naiset sen kuvailevat, on heidän mielestään akkamaista.
Ei lastensa kanssa olevat ja ns. hyvät isät korviaan lotkauta, jos joku heistä muuta väittää. Kun ihminen itse tietää asioidensa laidan, ei ole väliä mitä muut sanovat. "
Eivätkö nuo lauseet ole aika ristiriitaisia? Siis miehet haluavat aina olla mahtisonneja eivätkä naisten haluamia hyviä isiä mutta sitten on kuitenkin olemassa hyviä isiä? Siis ovatko kaikki miehet vain siittäviä sonneja vai eivät?
Enkä minä syyllistä naista vaan nimenomaan sanon että naisten pitää yrittää valita paras mahdollinen isä. Kaikki eivät voi elämässä onnistua mutta silti kaikkien pitää yrittää. Ei ole myöskään naisten syyllistämistä jos sanon että naisten kannattaa kouluttautua ja yrittää saavuttaa mahdollisismman hyvä asema yhteiskunnassamme. Kaikki eivät siihen siltikään pysty, osin omasta syystään, paljolti usein myös olosuhteiden tai puhtaan sattuman takia. Sama asia on miesten valinnan kanssa. Kannattaa yrittää mutta epäonnistuminen ei ole synti. Mutta minusta sinä sanot että ei edes kannata yrittää kun epäonnistuu joka tapauksessa. Kannustavaa ja rakentavaa?
Lauseet eivät ole ristiriidassa keskenään. Isät määrittelevät itse isyytensä, ja se on monesti kaukana siitä, mitä naiset haluavat isien olevan. Omasta mielestään hyvät isät ovat varmasti niin vahvalla itsetunnolla varustettuja, että heille riittää, kun tietävät itse olevansa riittäviä ja hyviä vanhempana. Muiden kommentit heidän isyydestään ei heilauta suuntaan tai toiseen.
Naisten ei tarvitse yrittää mitään koulutuksellisesti ja yhteiskunnallisesti, jos sellainen ei kiinnosta. Koulutus ja yhteiskunnallinen asema ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa, eikä älykkyys tai kyvyt ole niillä mitattavissa.
Ihmiset eivät epäonnistu parisuhteissaan eikä kumppanin valinnassa. Jokainen toimii kullakin hetkellä monen asian yhteisvaikutuksen mukaan niin kuin parhaaksi katsoo. Elämä ja tilanteet muuttuvat, eikä etukäteen voi tietää miten ja mihin suuntaan. Emme elä täällä yksin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
"..minusta sinä sanot että ei edes kannata yrittää kun epäonnistuu joka tapauksessa."
Keksit juttuja omasta päästäsi.
Syntiä muuten ei ole olemassakaan..
"Lauseet eivät ole ristiriidassa keskenään. Isät määrittelevät itse isyytensä, ja se on monesti kaukana siitä, mitä naiset haluavat isien olevan. Omasta mielestään hyvät isät ovat varmasti niin vahvalla itsetunnolla varustettuja, että heille riittää, kun tietävät itse olevansa riittäviä ja hyviä vanhempana. Muiden kommentit heidän isyydestään ei heilauta suuntaan tai toiseen."
Minua kyllä heiluttaa jos joku sanoo että kaikki miehet ovat vain siittäjiä jos koen itse olevani isänä paljon muutakin. Onko se jotenkin kummallista? Minun pitäisi siis tajuta että et oikeasti kuitenkaan tarkoita sitä vaan tarkoitat vain niitä miehiä jotka todella ovat vain siittäjiä? Hieman vaikeaselkoista kuitenkin minun mielestäni.
"Naisten ei tarvitse yrittää mitään koulutuksellisesti ja yhteiskunnallisesti, jos sellainen ei kiinnosta. Koulutus ja yhteiskunnallinen asema ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa, eikä älykkyys tai kyvyt ole niillä mitattavissa."
Niin en sanonutkaan. Vertasin vain sitä siihen että yleensä ihmisen kannattaa kuitenkin aina tehdä parhaansa tehdäkseen elämästään niin hyvää kuin mahdollista. Harvoin se onnistuu kuitenkaan niin että vain fatalistisesti sanoo että on vaikeaa tietää mikä on oikea ratkaisu elämässä (niinkuin usein onkin). Kun tietää että on tehnyt parhaansa parhaan mahdollisen valinnan tekemiseksi, voi myös epäonnistua kunniallisesti. Ja yleensä kun oikeasti yrittää eikä vain tyydy ensimmäiseen eteen tulevaan niin pääsee paljon pidemmälle kuin olisi uskonutkaan, niin myös parinvalinnassa.
"..minusta sinä sanot että ei edes kannata yrittää kun epäonnistuu joka tapauksessa.
Keksit juttuja omasta päästäsi. "
Ilmeisesti. Sen vaikutelman kuitenkin sain varsinkin ensimmäisistä kirjoituksistasi. Todellisuudessa kiistelemme ehkä enemmän näkökulmista kuin itse asiasta...
"Syntiä muuten ei ole olemassakaan.."
Ei minunkaan mielestäni! Hyvää kevättä siis sinullekin.
Ei tarvitse yrittää tehdä parastaan kaikessa, johan siinä vain palaa loppuun nopeasti.
Antaa elämän viedä omalla painollaan ja luovuudellakin pääsee hyvin eteen päin. Mitä sitten, vaikka joku juttu menee pieleen kuluttamatta niin hirveäti siihen voimavarojaan. Ei asioista tarvitse ajatella, ovatko ne kunniakkaasti suoritettu vai ei. Asiat menevät miten menevät ja elämä jatkaa kulkuaan.
Narsisista ja harhaistakin on ajatella, että itse hallitsisi elämäänsä. Tietyillä valinnoilla voimme vaikuttaa jonkun verran elämäämme, mutta elämää itsessään ei voi hallita.
Ihan potaskaa puhut. Jos naisen pitää olla vielä ennustaja ja selvännäkijä ennen kuin raskaaksi tulee tai naimisiin menee. Uskoakseni lähes 100% avioliittolupauksen antavista uskoo liiton kestävän, mutta se kestää vain 30% liitoista esim pääkaupunkiseudulla. Sama pätee miehiin isinä jne. Ei tulevaa yksinkertaisesti voi ennustaa. Sinulla ei taida olla minkäännäköistä elämänkokemusta tai olet kulkenut elämäsi värilliset lasit silmillä etkä ole nähnyt elämää totuudellisesti. Tuo asenteesi myös johtaisi nouseviin aborttilukuihin jos se olisi yleinen naisten asenne. "Syynääminen" voi kestää useamman vuoden seurustelua/avoliittoa/avioliittoa...sinä aikana voi hyvinkin lapsi saada alkunsa vaikkei olisi "syynäys" vielä lopussa. Sitä paitsi rakkaus ei ole järjen vaan tunteen asia. Kaikkea elämässä ei voi alistaa järjen alaisuuteen. Osa ihmisistä on myös lunteeltaan jo tunneihmisiä eikä tunteita voi rationaalisesti hallita täydellisesti vaikka siihen suuntaan voi pyrkiä. Kyllä usein on niin että haluaa lapsen juuri sen suuren rakkautensa kanssa eikä siinä mietitä että pitäisi ensin 10 vuotta "syynätä" tuota rakastettuaan jos vaikka hän osoittautuisi kelvottomaksi.
ovelia lusmuajia. Yrittävät kaikin keinoin väistää velvollisuuksia.
Eli summa summarum, koska miehistä ei koskaan voi olla varma, kantavatko he vastuunsa lapsistaan, kannattaa naisen varautua JO ennen lastenhankitaa siihen, että on hyvinkin todennäköistä että niistä joutuu huolehtimaan enemmän tai vähemmän yksin. Naiselle se suurin vastuu lapsista kaatuu oikeastaan aina. Siinä on turha huudella enää, kun on jo "lasti housuissa". Tästä johtuen en tee koskaan lapsia ja onneksi en niitä kaipaakaan. En luota miehiin tippaakaan, enkä halua huomata olevani yksin ja kusessa kersalauman kanssa kun ukko on jo liidellyt toisen naisen hoteisiin.
näin kannattaa toimia!
Ja koska asianlaita on minustakin näin, luulen että meissä naisissa on kaksi "koulukuntaa".
Osa haluaa nimenomaan lapsen/lapsia, koska ukot liihottaa kuin päiväperhot. Lapset on se mihin oikeasti kannattaa satsata.
Osa taas haluaa ensisijaisesti miehen (sen, joka jo liihotteli pois) ja siksi kokee olevansa "kusessa kersalauman kanssa", purkaa katkeruuttaan täällä jne.
Saman ajattelun pohjalta minä taas haluan ensisijaisesti lapsen/lapsia, ja varaudun siihen että ne on viime kädessä minun vastuulla. Ja hyvä niin :)
Minäkin olen vain hyvilläni, mitä vähemmän mies sekaantuu lapsenhoitoon. Mies on täysi tumpelo. Hän ei ymmärrä hygienian, terveyden tai psykologian perusasioita, vaan söheltää ja kohtelee lapsia kuin olisivat jotain roskapusseja vailla tunteita.
Liihotelkoon vaikka kokonaan ja lopullisesti ihan minne vain.
Kyllä kai lapsella isäkin täytyisi olla?! Siis kun lapsen kannalta ajatellaan. Miksi tehdä väen vängälläkin lapsi?!
Tottakai vanhempien olisi lähdettävä siitä että suhde on hyvä ja vakaalla pohjalla, kunnes niitä lapsia alkaa pukkaamaan :/
Vaikka ongelmia tulisi myöhemmin, tietää ainakin itse tehneensä parhaansa perhettä perustaessa.
pyritään lisääntymään vain hyvässä ja vakaassa suhteessa. Mutta jos elämä syystä tai toisesta tarjoaa yllärikierroksen, on turha jäädä katkerana roikkumaan miehen edesottamuksiin. Ilo irti lapsista ja miehen suhteen realismi.
On elämä näköjään minullekin tarjonnut todellisen "yllärikierroksen" eli todella hyvän miehen ja lasten isän. Hoitaa lapset, laittaa ruoan, siivoaa keittiön, käy kaupassa, antaa iltapalat, lukee iltasadut ja laittaa lapset nukkumaan. Siis niinä monina päivinä viikossa kun olen itse illat töissä. Ja tehnyt jo yli kymmenen vuotta nurkumatta. Ja tekee osansa kotitöistä tietysti myös silloin kun olen kotona ja puuhailee kaikenlasita lasten kassa siinä sivussa. En ymmärrä miten olisin ihan oikeasti selvinnyt jos minulla olisi sellainen mies kun täällä näyttää suurimmalla osalla olevan. Ainakin olisin sellaisen miehen nakannut menemään jo kauan sitten. Mutta joillakin miehillä vain on vielä sitä moraalia ja selkärankaa olla todellisia isiä. Ja jostain kumman syytä noita tuollaisia miehiä on siunaantunut lähipiiriin useampiakin. Ilmankos ei ole ollut paljon erojakaan.
En tiedä katsoinko jo aikaisemmin mitenkään aktiivisesti miestäni "sillä silmällä" eli siis minkälainen isä hän oli. Mutta kyllä nuo piirteet olivat varmaan jo näkyvissä aikaisemminkin. Oli ainakin aina hyvin huolahtivainen minunkin suuntaani silloin kun oltiin vielä kahdestaan. Aina jos olin esim. sairaana niin hoiti aina kaiken niin että minun ei tarvinnut tehdä mitään, ylläti usein hyvällä ruoalla, osallistui aina kodin remonttien ja sisustuksen suunnitteluun yms.
Toki miehessäni on myös huonoja puolia, kaikissahan on. Mutta kyllä nuo hyvät puolet ovat niin suuria että ei ole paljon tarvinnut katua.
Ja tämän kirjoitin nimenomaan puolustuspuheenvuorona miehistä, en kehuna omasta valinnastani. Valinta on kuitenkin aina osaltaan sattumaa. Halusin vain sanoa että on olemassa myös hyviä miehiä ja isiä.
Oletkohan sinä se perheen tyypillinen mies, joka on palveltavana ja miehesi tyypillinen vaimo, joka sisustaa ja muutenkin hoita kotia? Mutta jos molemmat ovat tyytyväisiä osaansa, niin eipä siinä mitään..
Sehän siinä hassua onkin että vaikka alkuperäisen kirjoituksen parusteella voisi kuvitella että mieheni on jotenkin naismainen tai alistetussa asemassa niin niin ei todellakaan ola. Hän on monessa mielessä myös hyvin perinteinen mies. Tekee mielellään remontteja, korjaa autoa, katsoo formulaa, kalastaa ja vaeltaa luonnossa. Ja käy poikien kanssa saunailloissa, syö pihvejä ja makkaraa. Mutta hän ei vain pidä vaikka ruoanlaittoa, sisustusta tai lasten hoitamista yhtään sen epämiehekkäämpänä. Mies tekee mitä miehen pitää tehdä, oli se sitten mikä kotityö tahansa. Ja kun on tehnyt hommansa niin menee sohvalle ja ottaa Tekniikan maailman käteen ja huudattaa rakkaista stereoistaan rokkia.
Miten ois miehen kustantama loma etelässä??
Nainen ja mies tekevät lapsen. Mies käy töissä tehtaalla ja elättää perheen, nainen on kotona. Pian selviää että nainen on pettänyt miestä ainakin 3 eri miehen kanssa ja muuttaa näistä sen kolmannen luo. Tämä 3. mies on ammatiltaan lääkäri ja omistaa mm. hulppean omakotitalon sekä villan italiassa. Nainen vaatii itselleen yksinhuoltajuutta... asiaa käsitellään useassa paikassa ja lopulta yksinhuoltajuus määrätään naiselle.
Kerrotko nyt miksi tämän petetyksi tulleen miehen pitää mielestäsi kustantaa naiselle loma etelässä?
Se oli ironiaa!!! Ymmärsitkö....